Kreikkalainen kirjaimisto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kreikkalainen kirjaimisto
Modern Greek alphabet sample.svg
Tyyppi aakkosto
Kielet kreikka
Aikakausi 700-luvulta eaa. lähtien
Kirjoitussuunta vasemmalta oikealle
ISO 15924 Grek, 200
Unicode-lohko 0370–03FF kreikka ja kopti
1F00–1FFF laajennettu kreikka

Kreikkalainen kirjaimisto (kreikkalainen aakkosto, m.kreik. τὸ ἀλφάβητον, to alfabēton) on aakkosto, jota on käytetty kreikan kielen kirjoittamiseen 700-luvulta eaa. lähtien, muinaiskreikasta aina nykykreikkaan saakka. Sen kirjainten edustamat äänteet olivat kuitenkin muinaiskreikassa osittain erilaiset kuin nykyään. Nykyisessä muodossaan aakkostoon kuuluu 24 kirjainta, alkaen alfasta ja päättyen oomegaan.[1]

Kreikkalainen kirjaimisto on kehitetty foinikialaisen kirjaimiston pohjalta. Kreikkalainen kirjaimisto oli ensimmäinen, johon sisältyivät konsonanttimerkkien lisäksi myös vokaalimerkit, ja edusti näin ensimmäisenä äännekirjoitusta. Se on toiminut mallina niin latinalaiselle kuin kyrillisellekin kirjaimistolle. Kreikkalaisia kirjaimia käytetään myös numeromerkkeinä kreikkalaisten numeroiden järjestelmässä.[1]

Matematiikan ja fysiikan kaavoissa kreikkalaisia kirjaimia käytetään monenlaisten suureiden ja muuttujien merkitsemiseen. Lisäksi kreikkalaisia kirjaimia (tai niiden muunnelmia) voi esiintyä muiden tieteenalojen erikoismerkinnöissä (esimerkiksi kansainvälisen foneettisen kirjaimiston ja suomalais-ugrilaisen tarkekirjoituksen merkkeinä).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oinokhoeen kaiverrettu niin kutsuttu Dipylon-piirtokirjoitus noin vuodelta 740 eaa. on yksi vanhimmista tunnetuista kreikkalaista aakkostoa käyttävistä teksteistä.
Varhainen kreikkalainen kirjaimisto maalattuna kyliksiin, arkaainen kausi.

Kreikkalaiset kehittivät kirjaimistonsa foinikialaisen kirjaimiston pohjalta geometrisella kaudella 700-luvulla eaa. Foinikiaa kirjoitettiin seemiläisenä kielenä pelkillä konsonanteilla, joita oli 22. Koska kreikka kielenä oli erilainen, eikä näin montaa konsonanttia tarvittu, osa konsonanttimerkeistä otettiin vastaamaan kreikan vokaaleita (esim. alfa < alef). Näin syntyi ensimmäinen varsinainen aakkoskirjoitus, jossa on merkit sekä konsonanteille että vokaaleille. Kreikkalaiset olivat ensimmäisiä Euroopassa, jotka käyttivät aakkoskirjoitusta.[1][2]

Foinikialaiseen tapaan kreikkaa kirjoitettiin alun perin oikealta vasemmalle tai joskus niin kutsuttuna bustrofedonina, jossa joka toinen rivi oli kirjoitettu oikealta vasemmalle ja joka toinen vasemmalta oikealle. Vähitellen kirjoitussuunnaksi vakiintui nykyinen vasemmalta oikealle. Kirjaimistossa oli paljon alueellista vaihtelua kreikan lukuisten murteiden erojen vuoksi, ja alun perin siihen kuului myös sittemmin käytöstä poistuneita kirjaimia, kuten koppa, san ja digamma.[1]

Vuonna 403/402 eaa. Ateenassa virallistettiin käyttöön joonialainen kirjaimisto, johon myös nykyinen kreikkalainen kirjaimisto perustuu.[1] Kirjaimisto vakiintui klassiseen muotoonsa 300-luvulla eaa. Ainoastaan joidenkin kirjainten äännearvo on muuttunut antiikin ajoista nykypäiviin siirryttäessä.

Kreikkalainen kirjaimisto toimi pohjana Euroopan muille aakkoskirjoituksille, ensin latinalaiselle kirjaimistolle ja sitten kyrilliselle kirjaimistolle.

Kirjaimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjain Nimi
suomeksi
Muinaiskreikassa[3] Nykykreikassa
Iso Pieni Nimi Ääntäminen IPA Nimi Ääntäminen IPA
Α α alfa άλφα a, aa [a][aː] άλφα, álfa a [a]
Β β beeta βήτα b [b] βήτα, víta v [v]
Γ γ gamma γάμμα g,
γ-, κ-, ξ- ja χ-äänteiden edellä äng-äänne
[g]
[ŋ]
γάμα, gáma a-, o- u-äänteiden ja konsonanttien edellä väljä g (khii:n soinnillinen vastine),
e- ja i-äänteiden edellä voimakas j,
γ-, κ-, ξ- ja χ-äänteiden edellä äng-äänne
[ɣ]
[ʝ]
[ŋ]
Δ δ delta δέλτα d [d] δέλτα, délta kuten th englannin sanassa this [ð]
Ε ε epsilon ἔψιλον e [e] έψιλο(ν), épsilo(n) e [e]
Ζ ζ zeeta ζήτα d + soinnillinen s [dz] ζήτα, zíta soinnillinen s [z]
Η η eeta ἤτα ee [εː] ήτα, íta i [i]
Θ θ theeta θήτα th [tʰ] θήτα, thíta kuten th englannin sanassa mouth [θ]
Ι ι ioota ιώτα i, ii [i][iː] γιώτα, gióta i [i]
Κ κ kappa κάππα k [k] κάπα, kápa k [k]
Λ λ lambda λάμβδα l [l] λάμδα, lámda l [l]
Μ μ myy μυ m [m] μι, mi m [m]
Ν ν nyy νυ n [n] νι, ni n [n]
Ξ ξ ksii ξι ks [ks] ξι, xi ks [ks]
Ο ο omikron όμικρον o [o] όμικρο(ν), ómikro(n) o [o]
Π π pii πι p [p] πι, pi p [p]
Ρ ρ rhoo ῥο r [r] ρο, ro r [r]
Σ σ ς sigma σίγμα s [s] σίγμα, sígma s [s]
Τ τ tau ταυ t [t] ταυ, taf t [t]
Υ υ ypsilon ύψιλον y, yy [y][yː] ύψιλο(ν), ýpsilo(n) i [i]
Φ φ fii φι ph, f [pʰ][f] φι, fi f [f]
Χ χ khii χι kh [kʰ] χι, chi kuten ch saksan sanassa doch, venäjän х [x][ç]
Ψ ψ psii ψι ps [ps] ψι, psi ps [ps]
Ω ω oomega ωμέγα oo [oː] ωμέγα, oméga o [o]

Eräät muinaiskreikan kirjaimet ovat jääneet pois käytöstä:

Kirjain Nimi
suomeksi
Muinaiskreikassa[3] Nykykreikassa
Iso Pieni Nimi Ääntäminen IPA Nimi Ääntäminen IPA
Ϝ ϝ digamma ϝαῦ w [w] δίγαμμα ei käytössä
Ͱ ͱ heeta ἧτα h [h]
Ϻ ϻ san ϻάν s [s] σάν
Ϙ ϙ koppa ϙόππα q [k] κόππα
Ϡ ϡ sampii ss [sː][ks][ts] σαμπί
Ϸ ϸ shoo š [ʃ]
Ϛ ϛ stigma st [st] στίγμα

Siirtokirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisia kirjaimia nykykreikkalaisesta tekstistä latinaistettaessa noudatetaan suomenkielisissä teksteissä nykyisin suosituksen mukaan kreikkalaista standardia ELOT 743. Sitä käytetään erityisesti paikannimiin, johon se on myös YK:n suositus, ja henkilönnimiin. Tätä suositusta noudatettaessa nimien latinaistus osin poikkeaa suomen äänne- ja oikeinkirjoitusjärjestelmään mukautetuista transkriboinneista.[4][5]

Aiemmin suomenkielisissä teksteissä on käytetty suomalaista standardia SFS 5807. Se pohjautuu saksalaiseen standardiin DIN 31 634 ja osin eroaa kansainvälisestä standardista ISO 843. SFS 5807 sisältää nykykreikan transkribointisääntöjen lisäksi translitterointisäännöt etenkin muinaiskreikkaa varten,[6] ja muinaiskreikan osalta ohjeistus on edelleen käytössä.

Unicode[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unicode-standardissa kreikkalaisen kirjaimiston merkit ovat koodeilla U+0370–U+03FF (kreikka ja kopti)[7] ja U+1F00–U+1FFF (laajennettu kreikka).[8]

Ääninäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sound-icon.svg

Kreikan aakkoset ääneen luettuina:

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.
  2. Greek Ancient Scripts. Viitattu 15.1.2018.
  3. a b Woodard, Roger D.: Attic Greek. The ancient languages of Europe., s. 15–17. Cambridge: University Press, 2008. (englanniksi)
  4. Granqvist, Kimmo & Paikkala, Sirkka: Kreikan paikannimet: latinaistus (Artikkeli on julkaistu lähes sellaisenaan Kielikellon numerossa 2/2011.) Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.9.2012.
  5. Kreikan paikannimet: muuntotaulukko Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.9.2012.
  6. Korpela, Jukka: Nykykreikan ääntämys sekä kreikan translitterointi ja transkriptio 2001–2012. Viitattu 19.9.2012.
  7. Greek and Coptic The Unicode Standard, Version 10.0. Viitattu 15.1.2018.
  8. Greek Extended The Unicode Standard, Version 10.0. Viitattu 15.1.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Woodard, Roger D.: Greek Writing from Knossos to Homer: A Linguistic Interpretation of the Origin of the Greek Alphabet and the Continuity of Ancient Greek Literacy. Oxford University Press, 1997. ISBN 0195355660.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]