Il-kaanien valtakunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Il-kaanien valtakunta oli yksi Mongolivaltakunnan neljästä osasta, ja sen hajottua itsenäinen valtakunta. Se sijaitsi Persiassa (nyk. Iran), ja siihen kuului myös nykyinen Irak, Afganistan, Azerbaidžan ja läntinen Pakistan.

Valtakunnan juuret ulottuvat Tšingis-kaanin valloituksiin vuosina 1219-1224, mutta sen varsinainen perustaja oli Tšingis-kaanin pojanpoika ja suurkaanien Möngken ja Kublain veli Hülegü. Hän sai 1250-luvulla Möngkeltä tehtävän valloittaa muslimien alueet Egyptiin asti. Tuhoisa sotaretki, jonka yhteydessä muun muassa Bagdad hävitettiin täysin, pysähtyi kuitenkin Palestiinaan Möngken kuoltua. Kublai-kaanin tultua valituksi suurkaaniksi, Hülegü palasi hallitsemaan maitaan. Il-kaani tarkoittaa "alikaania", ja viittaa muodolliseen alistumiseen Kublai-kaanin Pekingissä sijainneelle valtaistuimelle. Hülegün perilliset hallitsivat aluetta kahdeksan vuosikymmentä kääntyen lopulta islamiin. Il-kaanit jatkoivat sotimista mamelukkeja vastaan, mutta eivät saaneet heitä kunnolla lyödyksi ja joutuivat lopulta luopumaan valtapyrkimyksistään Syyriassa. Riita mamelukkien kanssa oli niin katkera, että il-kaanit pyrkivät vielä islamiin kääntymisen jälkeenkin liittoutumaan Euroopan kristittyjen kanssa mamelukkeja vastaan. Il-kaanien epäonnistumiseen Syyriassa vaikuttivat suuresti vihollisuudet pohjoisessa sijainneen toisen mongolivaltion Kultaisen ordan kanssa.

Il-kaanit olivat aluksi buddhalaisia, mutta kaanien käännyttyä islamiin alettiin alistaa buddhalaisia ja kristittyjä. Viimeisen kaanin kuoltua 1335, valtakunta hajosi nopeasti ja jakautui useisiin seuraajavaltioihin. Viimeinen il-kaanin titteliä tavoitellut murhattiin 1353.

Il-kaanien valtakunnan hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]