Demiurgi
Demiurgi (kreik. δημιουργός, dēmiourgós - "muovaaja", "käsityöläinen") on Platonin filosofiassa ja eräissä muissa oppijärjestelmissä maailman muovannut, alempi taitajajumaluus, joka on muovannut kaaoksen materiasta aineellisen maailman kuvastamaan rationaalista ja ikuista ihannetta. Platon antoi käsitteelle tämän merkityksen dialogissa Timaios. Myöhemmin jotkut gnostilaiset omaksuivat Platonin käsitteen ja sovittivat sen omaan dualistiseen maailmankuvaansa. Gnostilaisuudessa demiurgi edusti joidenkin käsitysten mukaan pahuuden voimia. Se oli olento, joka oli koostanut halveksittavan materiaalisen maailman ja oli hyvän ylijumalan vastakohta. Toisen gnostilaisen käsityksen mukaan se on myös alempi taivaallinen olento, joka aineellisen maailman luodessaan toimi todellisen Jumalan mandaatilla.[1] Alun perin demiurgi on tarkoittanut henkilöä, joka harjoittaa yleishyödyllistä toimintaa ja tuottaa hyödykkeitä, kuten käsityöläiset ja rakentajat.[2] [3]
Demiurgin todellinen olemus vaihtelee huomattavasti eri oppijärjestelmissä. Toisille, kuten Platonille, se oli hyväntahtoinen arkkitehti, rakentaja tai taiteilija, toisille, kuten joillekin gnostilaisille, pahan henkilöitymä. Setiläisessä gnostilaisuudessa demiurgin nimi oli Jaldabaoth ja se yhdistettiin Jahveen. Muita demiurgille annettuja nimiä ovat muun muassa Yao tai Iao ja mandealaisuuden Ptahil.
Platonismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Platon viittaa demiurgiin useaan otteeseen sokraattisessa dialogissaan Timaios. Hän kuvaa demiurgin olentona, joka "suunnitteli ja muovasi" aineellisen maailman. Hän määrittelee demiurgin varauksettoman hyväntahtoiseksi ja halukkaaksi luomaan parhaan mahdollisen maailman. Maailmasta tuli kuitenkin osittain epätäydellinen, koska demiurgin täytyi käyttää olemassa ollutta kaaosmateriaa, joka oli halutonta taipumaan hänen muovailuyrityksiinsä.
Demiurgin rooli Jumalan ja luomakunnan välissä poikkeaa valtavirran kristillisestä teologiasta. Klassisen juutalaisen ja kristillisen käsityksen mukaan luomakunta oli alun perin täydellisen hyvä ja yhden hyväntahtoisen luojan luoma. Valtavirran käsitys hylkää myös ajatuksen siitä, että Saatana tai joku muu vastaava pahantahtoinen olento olisi saattanut luoda maailman. Platonin ajatus on ristiriidassa kristillisen kosmogonian (joskaan ei täysin selkeästi juutalaisen) kanssa myös siinä, että se olettaa jonkun rakennusaineena käytetyn passiivisen ja kaaosmaisen materian ennaltaolleeksi, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että kaikkivaltias luoja olisi luonut maailmankaikkeuden tyhjästä, ex nihilo.
Gnostilaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuten Platon, myös gnostilaisuus tekee eron korkeimman, tuntemattoman Jumalan ja materian luojana toimineen demiurgin välille. Päinvastoin kuin Platon, useat gnostilaiset järjestelmät esittävät demiurgin kuitenkin kapinoineen Korkeinta Olentoa vastaan: sen luomisteko on demiurgin tietämättä imitaatio jumalallisesta mallista ja siksi perusteiltaan virheellinen, tai sitten se on syntynyt pahansuopana yrityksenä vangita jumalallisia piirteitä materiaaliseen. Tällaisissa järjestelmissä demiurgi toimii selityksenä pahan ongelmaan.
Setiläisessä gnostilaisuudessa, muun muassa Johanneksen salaisessa kirjassa, demiurgin nimi on Jaldabaoth, ja se julistaa olevansa ainoa jumala:
- "Tällä heikolla hallitsijalla on kolme nimeä. Ensimmäisen nimi on Jaldabaoth, toinen Saklas ja kolmas Samael. Hänessä ollut mielettömyys teki hänestä röyhkeän. Hän väitti: 'Minä olen Jumala, eikä muuta Jumalaa ole'. Hän ei tuntenut voimaansa, paikkaa, josta oli lähtöisin." (Joh. sal. kirja 11).
"Jaldabaoth" saattaa tarkoittaa toisten tulkintojen mukaan "kaaoksen lasta" ja toisten "Sebaothin isää". "Samael" saattaa olla sama kuin juutalaisuuden kuoleman henkilöitymä, kuoleman enkeli Samael, joka vastaa saman nimistä kristillistä demonia. Kirjaimellisesti se saattaa tarkoittaa "Sokeaa Jumalaa" (syyrian sæmʕa-ʔel). "Saklas" tarkoittaa arameaksi "Typerystä" (syyrian sækla, 'typerys', 'hullu').
Klassisen gnostilaisen myytin mukaan Sofia eli Viisaus, demiurgin äiti ja jumalallisen Pleroman eli Täyteyden yksi aspekti, halusi luoda jotakin omaa, joka olisi erossa muusta jumalallisesta kokonaisuudesta, ja ilman jumaluuden lupaa. Tämän erillisen luomistyön seurauksena syntyi hirviömäinen demiurgi. Tekoaan häpeillen Sofia kätki tämän pilveen ja loi sille valtaistuimen pilven sisälle. Eristettynä demiurgi ei nähnyt äitiään tai ketään muutakaan ja päätteli, että vain hän on olemassa, tietämättömänä todellisuuden korkeammista tasoista, jotka olivat hänen synnyinpaikkansa.
Demiurgi varastaa osan voimasta äidiltään ja luo näkyvän maailmankaikkeuden imitoiden tietämättään Pleroman antamaa täydellistä esimerkkiä. Näin Sofian voimat tulevat kiedotuiksi ihmiskunnan materiaalisen muotoon ja vangituiksi materiaaliseen maailmankaikkeuteen. Gnostilaisten liikkeiden tavoitteena oli yleensä herääminen tästä tilasta, mikä mahdollisti ihmisen palaamisen ylemmän, ei-materiaalisen jumaluuden luo, joka oli sen ensisijainen alkuperä.
Jotkut gnostilaiset filosofit, erityisesti Markion, yhdistivät demiurgin Jahveen, Vanhan testamentin Jumalaan, vastakohtana Uuden testamentin Jumalalle. Jotkut puolestaan yhdistivät demiurgin Saatanaan. Kataarit lainasivat todennäköisesti ajatuksensa Saatanasta pahan maailman luojana suoraan tai epäsuorasti gnostilaisuudesta.
Uusplatonilainen filosofi Plotinos kritisoi gnostilaista näkemystä demiurgista. Toisen Enneadin yhdeksäs osa oli nimeltään Niitä vastaan, jotka katsovat maailmankaikkeuden luojan ja maailmankaikkeuden itsensä olevan pahoja. Sitä kutsutaan yleensä nimellä Gnostilaisia vastaan. Siinä Plotinos kritisoi vastustajiaan siitä, että he olivat ottaneet haltuun Platonin ideoita:
- "Platonilta tulevat heidän rangaistuksensa, heidän alamaailman jokensa ja muuttuminen ruumiista ruumiiseen; moninaisuus jonka he väittävät vallitsevan henkisessä valtakunnassa — Alkuperäinen Olemassaolo, Älyllinen Prinsiippi, Toinen Luoja ja Sielu — kaikki tämä on otettu Timaioksesta" (Enneadi 2:9.VI).
Huomion arvoinen on huomautus toisesta luojasta ja sielusta. Plotinos kritisoi vastustajiaan "kaikista uutuuksista, joiden kautta he pyrkivät perustamaan oman filosofiansa", joiden hän sanoi olevan "poimittu totuuden ulkopuolelta". Hänen mukaansa he pyrkivät enemmän peittämään kuin myöntämään kiitollisuudenvelkansa muinaiselle filosofialle, jonka he olivat pilanneet asiaankuulumattomilla ja harhaan johdetuilla muutoksillaan. Näin heidän ymmärryksensä demiurgista oli vastaavalla tavalla virheellinen, jos sitä verrattiin Platonin omiin ajatuksiin.
Yleisimmän näkemyksen mukaan Plotinoksen vastustajien on katsottu olleen gnostilainen lahko. Tällaisia lahkoja oli Aleksandriassa ja muualla Välimeren alueella Plotinoksen aikana, ja monet hänen kritisoimansa asiat vastaavat gnostilaisia opetuksia. Merkittävin näistä oli oppi Sofiasta ja hänen emanoimastaan demiurgista.
Vertailuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kerinthos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kerinthoksen, jonka ajattelussa voidaan havaita ebionittien vaikutusta, mukaan muinaisheprealainen termi Elohim – "yksi-monikkoinen nimi", jota usein käytetään Jumalasta Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. luvussa ja joka voidaan tulkita hierarkiaksi muinaisia henkiä, enkeleitä tai jumalia – olivat Korkeimman Olennon apulaisluojia ja osavastuullisia luomisesta "suuren suunnitelman" kontekstissa, kreikan sanan Logos antaman teologisen esimerkin mukaisesti. Psalmi 82:1 [1], "Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa ja julistaa jumalille tuomionsa", kuvaa joukon jumalia (ʔelōhim). Se ei kuitenkaan sano, että nämä jumalat olisivat olleet osallisina luomisessa.
Tämän teorian mukaan voidaan löytää abstrakti yhdenmukaisuus Logoksen (sovellettuna Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa Jeesukseen) ja Platonin demiurgin välillä. Johanneksen evankeliumin mukaan Logos on kuitenkin selvästi yksi olento, ei kokous tai ryhmä. Kristillisen teologian mukaan Jeesus on myös pyhän ja jakamattoman Pyhän Kolminaisuuden toinen persoona, ja näin se hylkää ajatuksen siitä, että maailman olisi luonut tietämätön tai pahantahtoinen demiurgi (oli se sitten yksikössä tai monikossa) erillisen, korkeamman jumalan apuna.
Iamblikhos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Demiurgin hahmo esiintyy myös Iamblikhoksen teorioissa. Siinä se toimii välittäjänä ylimaallisen, tavoittamattoman "Yhden", joka sijaitsee hänen järjestelmänsä huipulla, ja materiaalisen maailman välillä.
Iamblikhoksen kuvaama alkuperäinen dyadi ("kakseus") koostui Yhdestä, monadista jonka ensimmäinen prinssiippi oli järki (nous). Tämän monadin ja sitä seurannen moneuden väliin Iamblikhos sijoitti toisen, yliolevaisen "Yhden" joka oli älyn ja sielun tuottaja (psykhe), joka täydellisti dyadin. Ensimmäinen, ylempi "Yksi" jakaantui Iamblikohksen mukaan ymmärrettävään ja ymmärtävään sfääriin. Näistä jälkimmäinen oli ajattelun aluetta, kun taas ensin mainittu käsitti ajattelun kohteet. Näin muodostui triadi, "kolmeus", joka koostui siis ymmärrettävästä järjestä (nousista), ymmärtävästä järjestä ja psykhestä.
Tässä triadissa Iamblikhos antoi kolmannen sijan demiurgille. Näin demiurgi yhdistettiin täydellistyneeseen järkeen ja älyllinen triadi laajeni hebdomadiksi. Plotinoksen järjestelmässä nous tuotti luonnon älyn välittämänä, joten näin älyllisiä, henkisiä jumalia seurasi triadi psyykkisiä jumalia.
Vedalainen perinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hindulaisen vedalaisen perinteen mukaan Brahma, Trimurtin jäsen, oli maailmankaikkeuden toissijainen luoja. Puranoiden mukaan hän oli "itse-syntynyt" ilman äitiä Vishnun navasta kasvaneesta lotuksesta maailmankaikkeuden alussa. Häntä ympäröi pimeys, ja hän yrittää onnistumatta selvittää lotuksen alkuperää. Sen jälkeen hän kuulee tavut ta-pa ja alkaa harjoittaa asketismia ja saa Vishnulta voiman luomiseen.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Dunderberg, Ismo; Marjanen, Antti: Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä, 2. täydennetty painos. WSOY, Helsinki 2005. ISBN 951-0-30859-5.
- Pagels, Elaine: Gnostilaiset evankeliumit, Art House, Helsinki 2006. ISBN 951-884-416-X.