Eleusis

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee antiikin aikaista kaupunkia. Elefsína on myös nykyinen kaupunki.
Eleusis
Ελευσίνα
Eleusiin arkeologinen alue.
Eleusiin arkeologinen alue.
Sijainti

Eleusis
Koordinaatit 38°2′29″N, 23°32′43″E
Valtio Kreikan lippu Kreikka
Paikkakunta Elefsína, Länsi-Attika, Attika
Historia
Tyyppi kaupunki ja pyhäkköalue
Huippukausi noin 750 eaa.–400 jaa.
Kulttuuri antiikki
Kaupunki Ateena

Eleusis (m.kreik. Ἐλευσίς, kreik. Ελευσίνα, Elefsína) oli antiikin aikainen kaupunki sekä Demeterin ja Koren eli Persefonen pyhäkköalue Attikassa Kreikassa.[1] Se oli yksi koko antiikin maailman merkittävimmistä uskonnollisista keskuksista ja tunnetaan ennen kaikkea Eleusiin mysteereistä. Kaupunki sijaitsi noin 23 kilometriä Ateenasta länteen. Sen arkeologinen kohde sijaitsee nykyisessä Elefsínan kunnassa.[2][3][4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eleusis sijaitsi Saroninlahteen kuuluvan Eleusiinlahden rannalla ja Thriásion tasangon etelälaidalla noin 22 kilometriä Ateenasta länteen. Sijainti oli keskeinen Attikasta sekä Peloponnesokselle että Luoteis-Kreikkaan kulkevien reittien varressa. Eleusiin paikka on ollut asuttu viimeistään varhaiselta pronssikaudelta lähtien. Kaupungin akropolis eli linnavuori linnoitettiin viimeistään mykeneläisellä ajalla eli myöhäisellä pronssikaudella.[2][3] Kreikkalaisessa mytologiassa kaupungin nimen alkuperä on heeroksessa nimeltä Eleusis, jonka isä oli Theban kuningas Ogygos.[5]

Eleusiin arkeologinen alue.
Pienemmän ja Suuremman Propylaian rauniot.

Mytologian mukaan sureva Demeter saapui Eleusiihin vanhan naisen hahmossa sen jälkeen, kun Haades oli siepannut hänen tyttärensä Persefonen. Eleusiin kultissa Persefonesta käytettiin nimitystä Korē ('Tytär'). Eleusiin kuningas Keleoksen tyttäret tarjosivat Demeterille suojan. Kiitokseksi Demeter tarjosi kuninkaan pojalle, joko Demofonille tai Triptolemokselle, ambrosiaa sekä piti tätä yöllä salaa tulen päällä tehdäkseen tästä kuolemattoman. Kuningatar näki tämän kerran, käsitti tapahtuman väärin ja ajoi Demeterin pois palatsista.[5][6]

Tämän jälkeen Demeter määräsi Keleoksen rakentamaan itselleen temppelin ja muutti asumaan sinne. Lisäksi hän aiheutti luonnon kuihtumisen ja nälänhädän, kunnes muut jumalat paljastivat Persefonen olinpaikan ja sallivat tämän tulla Demeterin luokse joka vuosi osaksi vuotta. Persefone palasi Demeterin luokse juuri Eleusiissa. Tämän jälkeen Demeter siunasi maan, sekä antoi Triptolemokselle ensimmäisenä ihmisenä viljanjyviä ja opetti tämän kylvämään ne. Hän myös opetti Eleusiin asukkaille pyhät riitit, jotka toivat kansalle sekä henkistä että aineellista kukoistusta, ja määräsi viettämään paikalla mysteereitä. Näin syntyivät Eleusiin mysteerit.[5][6]

Eleusis oli Demeterin kulttipaikka jo varhain. Myöhemmän pyhäkön paikalta on löydetty mykeneläisen ajan pyhäkön jäänteet.[2] Pyhäkön perustaminen myyttisen Keleoksen aikana on ajoitettu mahdollisesti 1400-luvulle eaa.[5] Myöhemmin kaupunki oli perimätiedon mukaan yksi Attikan kahdestatoista kaupungista, jotka Theseus yhdisti Ateenaksi. Ensimmäinen varsinainen Demeterin temppeli Telesterion, joka oli Eleusiin mysteerien keskeinen tapahtumapaikka, rakennettiin geometrisella kaudella noin vuonna 750 eaa. Noin vuonna 600 eaa. mysteereistä kehittyi panhelleeninen eli yleiskreikkalainen kultti. Samaan aikaan, Solonin ajalla, Ateena liitti kaupungin itseensä ja mysteereistä tuli yksi ateenalaisen juhlakalenterin keskeisimmistä juhlista. Samalla paikalle rakennettiin uusi, suurempi Telesterion. Rakennus uusittiin jälleen suuremmaksi Peisistratoksen suvun tyrannian aikana 500-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla.[2][7][8]

500-luvulla eaa. rakennettiin muurit, jotka ympäröivät akropoliin sekä koko pyhäkköalueen. Se oli yksi Attikan merkittävimmistä linnoituksista ja suojeli Ateenaa lännen puolelta. Eleusiin mysteerien lisäksi toinen merkittävä Demeterin kunniaksi vietetty juhla kaupungissa oli naisten viettämä Thesmoforia-juhla. Muita kaupungin juhlia olivat Eleusinia, johon kuului kilpailuja; Haloa-juhla Demeterin ja Dionysoksen kunniaksi; sekä Kalamaia ja Proerosia.[5] Eleusis oli muun muassa tragediarunoilija Aiskhyloksen synnyinpaikka.[2]

Eleusis tuhoutui persialaissodissa 480–479 eaa. Uuden Telesterionin rakentaminen aloitettiin Kimonin johdolla noin vuonna 470 eaa., mutta se jäi keskeneräiseksi. Uusi temppeli valmistui lopulta Perikleen aikana 400-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla. Kleistheneen uudistuksesta lähtien Eleusis oli yksi Ateenan demos. Se kuului Hippothontis-fyleen. Samaan aikaan Eleusiin mysteerit alkoivat saada mainetta myös Kreikan ulkopuolella. Peloponnesolaissodan aikana Eleusis oli kummankin osapuolen kunnioittama ja sai olla rauhassa. Sodan jälkeen vuonna 403 eaa. Eleusis oli itsenäinen parin vuoden ajan, mutta palasi pian jälleen Ateenan yhteyteen. Kaupunki ja kulttipaikka saavuttivat suurimman kokonsa 300-luvulla eaa.[2][3][5][8]

Aluetta laajennettiin jälleen 360 eaa., jolloin sen ympärille rakennettiin laajempi niin kutsuttu Lykurgoksen muuri.[5] Eleusiin linnoitus oli merkittävä tukikohta taistelussa Makedoniaa vastaan.[1] Makedonialaisvallan aikana kaupungissa oli makedonialainen varuskunta.[5] Roomalainen aika oli paikan viimeistä kukoistuskautta. Tuolloin keisarit tukivat monin tavoin sekä Eleusiin kaupunkia että pyhäkköä. Keisari Hadrianus vihittiin mysteereihin vuonna 125 jaa. Kun costobocit tuhosivat Telesterionin vuonna 170 jaa., se rakennettiin uudelleen samoin mysteereihin vihityn keisari Marcus Aureliuksen tuella.[2] Hänen toimeksiannostaan rakennettiin myös uusi niin kutsuttu Suurempi Propylaia Ateenan Akropoliin Propylaian esikuvan mukaan.[9] Pausanias vieraili alueella 100-luvulla, mutta hänkin pidättäytyy kertomasta mitään pyhäkön muurien sisäpuolella tapahtuneesta.[10]

Eleusiin kultti päättyi Theodosiuksen asetuksen myötä 390-luvulla. Lisäksi Alarikin johtamat visigootit tuhosivat pyhäkön vuonna 395.[2] Bysanttilaisella ajalla paikalla oli vain jonkin verran asutusta.[11] Myöhemmin syntyi nykyinen asutus, joka kehittyi antiikin ajan kaupungin mukaan nimetyksi Elefsínan kaupungiksi. Se on nykyisin Ateenan teollista esikaupunkialuetta. Myös nykyinen arkeologinen alue on teollisuusalueen ympäröimä.[6]

Ensimmäiset varsinaiset arkeologiset kaivaukset alueella suoritti brittiläinen Society of Dilettanti vuosina 1811–1812. Ateenan arkeologinen seura on suorittanut kaivauksia vuodesta 1882 lähtien.[2] Kaivaukset laajenivat 1930-luvulla Rockefeller-säätiön rahoituksella. Telesterionin eri historiallisia kerrostumia on tutkittu erityisesti toisen maailmansodan jälkeen.[12]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demeterin ja Koren kulttipaikka sijaitsi Eleusiin kaupunginmuurien sisäpuolella akropoliin itärinteen ja itäisen kaupunginmuurin välisellä alueella.[2] Ateenasta tullut Pyhä tie johti alueelle pohjoisesta. Ensimmäisenä alueelle tultaessa olivat Suuri esipiha sekä Suurempi ja Pienempi Propylaia. Tie päättyi Telesterionille eli Demeterin temppelille.

Pyhä tie ja porttirakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri esipiha ja riemukaaret

Eskhara-alttari.

Suuri esipiha eli ulompi piha oli alueen pohjoisosassa sijainnut roomalaisella ajalla kivetty piha, jonka koko on 65 x 40 metriä. Sen kaakkois- ja lounaiskulmissa oli kaksi riemukaarta, jotka oli rakennettu noin vuonna 130–200 jaa. Niiden rakennuttaja oli Antoninus Pius. Kaksikerroksiset kaaret olivat kopioita Ateenan Hadrianuksen kaaresta ja niiden korkeus oli 16 metriä ja leveys 4,85 metriä. Kaaret merkitsivät satamasta ja Megarasta tulleiden teiden päätepisteitä. Kaarista lounainen on säilynyt paremmin.[3][13] Esipihalla oli myös lähdekaivorakennus, joka oli rakennettu noin vuonna 50–200 jaa.[14]

Artemiin ja Poseidonin temppeli

Esipihan keskellä oli Artemis Propylaian ja Poseidon Paterin temppeli, joka oli rakennettu noin vuonna 100–200 jaa. Se edusti doorilaista tyyliä ja se oli tehty Pentelikon-vuoren marmorista. Temppelin naos eli cella avautui kaakkoon ja sen kummassakin päässä oli neljä pylvästä.[3][5][15] Temppelin pohjoispuolella oli Eskhara-niminen aidattu alttari, jota käytettiin uhrien polttamiseen. Se oli rakennettu alun perin noin vuonna 600 eaa. Nykyisin paikalla ovat roomalaisaikaisen version rauniot.[16]

Suurempi Propylaia

Suuren Propylaian rauniot.

Suurempi Propylaia sijaitsi Suuren esipihan etelälaidalla. Se toimi varsinaisen pyhäkköalueen pääsisäänkäyntinä Ateenasta sille Suuren esipihan kautta johtaneelta Pyhältä tieltä.[2] Propylaia rakennettiin noin vuonna 170–180 todennäköisesti Marcus Aureliuksen toimeksiannosta. Se oli Ateenan Akropoliin Propylaian keskiosan suora kopio ja korvasi paikalla olleen varhaisemman Kimonin aikaisen porttirakennuksen. Propylaia oli myös tehty Pentelikon-vuoren marmorista. Se oli rakennettu kuusiportaiselle noin 1,7 metriä korkealle tasanteelle. Siinä oli sekä ulommaisen että pyhäkköalueen sisäpuolisen julkisivun puolella kuusi doorilaista pylvästä. Ulommaisen pylväikön sisäosassa oli kaksi kolmen joonialaisen pylvään riviä, jotka jakoivat pylväikön kolmeen laivaan. Propylaian keskellä oli seinä, jossa oli viisi oviaukkoa.[3][9] Suuremmalta Propylaialta Pyhä tie jatkui etelään kohti Pienempää Propylaiaa.

Pienempi Propylaia

Pienempi Propylaia sijaitsi Suuremman Propylaian eteläpuolella. Sen rakennutti Appius Claudius Pulcher noin vuonna 50 eaa. Se rakennettiin varhaisemman Peisistratosten aikana 500-luvulla eaa. rakennetun portin paikalle. Myös Pienempi Propylaia on tehty Pentelikon-vuoren marmorista ja se edusti sekä joonialaista että korinttilaista tyyliä. Rakennuksessa oli ulkopuolella prothyron ja sisäpuolella vestibyyli, jota koristi kaksi karyatidia. Pylväikön oviaukko oli noin 2,95 metriä leveä.[3][17] Pienemmältä Propylaialta Pyhä tie jatkui etelään kohti Telesterionia.

Telesterion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Telesterion
Telesterionin rauniot.

Telesterion oli Eleusiin Demeterin temppeli. Se oli mysteerien initiaation loppuosan (teletē) tapahtumapaikka. Rakennukseen oli pääsy ainoastaan mysteereihin vihkiytyneillä kuolemanrangaistuksen uhalla. Rakennus uusittiin usein sen historian aikana. Laajimmillaan rakennukseen mahtui noin 3 000 henkeä.[2][3][18]

Ensimmäinen rakennus paikalla oli mykeneläisaikainen megaron.[12] Ensimmäinen historiallisesti tunnettu Telesterion rakennettiin mykeneläisen ajan jäänteiden paikalle noin vuonna 750 eaa. Noin vuonna 600 eaa. rakennettiin uusi ja suurempi Solonin Telesterioniksi kutsuttu rakennus. Sitä varten rakennusta varten tehtyä tasannetta laajennettiin. Tuolloin rakennuksen koko oli 24 x 14 metriä.[2][3]

Solonin Telesterion korvattiin uudella ja suuremmalla Peisistratoksen ja tämän poikien aikana noin vuonna 550–510 eaa. Tässä temppelissä oli lähes suorakulmionmuotoinen naos eli cella, jonka koko oli 25,30 x 27,10 metriä. Siinä oli ulkopuolella doorilaiset ja sisäpuolella joonialaiset pylväät. Telesterion oli sisäpuolelta reunustettu kolmella sivustalla yhdeksänportaisella katsomolla, josta mysteereihin vihittävät saattoivat seurata mysteerimenoja.[3]

Peisistratosten Telesterion tuhoutui persialaissodissa vuonna 480/479 eaa. Kimonin aikana aloitetusta uudesta rakennuksesta löydetyt jäänteet osoittavat sen jääneen keskeneräiseksi. Myös ensimmäinen Perikleen aikana rakennettu, Iktinoksen suunnittelema Telesterion jäi kesken. Uuden rakennuksen suunnittelivat Koroibos, Metagenes ja Ksenokles, ja se rakennettiin noin vuonna 435–421 eaa. Sen naos oli kooltaan noin 51 x 51 metriä. Kattoa tuki 42 pylvästä, jotka oli jaettu seitsemään kuuden pylvään riviin. Sisäpuolelta Telesterion oli nyt reunustettu kaikilla neljällä sivustalla kahdeksanportaisella katsomolla ja siinä oli kuusi oviaukkoa, kaksi pohjoiseen, kaksi etelään ja kaksi itään Filonin stoaan.[3]

Perikleen ajan Telesterion tuhoutui costobocien hyökkäyksessä vuonna 170 ja rakennettiin jälleen uudelleen keisari Marcus Aureliuksen tuella. Tuolloin naoksen kooksi tuli noin 53 x 51 metriä. Nykyisin paikalla olevat jäänteet ovat pääosin tästä rakennusvaiheesta.[3]

Telesterionin keskellä oli erillinen Anaktoron-niminen pyhäkkö, joka oli temppelin adyton eli kaikkein pyhin. Siellä säilytettiin mysteerikultin pyhiä esineitä (hiera). Sen yhteydessä oli myös hierofantin istuin. Ainoastaan hierofanteilla oli pääsy temppelin tähän osaan.[3][7] Anaktoron vaikuttaa olleen erityinen pyhä paikka, sillä se säilyi samalla paikalla, mykeneläisaikaisen megaronin paikalla, koko rakennuksen pitkän historian ajan.[12] [19]

Muut rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallikhoron

Kallikhoron eli ”Kauniiden tanssien lähde” oli lähderakennus, joka oli yksi Eleusiin pyhiä maamerkkejä. Homeerinen hymni Demeterille kertoo Demeterin istuneen lähteellä saavuttuaan Eleusiihin. Lähteen ympärillä tanssittiin Demeterin ja Persefonen kunniaksi mysteerien aikana. Rakennus sijaitsi heti Suuremman Propylaian itäpuolella. Lähde rakennettiin uudelleen 500-luvulla eaa.[3][20]

Plutonion

Plutonion eli Plutonin luola.

Plutonion eli Pluton-Haadeen luola sijaitsi Pyhän tien varrella Pienemmän Propylaian lounaispuolella. Haadeen uskottiin palauttaneen Persefonen Demeterille luolan kautta. Luola oli ympäröity kolmionmuotoisella aitauksella, joka oli rakennettu 300-luvulla eaa. Sen yhteydessä oli pieni Plutonille omistettu temppeli, jonka koko oli 2,98 x 3,77 metriä. Se oli rakennettu varhaisemman temppelin paikalle noin vuonna 328 eaa.[3][21]

Stoat

Filonin stoa oli Telesterionin itäsivulle 300-luvulla eaa. rakennettu stoa eli pylväshalli. Rakennus sai nimensä sen arkkitehdista. Stoan koko oli 54,50 x 11,35 metriä ja se oli rakennettu Pentelikon-vuoren marmorista. Siinä oli pituussuunnassa 12 pylvästä.[3]

Koillisstoa sijaitsi ulomman pihan koillispuolella pyhäkköalueen ulkopuolella. Se oli rakennettu noin vuonna 100–200 jaa. Stoa oli L-kirjaimen muotoinen eli siinä oli kaksi siipeä. Toisessa siivessä oli 12 pylvästä ja niiden takana kuusi huonetta. Toisessa siivessä oli 14 pylvästä.[22] Alueen lounaisosassa sijaitsi kolmas, 300-luvulla eaa. rakennettu stoa.[3]

Roomalaiset temppelit

Telesterionin pohjoispuolella sijaitsi roomalaisella ajalla rakennettu temppeli. Se oli mahdollisesti omistettu keisari Hadrianuksen puolisolle Sabinalle, jota kutsuttiin Uudeksi Demeteriksi. Temppelin koko oli 14,1 x 11,2 metriä ja se oli rakennettu keinotekoiselle tasanteelle. Temppelin cella avautui kaakkoon ja sen pronaoksessa oli neljä pylvästä.[23]

Telesterionin luoteispuolella sijaitsi toinen roomalainen temppeli. Se oli mahdollisesti omistettu keisari Antoninus Piuksen puolisolle Faustina vanhemmalle, jota häntäkin kutsuttiin Uudeksi Demeteriksi. Temppelin cellan koko oli 18 x 12 metriä.[3][24]

Pyhäkköalueen muut rakennukset

Suuren Propylaian länsipuolella sijaitsi Prytaneion, jonka tehtävä oli toimia mysteereihin osallistuneiden majoitustiloina. Rakennus koostui suuresta määrästä eri kokoisia huoneita. Sen vanhimmat osat ajoittuvat noin vuoteen 475 eaa.[25]

Pienemmän Propylaian itäpuolelta alkoi pitkä luoteis-kaakkoissuuntainen rakennus, joka oli Peisistratosten viljavarasto. Se oli rakennettu noin vuonna 550–510 eaa.[26] Telesterionin itäpuolella sen ja muurin välissä sijaitsivat Siroi eli siilot Demeterille lahjoitettujen satokauden ensimmäisten tuotteiden varastoimiseksi. Rakennus oli kolmionmuotoinen ja sen sisäosassa oli 12 pylvästä. Siilot rakennutti Perikles noin vuonna 450–425 eaa.[3][27]

Plutonionin ja Telesterionin välissä oli kallioon kaiverrettu L-kirjaimen muotoinen porrastettu tasanne, jonka koko oli 10,5 x 6,25 metriä. Se oli mahdollisesti jonkinlainen katsomo, josta seurattiin riitin jotain ulkotilaan sijoittunutta vaihetta.[3][28] Tasanteen eteläpuolella, Telesterionista pohjoiseen oli pieni temppeliä muistuttanut aarrekammio. Se oli rakennettu noin vuonna 350 eaa. ja sen koko oli noin 6 x 2,9 metriä.[29]

Telesterionin eteläpuolella aivan pyhäkköalueen eteläosassa sijaitsi buleuterion eli Eleusiin neuvoston kokousrakennus. Myös Ateenan 500-miehinen bule kokoontui siinä ajoittain. Buleuterion oli rakennettu hellenistisellä kaudella 300-luvulla eaa., ja sitä oli muutettu roomalaisella ajalla. Rakennuksessa oli kolme päähuonetta, joista keskimmäisessä oli puolikaarenmuotoinen kokoussali.[3][30]

Pyhäkköalueen länsipuolella oli jonkinlainen heerokselle omistettu pyhä talo (hiera oikia). Se oli tuhoutunut 600-luvulla eaa., mutta säilyi kulttikäytössä myös tämän jälkeen. Talo oli pohjakaavaltaan epäsäännöllinen ja siinä oli useita huoneita.[31] Talo oli ympäröity muurilla.[32]

Pyhäkköalueen etelänpuoleisessa muurissa on satamasta alueella kulkeneen tien portti.[3]

Muu kaupunki

Pyhäkköalueen ulkopuolisesta antiikin Eleusiin kaupungista on säilynyt vain vähän. Tärkein jäännös on pohjoinen osa Peisistratoksen ajan linnoitusmuuria sekä sen Ateenaan päin ollut portti (Asty-portti). Alueen eteläosasta on löydetty pyöreä, 300-luvulla eaa. rakennettu vesisäiliö, jonka luultiin aiemmin olleen mykeneläsaikainen tholos-hauta eli pyöröhauta.[3]

Roomalaisella ajalla kaupunkiin rakennettiin muun muassa gymnasion, kylpylä sekä majoitustiloja. Kaupungissa oli myös Dionysokselle omistettu teatteri.[5]

Esinelöydöt ja museo

Arkeologisen alueen yhteydessä toimii Eleusiin arkeologinen museo. Alueelta löydettyihin esineisiin, jotka ovat nykyisin museossa, kuuluu muun muassa Demeteriä ja Persefonea esittäviä reliefejä, mysteerin riittejä esittäviä votiivilaattoja, Persefonea esittävä patsas 400-luvulta eaa., Pienemmästä Propylaiasta peräisin oleva karyatidipatsas, Antinooksen patsas 100-luvulta jaa. sekä joukko muita votiivipatsaita.[5]

Mysteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Eleusiin mysteerit
Eleusiin mysteereitä esittävä votiivilaatta Eleusiin pyhäköstä, noin 350 eaa.

Eleusiin mysteerit olivat koko kreikkalaisen maailman kuuluisin uskonnollinen juhla ja merkittävin mysteerikultti. Niitä vietettiin vuosittain noin tuhannen vuoden ajan, ja ne keräsivät paljon osanottajia koko antiikin maailmasta. Eleusiin kultista tiedetään muutoin enemmän kuin useimmista kreikkalaisista kulteista, mutta itse Eleusiin mysteereistä tiedetään melko vähän, koska osanottajia oli kielletty paljastamasta vihkiytymismenojen tapahtumia sanallakaan.[1][12][33] Kultti liittyi hedelmällisyyteen ja maanviljelykseen, ja kuvasi samalla myyttiä Demeteristä ja Persefonesta. Persefonen oleskelu osan vuodesta manalassa ja osan vuodesta Demeterin luona selitti myös vuodenkiertoa.[3][5][6]

Mysteerit olivat peräisin mykeneläiseltä ajalta ja niistä tuli yleiskreikkalainen juhla 500-luvulla eaa. Mysteereitä vietettiin alun perin kerran vuodessa syksyllä kylvöaikaan nykyisen syyskuun aikoihin. Myöhemmin niitä vietettiin kahdesti vuodessa kahdessa osassa niin, että ensimmäisen tason vihkiytyminen, niin kutsutut pienemmät mysteerit, tapahtuivat keväällä, ja merkittävämmät niin kutsutut suuret mysteerit, jotka pitivät sisällään varsinaisen vihkiytymisen, syksyllä yhdeksän päivän aikana. Mysteerit olivat avoimet kaikille, niin miehille kuin naisille, vapaille kuin orjille, ja myös ulkomaalaisille, jotka osasivat puhua kreikkaa.[1][3][5][11]

Suuret mysteerit alkoivat kulkueella Ateenan Agoralta Eleusiihin Pyhää tietä pitkin. Juhliin on liittynyt todennäköisesti musiikkia, tanssia, syömistä ja (mm. kykeon-juoman) juomista, sekä mahdollisesti myös orgiastisia piirteitä. Eleusiissa initioidut astuivat lopulta Telesterioniin, jossa hierofantit paljastivat heille pyhiä esineitä, joihin kuului mahdollisesti ainakin viljantähkä, sekä lausuivat salaisia sanoja. Mysteereihin vihkiytymisen ainakin kerran elämässä uskottiin tuovan osallistujille hyvää onnea sekä lupauksen paremmasta osasta kuoleman jälkeen.[5][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Eleusis, Eleusiin mysteerit”, Antiikin käsikirja, s. 146. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  2. a b c d e f g h i j k l m Eleusis Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Eleusis, Attica, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  4. Ελευσίνα: Ιστορικό Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 25.1.2016.
  5. a b c d e f g h i j k l m n Eleusis Ancient History Encyclopedia. Viitattu 25.1.2016.
  6. a b c d Eleusis Visit Ancient Greece. Viitattu 25.1.2016.
  7. a b Archaeological Site of Eleusis Greek Travel Pages. Viitattu 25.1.2016.
  8. a b Eleusis (ancient city, Greece) Encyclopaedia Britannica. Viitattu 25.1.2016.
  9. a b Eleusis, Greater Propylon Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  10. Kajava, Mika & Kivistö, Sari & Riikonen, H. K. & Salmenkivi, Erja & Sarasti-Wilenius, Raija: ”Eleusiin mysteerit”, Kulttuuri antiikin maailmassa, s. 168–169. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-157-4.
  11. a b c Elefsina Archaeological Site Ancient Greece. Viitattu 25.1.2016.
  12. a b c d Darling, Janina K.: Architecture of Greece, s. 165–168. Reference guides to national architecture, ISSN 1550-8315. Greenwood Publishing Group, 2004. ISBN 0313321523. Teoksen verkkoversio.
  13. Eleusis, Triumphal Arches Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  14. Eleusis, Fountainhouse Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  15. Eleusis, Temple of Artemis and Poseidon Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  16. Eleusis, Eschara Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  17. Eleusis, Lesser Propylon Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  18. Eleusis, Telesterion Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  19. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Telesterion”, Antiikin käsikirja, s. 562. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  20. Eleusis, Kallichoron Well Perseus. Viitattu 26.1.2016.
  21. Eleusis, Plutonian Sanctuary Wall Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  22. Eleusis, Stoa of the Great Forecourt Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  23. Eleusis, Roman Temple (B) Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  24. Eleusis, Temple in the Sanctuary of Demeter and Kore Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  25. Eleusis, Prytaneion Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  26. Eleusis, Peisistratid Grain Silo Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  27. Eleusis, Hypostyle Silo Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  28. Eleusis, Stepped Platform Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  29. Eleusis, Unnamed Treasury Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  30. Eleusis, Bouleuterion Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  31. Eleusis, Hiera Oikia Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  32. Eleusis, Hiera Oikia Precinct Wall Perseus. Viitattu 25.1.2016.
  33. Burkert, Walter: Greek Religion, s. 285–290. Boston: Harvard University Press, 1987. ISBN 0-674-36281-0.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]