Mongolialainen šamanismi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mongolialainen šamanismi viittaa šamanismiin jota harjoittavat nykyisin etenkin burjaatit Venäjällä, Mongoliassa ja Sisä-Mongoliassa, mutta myös muut mongolit. Šamanismilla oli aikanaan merkittävä rooli mongolivaltakunnassa mutta se on sittemmin menettänyt asemaansa esimerkiksi buddhalaisuudelle. Šamanismilla ei ole täysin yhtenäisiä uskonnon harjoittamisen piirteitä ja sen tärkeintä osaa näyttelevät šamaanit, joiden yhtenä tärkeimpänä roolina nykyisin on taudit ja niistä parantaminen.

Uskon piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šamaanin rumpu.

Nimi šamaani on johdettu tunguusikielien sanasta saman, joka vapaasti käännettynä tarkoitaa tietäjää. Mongoliassa šamaaneista kätetään nimeä boo ja aiemmin heistä käytettiin myös nimeä boge. Mongolialainen šamanismi ei ole uskonto samassa mielessä, kuin se usein käsitetään länsimaissa. Siltä puuttuu esimerkiksi pyhät kirjat ja käsitykset synnin päästöstä ja paratiisista kuoleman jälkeen. Šamaani ei toimi myöskään pappina eikä heillä ole standardisoitua toimintatapaa. Šamaani käsitetään henkilöksi, joka voi olla yhteydessä henkimaailman kanssa. Vaikka šamanistiseen maailmankäsitykseen liittyvätkin usein jummalat, šamaani on enneminkin yhteydessä esi-isen ja muiden hyvää tai pahaa tahtovien henkien kanssa. Esimerkiksi tauteja selitellään hengillä, jotka ovat syystä tai toisesta loukkaantuneet ja varastaneet tautia sairastavan henkilön sielun. Šamaani voi tätä uskomusta seuraten parantaa vaivoja saavuttamalla transsitilan, jossa šamaanin uskotaan liikkuvan henkimaailman, josta hän voi tuoda varastetun sielun takaisin. Šamaani voi myös auttaa kuolleen henkilön sielun siirtymisessä henkimaailmaan. Yhteyttä henkimaailmaan voidaan hyödyntää uskomusten mukaan myös toisilla tapaa, esimerkiksi tulevaisuutta ennustettaessa. Tvallisesti tämä tapahtuu poltettujen luiden säröjä lukemalla tai sallimalla šamaanin ruumiin haltuunotto jonkin hengen taholta. Vain tehtäväänsä erikoistuneiden šamaanien uskotaan kykenevän näihin tekoihin.[1]

Šamaanin asema on yleensä periytyvä ja kuka tahansa ei voi ryhtyä šamaaniksi. Šamaaniksi päätyvä henkilö ei usein valitse tulevaa uraansa, vaan hänellä huomataan joitakin šamaanin merkeiksi tulkittuja piirteitä. Käytännössä tämä saatta tarkoittaa esimerkiksi epilepsiaa tai joitakin mielisairauksia. Joskus šamaaniksi saatetaan päätyä traumaatisten kokemuksien jälkeen, kuten vaikkapa esimerkiksi salamaniskusta selviämisen jälkeen. Nämä ominaisuudet tekevät heistä usein yhteisön ulkopuolisia eri tavoin. Šamaani käyttää työssään useita eri työkaluja, joista suuri osa on ollut käytössä jo vuosisatojen ajan. Yksi näistä on ongghot eli huovasta tehty nukke, vaikkakin myös muut esineet saattavat toimia samaan tapaan. Ongghot toimii suojelevan hengen ilmentymänä. Seremonoiden aikana šamaani pukeutuu roikkuvilla naruilla ja usein peileillä tai metallipaloilla varustettuun asuun. Hän käyttää myös hattua, joka on koristeltu höyhenillä, silkillä tai sarvilla. Peileillä on tärkeä tehtävä henkien sijaintipaikkana ja ne saattavat esimerkiksi asuttaa hevosen henkeä, jota šamaani käyttää liikkuessaan henkimaailmassa. Niitä saatetaan käyttää myös aseina niitä pelkääviä pahoja henkiä vastaan. Šamaani käyttää myös suurikokoista kannettavaa rumpua, jota rummutetaan šamaanin siirtyessä transsiin. Rumpua rummutetaan kapulalla, jonka pää on usein muotoiltu hevosen pään muotoiseksi. Rumpukapulan avulla šamaanin uskotaan myös lentävän henkimaailmaan.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burjaattišamaani rumpuineen.

Vielä 1100-luvun Mongoliassa šamaaneilla oli vakinaisempi uskonnollisen säädyn asemansa ja he toimivat usein myös esimerkiksi heimopäällikköinä. Tärkeimmässä asemassa heidän hierarkiassaan oli beki, joka oli tavallisesti heimon tai klaanin vanhin. Naispuoliset šamaanit tunnettiin nimellä idughan ja heillä oli tehtäviä hovissa, vaikkain he olivat miehiä vähäarvoisempia. Šamaanit vaikuttivat myös Tšingis-kaanin mongoliheimossa. He vaikuttivat sittemmin Mongolivaltakunnan hallinnon kulisseissa ja heillä oli osuutensa esimerkiksi Tšingis-kaanin pojan Toluin murhassa. Kultaisessa ordassa ja Il-kaanien valtakunnassa he menettivät lopulta arvovaltansa islamin omaksumisen myötä. Jälkimmäisessä heistä tuli ensin esimerkiksi astrologiaan perehtyneitä oppineita, jotka tunnettiin nimellä baqshis eli opettaja. Nimi on säilynyt kazakkien käytössä, jotka kutsuvat nykyisin šamaaneja tästä nimestä suoraan johdetulla nimellä baqsi. Mongolien valtakunnan hajottua buddhalaisuus valtasi alaa ja šamaanien merkitys väheni. Samaan aikaan šamanismi otti vaikutteita buddhalaisuudesta. Buddhalaisten vaikutteiden voimakkuuden mukaan tehtiin joskus ero buddhalaisten keltaisten tai valkositen šamaanien ja vähemmän vaikutteita saaneiden mustien šamaanien välillä. Burjaattien keskuudessa Venäjän vallankumouksellinen liike lisäsi 1900-luvun alulla šamaanien valtaa samalla, kun buddhalaisuutta kannattaneen burjaattiyläluokan ja kristinuskoa ajaneen tšaarinvallan vaikutus väheni. Vuodesta 1929 eteenpäin alkoi kuitenkin vaikuttaa yleinen uskonnon vastainen liike ja monet šamaanit joutuivat myös Mongoliassa puhdistusten kohteeksi. Sisä-Mongoliassa šamaaneja vainottiin etenkin vuosien 1958-1962 ja 1964-1979 välillä. Uskonnollisen vapautumisen myötä vuodesta 1990 eteenpäin šamanismi on jälleen elpynyt etenkin burjaattien keskuudessa ja sitä harjoittavat myös etenkin heidän burjaattisukulaisensa Mongoliassa ja Sisä-Mongoliassa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Timothy Michael May: Culture and customs of Mongolia, s. 43-46. Greenwood Press, 2009. ISBN 978–0–313–33983–7. (englanniksi)
  2. Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 494-497. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9. (englanniksi)