Mars (jumala)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mars Ultoria esittävä marmoripatsas. Museo Capitolini.

Mars (Mavors, Mamers, etruskiksi Maris) oli Juppiterin ohella muinaisten roomalaisten pääjumala, sodan jumala, sekä viljelysten suojelija. Mars oli roomalaisten vastine kreikkalaisten Ares-jumalalle, mutta oli esikuvaansa jalompi ja ystävällisempi. Roomalaiset uskoivat Rooman perustajien, Romuluksen ja Remuksen, olleen Marsin poikia. Rooman armeijan sotilaat uskoivat Marsin suojelevan heitä ja johdattavan heidät taisteluissa voittoon. Augustuksen aikana Marsiin liitettiin uusi lisänimi, Ultor ('kostaja'), kunnioittamaan Caesarin muistoa ja voittoa hänen murhaajistaan.[1]

Mars oli alun perin vanha itaalinen jumala, joka vasta kreikkalaisten vaikutuksesta samaistettiin kreikkalaisten sodanjumala Arekseen. Kreikkalaisvaikutuksen vuoksi roomalaiset kehittivät oman versionsa Areksen ja Afroditen suhteelle, Marsin ja Venuksen rakkaustarinan.[2] Mars yhdistettiin alkujaan paimenjumala Silvanukseen, ja näitä piirteitä säilyi Marsin roolissa maanviljelyn jumalana.[3]

Myyttien mukaan Marsin synnytti Juno ilman puolisoaan Juppiteria. Juno oli suuttunut siitä, että Juppiter oli synnyttänyt Minervan suoraan päästään ilman Junon apua. Juno värväsi avukseen kukkivien kasvien jumalattaren Floran, joka kosketti Junoa taikayrtillä ja auttoi häntä siten saattamaan Marsin alkuun.[3]

Merkitys ja palvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Marsia pidettiin Romuluksen ja Remuksen isänä, katsoivat roomalaiset jumalan kantaisäkseen ja kutsuivat itseään Marsin pojiksi. Pontifex maximuksen virkahuoneistossa Forum Romanumilla säilytettiin Marsin pyhää kilpeä, joka oli legendojen mukaan pudonnut taivaasta. Kilpeä pidettiin Rooman valtakunnan pysyvyyden takeena. Marsin symbolina oli keihäs, ja hänen pyhiä eläimiään olivat palokärki, susi ja härkä. Joka viides vuosi valtio järjesti pyhän uhritoimituksen (dei suovetaurilia) Marsin kunniaksi. Marsin pappeja kutsuttiin nimellä Salii "hyppääjät" heidän rituaalissa esittämänsä sotatanssin vuoksi. Tässä tanssissa punaisiin sotaviittoihin pukeutuneet papit heiluttivat pyhiä kahdeksikon muotoisia kilpiä ja keihäitä. Tanssin lomassa he huusivat Mars, vigila! (Mars, herää!). Augustus myös rakennutti Roomaan Mars Ultorille omistetun temppelin, jossa säilytettiin pyhäinjäännöksenä Caesarin miekkaa. Lisäksi Tiberin rannalla, kaupunginmuurin ulkopuolella, sijaiti Campus Martius eli Marskenttä alttareineen. Armeija piti siellä harjoituksia, ja lokakuun puolivälissä kentällä uhrattiin kolmivaljakkokilpailun voittaneen valjakon uloin hevonen jumalan kunniaksi ja sotakauden loppumisen merkiksi.[4][2]

Mars hallitsi sodan lisäksi myös maaseutua ja maanviljelystä. Jumalan kunniaksi suoritettiin erilaisia riittejä, joiden tarkoituksen aoli torjua hallan, rajuilmojen ja villieläinten aiheuttamia tuhoja. Marsille pyhitetyt juhlat osuivat sekä sodan että maanviljelyksen kannalta tärkeisiin ajankohtiin. Lokakuussa päättyi sadonkorjuu ja sodankäynti, maaliskuussa puolestaan aloitettiin toukotyöt ja vuotuinen sodankäynti. Sotaretkelle lähtevät sotapäälliköt kävivät Mars Ultorin temppelissä vannomassa valansa.[2]

Marsin mukaan on nimetty Mars-planeetta ja maaliskuu, kuukausi, jolloin Italian kansat saattoivat kelirikon jälkeen lähteä sotaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Castrén, Paavo ja Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  • Cotterell, Arthur: Maailman myytit ja tarut. WSOY 1996. ISBN 951-0-17102-6
  • Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9
  1. (Toimittanut) N. G. L. Hammond, H. H. Scullard: The Oxford Classical Dictionary (sivu 651), 2. painos. Oxford University Press, 1979. ISBN 0-19-869117-3.
  2. a b c d Castrén ja Pietilä-Castrén 2000, s. 328
  3. a b Cotterell 1996, s. 125
  4. Lurker 1987, s. 120-121