Aasainusko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Islantilaisen Ásatrúarfélagiðin jäseniä valmistautumassa blótiin kesän ensimmäisenä päivänä (sumardagurinn fyrsti, julkinen vapaapäivä) vuonna 2009.

Aasainusko (ásatrú, asatro) on uuspakanallinen uskonto, joka perustuu muinaisgermaaniseen tai muinaispohjoismaalaiseen perinteeseen. Sen nimessä aasa viittaa vanhaan skandinaavisen jumalsukuun, aasoihin.[1] Aasainusko perustuu ennen kaikkea muinaisnorjankielisten Edda-runojen kuvaamaan skandinaaviseen mytologiaan.[2] Aasainusko on suosittua erityisesti Islannissa.

Oppeja ja seremonioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasainusko on melko joustava ja avoin uskonto. Aasainuskoiset ottavat vanhoista skandinaavisista kirjoituksista itselleen tietynlaisia elämänarvoja. Erityisen tärkeää heille on kunnia, kuten suoraselkäisyys, rehellisyys, viisaus, kohtuullisuus ja omatoimisuus.[1]

Hyvän ja pahan käsitettä dualistisessa mielessä tai synnin käsitettä ei aasainuskossa ole.[1]

Islantilaiset aasainuskoiset sanovat tulkitsevansa tarinat vanhoista jumalista runollisiksi metaforiksi sekä luonnonvoimien ja ihmisen psyyken ilmentymiksi, eivätkä he ota niitä kirjaimellisesti.[3]

Blót on aasaiuskoisten seremonia, jossa uhrataan ja juhlitaan yhdessä.[1]

Aasainuskon vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla syntyi liike, joka pyrki herättämään germaanisen muinaisuskon henkiin.[1] Nykyaikainen aasainusko on saanut alkunsa Islannissa. Lampaankasvattaja Sveinbjörn Beinteinsson perusti muinaispohjoismaiseen pakanuuteen perustuvan yhteisön, joka sai nimen Ásatrúarfélagið. Yhteisö hyväksyttiin vuonna 1973 Islannissa rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhteisöksi.[4] Yhteisöllä on vuonna 2016 yli 3000 jäsentä. Se on rakentamassa Islantiin omaa temppeliään.[2]

Islannin jälkeen aasaisuskoisten yhteisöjä alkoi muodostua myös muissa Pohjoismaissa, Englannissa, Yhdysvalloissa ja Saksassa sekä myöhemmin myös muissa maissa.[1]

Äärioikeistolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen uskontotieteilijä S. von Schnurbein väitti vuonna 2003 julkaistussa artikkelissaan, että suurin osa saksalaisten ja pohjoismaisten ásatrú-ryhmien jäsenistä on aatemaailmaltaan äärikansallisia, rasistisia, äärioikeistolaisia tai kansallissosialistisia.[5] Schnurbeinin mukaan šamanismia harjoittavat ásatrú-ryhmät pitävät kuitenkin usein etäisyyttä maahanmuuttajavastaisiin ryhmiin.[5]

Islantilaisen Ásatrúarfélagiðin johtajan Hilmar Örn Hilmarssonin mukaan Islannin aasainuskoisten yhteisö kannattaa suvaitsevaisuutta, ja se on esimerkiksi vihkinyt ihmisiä homoavioliittoihin jo kauan. Hänen mukaansa rasisteja on muunmaalaisten uuspakanaliikkeiden jäsenissä, ja islantilaiset ovat siksi katkaisseet heihin yhteydet.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Asatru Pakanaverkko ry. Viitattu 14.9.2009.
  2. a b c Juho Typpö: Soitimme Islantiin Odinin ylipapille: ”Suomen katupartiot, älkää tahriko kulttuuria, jota ette ymmärrä” Helsingin Sanomat. 15.1.2016. Viitattu 22.4.2017.
  3. Carsten Nymann: Islantilaiset elvyttävät viikinkien uskontoa Tieteen Kuvalehti. 5.2.2015. Viitattu 22.4.2017.
  4. Aarnio, Topi: Vanhat jumalat, uudet pakanat. Teoksessa Niemelä, Jussi (toim.): Vanhat jumalat, uudet tulkinnat: Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa. Uskontotiede 6. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2001. ISBN 951-45-9890-3.
  5. a b Schnurbein, Stefanie von: Shamanism in the Old Norse Tradition: A Theory between Ideological Camps. History of Religions, 2003, nro 43:2, s. 116–138. Chicago: University of Chicago Press. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimintaa eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.