Jean Piaget

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean Piaget.

Jean Piaget (9. elokuuta 1896 Neuchâtel16. syyskuuta 1980 Geneve) oli sveitsiläinen kehityspsykologi.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piaget syntyi Sveitsin ranskankielisessä osassa, opiskeli kotikaupunkinsa Neuchâtelin yliopistossa sekä Zürichissä ja valmistui eläintieteen alalta filosofian tohtoriksi 1918. Hän kiinnostui älykkyyden mittaamisesta ja lasten kehityskausista vasta työskennellessään Ranskassa poikakoulun opettajana.[1] Vuonna 1921 Piaget palasi Sveitsiin Geneveen Rousseau-instituutin johtajaksi.

Hän meni naimisiin 1923 entisen opiskelijansa Valentine Châtenayn kanssa ja he saivat kolme lasta Jacqueline (s. 1925, naimisissa Robert Louis de Dardellin kanssa), Lucienne (s. 1927) ja Laurent (s. 1931). Hän tarkkaili lapsiaan pienestä pitäen. Havaintojensa pohjalta hän kirjoitti yli 60 kirjaa ja satoja artikkeleita ja loi geneettiseksi epistemologiaksi nimetyn kasvatustieteellisen teorian.

Piaget'n vaiheteoria lapsen kehityksestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piaget'n geneettisen epistemologian mukaan lapsen sosiaalinen, henkinen ja fyysinen kehitys etenevät käsi kädessä, eikä lapsi voi käsittää kehitystasoonsa nähden liian monimutkaisia asioita.

Piaget'n mukaisia (Piaget, 1970) ajattelun kehityksen vaiheita ovat:

1. Sensomotorinen kausi (~0–2 v.)

  • lapsi alkaa hahmottaa itsensä toimijana ja reagoi ärsykkeisiin (siirtyminen reflekseistä tahdonalaisiin liikkeisiin)
  • lapsi alkaa muodostamaan toimintaan pohjautuvia skeemoja (esim. esineiden pudottaminen pöydältä tai kuinka pitkälle esineitä tarvitsee kurotella)
  • lapselle kehittyy käsitys esinepysyvyydestä, eli ymmärrys siitä, että esineet ovat olemassa myös silloin kun ne eivät ole näkyvillä.

2. Esioperationaalinen vaihe (~2–6 v.)

  • lapsi oppii käyttämään kieltä ja kuvaamaan todellisuutta symbolien ja kielen varassa (semioottinen funktio)
  • tietyt sanonnat ymmärretään kirjaimellisesti (esimerkiksi mustasukkainen, kaksikielinen)
  • ajattelu on vielä itse- ja minäkeskeistä (egosentristä), kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan
  • ajattelu on maagista, vaikea erottaa ajatusta ja tekoa toisistaan
  • moraalisessa ajattelussa lapsi harkitsee asioita vain seurauksien näkökulmasta
  • osaa luokitella asioita yhden ominaisuuden perusteella (esim. kaikki punaiset esineet).

3. Konkreettisten operaatioiden vaihe (~7–11 v.)

  • egosentrismi vähenee ja empatiakyky lisääntyy; osaa asettua ainakin osittain toisen asemaan
  • lapsi osaa luokitella asioita useiden ominaisuuksien perusteella ja järjestää asioita loogisesti (esim. esineiden laittaminen kokojärjestykseen)
  • ajantaju ja välimatkojen ymmärrys muuttuu varmemmaksi, ymmärtää kellon ja hahmottaa käsitteet menneisyys, tulevaisuus ja nykyhetki
  • lapsi pystyy deduktiiviseen päättelyyn ja soveltamaan sääntöjä yksittäisiin tapauksiin
  • lapsi kykenee käyttämään abstrakteja käsitteitä suhteessa konkreettisiin asioihin
  • lapsi oppii ymmärtämään asioiden ominaisuuksien säilyvyyttä (esim. saven määrä pysyy samana vaikka kappaleen muoto muuttuu)
  • moraalisessa ajattelussa lapsi osaa jo harkita asioita myös teon tarkoituksen näkökulmasta.

4. Formaalisten operaatioiden vaihe (~11–12 v.)

  • lapsi pystyy loogiseen abstraktiin ajatteluun ja testaamaan systemaattisesti asioista muodostamiaan oletuksia (hypoteeseja)
  • lapsi pystyy tekemään päättelytehtäviä puhtaasti symbolien avulla
  • moraalissa ja maailmankatsomuksessa esim. hypoteettisten, ideologisten ja tulevaisuutta käsittelevien kysymysten pohdinta lisääntyy.

Väitetään, että formaalin ajattelun jälkeistä ajattelua on olemassa, ja sitä on alettu kutsua postformaaliksi ajatteluksi. On kuitenkin epäselvää, onko kyse uudesta kehitysvaiheesta. Tätä vaihetta ei pidetä yleisesti hyväksyttynä uutena kehitysvaiheena Piaget'n tarkoittamalla tavalla (Kallio, 2016).

(5.) Postformaalien operaatioiden vaihe (ei yleisesti hyväksytty kehitysvaihe)

  • asioiden ristiriitaisuuksien ja vastakohtien hyväksyminen
  • asioiden suhteellisuuden hyväksyminen
  • oman näkökulman luominen keskenään ristiriitaisista osatekijöistä
  • kokonaisvaltaisuus.

Teoriaa on kritisoitu vaiheittaisuudesta, koska siirtymät vaiheesta toiseen eivät ole käytännössä ole selkeitä hyppäyksiä, eivätkä kaikki Piaget'n kuvaamat vaihdeiden osa-alueet kehity samassa tahdissa. Teoria ei myöskään ota huomioon kulttuurieroja eikä harjoituksen vaikutusta kehitykseen.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piaget, Jean & Inhelder, Bärbel: Lapsen psykologia. (La psychologie de l’enfant, 1966.) Suomentanut Mirja Rutanen. Jyväskylä: Gummerus, 1977. ISBN 951-20-1396-7.
  • Piaget, J. 1970. The principles of genetic epistemology. London: Routledge & Kegan Paul.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallio, Eeva: Ajattelun kehitys aikuisuudessa: kohti moninäkökulmaisuutta. 1. painos 2016. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura, julkaisuja 71, 2016. ISBN 978-952-5401-73-8.