Antropomorfismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antropomorfistinen eläinhahmo

Antropomorfismi eli ihmisenkaltaistaminen on inhimillisten ominaisuuksien liittämistä muihin eläimiin, elottomiin esineisiin tai kuvitteellisiin kohteisiin. Ihmisenkaltaistaminen on yleistä monissa uskonnoissa.

Frans de Waal käyttää ilmiöstä nimitystä bambifiointi[1]

Tyypillisiä esimerkkejä ihmisenkaltaistamisesta ovat esimerkiksi:

  • sarjakuvien, lastenkirjojen ja animaatioiden eläinhahmot (esim. Aku Ankka)
  • autot ja muut laitteet ("auto ilahtuu kun se pestään"; "Se vihaa mua!")

Kognitiotieteen mukaan taipumus ihmisenkaltaistaa ilmiöitä (antropomorfismi) on tiedostamaton, perintötekijöihin sisältyvä piirre. Ihminen on luonnostaan hyvin ihmiskeskeinen. Tämä johtuu siitä, että muinaiset ihmiset eivät olisi voineet selviytyä muuten kuin pienissä yhteisöissä. Toiset ihmiset ovat meille niin tärkeitä, että ajatteluumme liittyy lähes aina inhimillisiä haluja ja tavoitteita.

Daniel C. Dennettin mielestä meillä on kolme perusasennetta: aineellinen asenne, suunnitteluasenne ja aikomusasenne. Aineellinen asenteemme käsittelee samoja asioita kuin fysiikka. Suunnitteluasenteessa käsittelemme olioita jotain tarkoitusta varten suunniteltuina. Aikomuksellisessa asenteessa olioilla on käsityksiä, toiveita ja toimintakykyä. Viimeksi mainitut asenteet ovat niin voimakkaita, että jopa pienet lapset voivat ajatella olevansa olemassa jotain tarkoitusta varten.

Jean Piaget havaitsi, että 3–10 vuoden vanhoilla lapsilla esiintyi elottomien olioiden elollistamista eli animismia. Lapset saattoivat pitää luonnonesineitä myös keinotekoisina. Piaget havaitsi, että nämä ajattelutavat heikkenevät, kun lapsi aikuistuu. Leijonat ovat sirkusta varten, pilvet sadetta varten. Kalliot ovat sitä varten, että eläimet voivat istua niillä.lähde?

Uskonnot voidaan antropologien mielestä usein käsittää luonnon ihmisenkaltaistamiseksi. Muinaiskreikkalainen Ksenofanes sanoi:

»Mutta jos härjillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet ja ne osaisivat käsin maalata ja tehdä teoksia niin kuin ihmiset, niin hevoset tekisivät jalojen ratsujen kaltaisia, härät uljaiden härkäin kaltaisia jumalhahmoja ja jokainen laji hahmoja oman kuvansa mukaan.»
(Ksenofanes: Fragmentti 15)

Tähän kehitykseen on muun muassa seuraavia syitä. Havaitseminen ja tunnistaminen ovat epävarmoja. Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on tärkeää. Ihmisten käsittely on tärkeää. Ihmisten sulkeminen tapahtumien ulkopuolelle on vaikeaa. Ihmiset saattavat olla parhaimpia ystäviämme tai pahimpia vihollisiamme. On tärkeää, että kiinnitetään ensiksi huomio tärkeimpiin asioihin, ja muiden ihmisten tekemiset ovat usein asioista kaikkein tärkeimpiä. Ihmiset ovat oletusarvoisesti syyllisiä kaikkeen.

Erilaisissa kaikkeudensyntytarinoissa, joita on ollut lähes kaikilla kansoilla, esiintyy ihmisten mutta myös muiden eläinten kaltaisia suunnittelijoita, joissa tuntematon on selitetty ”inhimillistämällä” se. Erään Amazonilla elävän heimon mukaan suunnittelija oli ensimmäinen ihminen itse, joka suunnitteli perheensä ja muut ihmiset. Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta. Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jahve-jumala luo kaikkeuden tyhjästä. Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin ihmistä hyödyttävä tarkoitus. Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää. Vasta 1500-luvulla Francis Bacon kyseenalaisti tämän Euroopassa vallinneen ajatustavan. Kaksi vuosisataa myöhemmin David Hume katsoi, että sattuma voi pitkinä ajanjaksoina selittää suunnittelun harhan. Sata vuotta Humen jälkeen Charles Darwin selitti asian evoluutioteorialla.

Esimerkiksi jotkut älykkään suunnittelun teorian kriitikot ovat esittäneet sitä yhdeksi ihmisenkaltaistamisen muodoksi. Ihmisenkaltaistaminen puolestaan on seurausta toisten ihmisten tärkeydestä ihmiselle. Vaikka ihmisenkaltaistaminen on harha, siihen liittyvä taktiikka ei sitä välttämättä ole. Epävarmuuden vallitessa on ensin kiinnitettävä huomio tärkeisiin asioihin kuten toisiin ihmisiin. Sigmund Freudin mukaan kaikki monimutkaisimmatkin uskonnot ovat peräisin luonnon inhimillistämisestä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]