Ares

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kreikkalaista jumalaa. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Areen patsas. Villa Hadriana, Tivoli.

Ares (muinaiskreikaksi Ἄρης) oli kreikkalaisessa mytologiassa sodan ja taistelun jumala.[1] Ares oli mahdollisesti alun perin traakialainen jumala.[1]

Ares oli Zeuksen ja Heran poika.[1] Sisaruksia olivat Eris ja seppä Hefaistos. Ares kuvattiin usein pitkäksi ja komeaksi nuorukaiseksi, mutta luonteeltaan hän oli väkivaltainen ja raakalaismainen.[1] Tämä jumala ei tarvinnut yhtään syytä sotaan, ja hän olikin hyvin epäsuosittu. Myös hänen oma isänsä Zeus julisti vihaansa poikaa kohtaan. Hänellä ei ollut vaimoa, mutta hän oli varsinkin kauneuden jumalattaren Afroditen lumoissa.[1] Monien muiden kreikkalaisten jumalten tavoin hän kuitenkin vietteli useita naisia ja sai heidän kauttaan jälkeläisiä. Antiikin roomalaisten mytologiassa Areen nimi oli Mars, mutta nämä kaksi jumalaa eroavat suuresti.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ares kuvattiin usein parrakkaaksi soturiksi[1] ja voimakkaaksi nuorukaiseksi, jolla on päässään kultainen kypärä, ja joskus hänen käteensä on asetettu verinen keihäs, palava soihtu tai pyhä kilpi. Areen sotavaunuja veti neljä tulista oria, jotka olivat auringonjumala Helioksen hevosten jälkeläisiä. Jumalan lempieläimiksi sanottiin koiria ja korppikotkia. Areen seuralaisina kuvauksissa esiintyvat Eris (Riita), Deimos (Kauhu) ja Fobos (Pelko), joista kaksi jälkimmäistä olivat Areen poikia[1].

Rakastajat ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äiti
Lapset
Afrodite
  1. Deimos (kauhu)
  2. Eros (joissakin lähteissä)
  3. Harmonia
  4. Fobos (pelko)
Aglauros
  1. Alkippe
Astyokhe
  1. Askalafos
  2. Ialmenos
Bistonis
  1. Tereus
Harpina tai Sterope
  1. Oinomaos
Äiti
Lapset
Kyrene
  1. Diomedes
Otrera
  1. Penthesileia
Pelopeia tai Pyrene
  1. Kyknos
Rhea Silvia (roomalaisessa mytologiassa)
  1. Remus
  2. Romulus
Tuntematon
  1. Antiope
  2. Biston
  3. Enyo
  4. Eurytion
  5. Hippolyte
  6. Melanippe
  7. Thraks

Myytit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ares ja Kadmos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Areen maanpäällisiin rooleihin kuului hänen osuutensa Theban luomisessa. Kadmos surmasi Areen vesilohikäärmeen ja kylvi otuksen hampaat maahan. Niistä kasvoivat hurjat sotajumalan jälkeläiset — spartit. Lepyttääkseen Aresta Kadmos meni naimisiin hänen tyttärensä Harmonian kanssa ja lopetti kaiken riidan ja perusti Theban kaupungin.

Ares ja Troijan sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ares oli luvannut Athenelle ja Heralle taistella kreikkalaisten puolella, mutta Afrodite suostutteli hänet troijalaisten pariin. Jumalan oma poika, Diomedes, taisteli Hektorin kanssa ja näki isänsä kamppailevan kreikkalaisia vastaan. Hän kutsui sotilaansa kokoon ja päätti perääntyä hitaasti. Areen äiti Hera kuitenkin näki tapahtumien kulun ja käski Diomedesta käymään isäänsä vastaan. Mies heitti keihään jumalaa kohti ja Athene ohjasi sen maaliinsa. Ares päästi hirmuisen huudon aseen osuessa ja pakeni takaisin Olympokselle, ja troijalaiset perääntyivät takaisin kaupunkiinsa.

Murhaoikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poseidonin rakastama poika Hallihurthos yritti raiskata Aglauloksen ja Areen tyttären Alkippen. Tästä suivaantuneena Ares murhasi julkean pojan, ja Poseidon puolestaan vaati, että sotaisaa jumalaa rangaistaisiin. Areiopagilla pidetyssä oikeudenkäynnissä muut jumalat kumminkin päättivät Areen olevan syytön, ja kukkula nimettiin Areen mukaan.[1]

Ares ja Athene[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ares, jota tämän isä inhosi, ja isänsä suosikki Pallas Athene eivät pitäneet toisistaan. Athene oli Aresta parempi sotastrategi, sillä hänen joukkonsa voittivat Areen joukot molemmilla kerroilla, kun ne kohtasivat. Troijan sodassa Athene ja Ares joutuivat kaksi kertaa vastatusten. Kummallakin kerralla Ares jäi sisarpuolensa pieksemäksi ja olisi kuollut, jos olisi ollut kuolevainen. Aresta pidettiinkin alkukantaisen, tuhoavan taistelun jumalana, kun taas Pallas Athene esiintyi järjestäytyneen, saalista tuottavan taistelun jumalattarena.

Ares ja Adonis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsästysretkellä mustasukkainen Ares hyökkäsi metsäkarjuna Adoniksen kimppuun ja surmasi tämän. Afrodite suri rakastettunsa kuolemaa niin suuresti, että jumalat sallivat Adoniksen viettää osan vuotta maan päällä.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s.51
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ares.