Attikan murre

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antiikin Kreikan murrealueet Egeanmeren alueella. Attikan murteen alue merkitty purppuralla, joonialaisten murteiden alue violetilla.

Attikan murre (attikalainen kreikka, m.kreik. ἡ Ἀττικὴ διάλεκτος, hē Attikē dialektos) oli yksi muinaiskreikan murteista. Se muodosti yhdessä joonialaisten murteiden kanssa attikalais-joonialaisten murteiden ryhmän, ja sitä puhuttiin Attikan alueella, merkittävimpänä Ateenassa. Ateenan suuren kulttuurisen merkityksen vuoksi murteella on ollut suuri vaikutus kreikan kielen myöhempään kehitykseen.[1][2][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attikan murre oli kehittynyt joonialaisista murteista, joiden alkuperäistä pääaluetta oli Euboian saari Attikan lähistöllä. Ne muodostivat itäisten kreikkalaismurteiden ryhmän yhdessä arkado-kyproslaisten murteiden ja varhaisemman mykeneläisen murteen kanssa.[1][2]

Attikan murteen pääaluetta oli Attika eli Ateenan kaupunkivaltion muodostanut alue. Alkuperäisen alueen suhteellisen pienen koon vuoksi murre oli varsin yhtenäinen erityisesti kirjallisessa muodossaan. Ateenan poliittisen järjestelmän ja koulutusmahdollisuuksien ansiosta murre oli kirjoitettuna myös laajempien piirien käytössä kuin monissa muissa kaupunkivaltioissa. Murre levisi myös Ateenan perustamiin siirtokuntiin, kuten Lemnoksen siirtokunnat sekä Sigeion ja Amfipolis. Koska Ateenassa oli suhteellisen paljon ulkomaalaisia eli metoikkeja, myös tämä levitti murretta muualle; toisaalta attikaan tuli tätä kautta vaikutteita muista murteista.[3]

Ateenan kaupunkivaltion noustua klassisella kaudella 400-luvulla eaa. Kreikan merkittävimmäksi, myös Attikan murteesta tuli arvostetuin kreikan murteista ja lopulta yksi tärkeimmistä koko myöhemmän kreikan kielen kehitykseen vaikuttaneista murteista. Filippos II otti attikalaisen kreikan 300-luvulla eaa. Makedonian valtakunnan viralliseksi kielimuodoksi. Hellenistisellä kaudella attikalaisesta kreikasta tuli Makedonian valloitusten myötä puolestaan Lähi-idän ja Egyptin hellenististen valtakuntien käyttämä kielimuoto, ja se muodosti pohjan aikakauden yleiskieleksi muodostuneelle koinee-kreikalle.[2][3]

Attikalainen kreikka oli kreikkalaisen tragedian kielimuoto yhdessä doorilaisesta murteesta tulleiden vaikutteiden kanssa, sekä kreikkalaisen komedian kielimuoto. 400-luvulta eaa. lähtien siitä tuli myös kreikkalaisen proosakirjallisuuden hallitseva kieli, missä se syrjäytti joonialaisen murteen, ja sitä käyttivät muun muassa Thukydides, Ksenofon, Platon, Aristoteles, Lysias, Isokrates, Demosthenes ja Gorgias.[2][3]

Roomalaisella kaudella kehittyi attikismi eli kirjallisuuden tyylisuuntaus, jossa pyrittiin palaamaan klassisen kauden attikalaiseen kreikkaan aikakauden koinee-kreikan sijasta. Attikisteja olivat muun muassa Plutarkhos ja Lukianos.[2] Attikismi vaikutti myös keskiajalla bysantin kreikassa.

Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attikan murteen piirteitä suhteessa muuhun kreikkaan olivat:

  • Digamman ϝ [w] varhainen katoaminen.
  • [t]:n assibilaatio [s]:ksi [i]:n edellä.
  • Pitkän :n (ā) muuttuminen η:ksi (ē) muulloin paitsi ε:n (e), ι:n (i) ja ρ:n (r) edellä (ns. EIRA-sääntö), siinä missä joonialaisessa murteessa muutos tapahtui aina ja muissa murteissa säilyi.[1]
  • Pääte (-n) substantiivien monikon datiivimuodoissa, jotka päättyivät -σι (-si), sekä verbeissä jotka päättyivät -σι (-si) tai (-e) (3. persoonan yksikkö ja monikko).
  • Vokaalien kvantitatiivinen metateesi hiatus-tapauksissa: ηο (ēo) > εω (), esim. βασιλῆος (basilēos) > βασιλέως (basileōs).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Bakker, Egbert J.: A Companion to the Ancient Greek Language, s. 200–212. Blackwell companions to the ancient world. Wiley-Blackwell, 2010. ISBN 978-1-4051-5326-3. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d e Attic dialect Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.1.2018.
  3. a b c d Panayotou, A.: ”Ionic and Attic”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 405–416. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]