Pekka Ervast

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo okkultistista ja teosofista. Toimittajasta katso Pekka Ervasti.

Pekka Elias Ervast (26. joulukuuta 1875 Helsinki22. toukokuuta 1934 Helsinki) oli okkultisti ja teosofian uranuurtajia Suomessa. Hän toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 ja 1918–1919. Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa.

Ervast yhdisti teosofiaan suomalaiskansallista mystiikkaa sekä tolstoilaisuutta.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petter Elias Ervastin vanhemmat olivat asessori, rautateiden tilastollisen osaston johtaja ja filosofian maisteri Petter Edvard Ervast (1841–1899) sekä Hilma Nathalia Ervast (os. Törnroos 1848–1884). Pekan lisäksi perheeseen syntyi vielä neljä lasta, joista eloon jäivät Gerda (s. 1877) ja Georg (s. 1881). Isän fennomaniasta huolimatta perheen kotikieli oli ruotsi.

Pekan ihanteena oli 11–12 -vuotiaasta alkaen tulla kirjailijaksi. Pekkaa opetti aluksi äiti mutta tämän kuoleman jälkeen Pekka aloitti 1885 koulunkäynnin Helsingin Suomalaisessa Alkeisopistossa (Helsingin Normaalilyseo). Ervast pääsi ylioppilaaksi toukokuun 19. päivänä 1893. Syksyllä hän kirjoittautui Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon, mutta jätti opinnot kesken.[1]

Uskonnollinen valaistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ervast tutustui teosofiaan tammikuussa 1894. Hänet hyväksyttiin Skandinaviska Teosofiska Samfudet'in jäseneksi 17.10. 1895. Hakemuksen hän oli tehnyt isänsä suostumuksella, koska oli tuolloin alaikäinen. Käsityksen omasta tiestään Pekka Ervast sai 13. lokakuuta 1896 kokemansa uudestisyntymiskokemuksen kautta. Hän oli omaksunut Leo Tolstoin esittämän Vuorisaarnan mukaisen elämänymmärryksen, jonka mukainen elämä johdatti hänet hänen käsityksensä mukaan Kristus-kokemukseen:[2]

»Tuli hetki elämässäni, jota minun täytyy nimittää uudestisyntymiseksi... Se on mystillinen tapahtuma, jota on vaikea kuvata ja jota arkailee ja pelkää kuvata, mutta joka on lyhyesti ja sattuvasti kuvattu evankeliumissa. Sama, mikä tapahtui Jeesukselle, kun hän meni Johanneksen luo, sama saattaa tapahtua ihmiselle nykyään, jos hän kulkee Kristuksen jäljissä. Se tapahtui minulle. Minä tulin kastetuksi.»

Asema teosofisessa liikkeessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ervast toimi luennoitsijana Ruotsissa 1900–1901 mutta katsoi kuitenkin paikkansa olevan Suomessa ja opiskeli huonosti hallitsemaansa suomen kieltä. Vuosikymmenen alussa hän esitelmöi ja kirjoitti työväenliikkeen tapahtumissa ja lehdissä, teki yhteistyötä Matti Kurikan kanssa ja oli hänen johtamansa Elämäläisten liiton eduskuntavaaliehdokkaana 1907.[3]

Kun Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto vuonna 1907 perustettiin, tuli Ervastista sen ylisihteeri. Hän johti myös teosofista kirjakauppaa ja kustannusliikettä.

Ajan myötä Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille syntyi erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa "mustia voimia", minkä perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Käsitys oli ristiriidassa Ervastin pasifistisen näkemyksen kanssa. Ervast uskoi myös maailmanopettajan tuloon mutta jätti henkilöllisyyden auki. J.R. Hannulan myöhemmän ilmoituksen mukaan kyseessä oli Ervast itse.[4] Ervast suhtautui myötämielisesti myös Rudolf Steineriin, joka hänkin irtautui teosofisesta liikkeestä ja perusti antroposofian.

Erimielisyyksien johdosta Ervast perusti Teosofisen Seuran sisälle puhtaasti henkisiin asioihin keskittyvän Okkultisen Osaston, erotuksena yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin sekaantuneesta osasta.[5] Okkultisen Osaston ulkopuolelle jääneet jäsenet eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä jakoa vaan syyttivät Ervastia seuran hajottamisesta. Vastustuksen vuoksi Ervast kannattajineen irtautui Teosofisesta Seurasta, ja 14.11.1920 perusti Ruusu-Ristin. Jyväskylään rakennettiin oma temppeli ja Helsingissä alkoi toimia Kulmakoulu, jonka säätiötä Ervast johti.

Ervastilla oli myös tavoite uudistaa vapaamuurarijärjestöä mutta hän ei saanut kannatusta ja ruusuristiläiset loosit irtautuivat yhteisvapaamuurariudesta 1925–1927.[3]

Tattarisuon tapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tattarisuon tapauksen yhteydessä vuonna 1931 ruusuristiläisiä ja vapaamuurareita syytettiin Tattarisuon lähteestä löytyneiden ihmisten ruumiiden silpomisesta. Syytösten takana oli etenkin suojeluskunta-aktivisti Paavo Susitaival. Myös Ervast oli pidätettynä. Tapaus ratkesi loppukesästä 1932, johon mennessä oli tullut ilmi, ettei vapaamuurareilla ollut tekemistä rikoksen kanssa.

Ervastin perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Ervastin ruumis siunattiin Ruusu-Ristin temppelissä Helsingissä 27. toukokuuta 1934 ja poltettiin krematoriossa 29. toukokuuta 1934. Ervastin kuoleman jälkeen hänen työtoverinsa J.R. Hannula alkoi julistaa Ervastin olevan Buddhaan ja Kristukseen verrattava opettaja. Seuraajat irtosivat Ruusu-Rististä omaksi Kristosofia-uskonnoksi. Ervastilaisuutta edustaa lisäksi Ihmisyyden tunnustajat -liike.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Ervast oli tuottelias kirjailija ja esitelmöitsijä, joka julkaisi elinaikanaan 70 omaa teosta. Ensimmäisen romaanikäsikirjoituksensa Röfvarbandet (208 sivua) Ervast kirjoitti jo vuonna 1888 ollessaan 13-vuotias. Varsinaisen uransa alkuvaiheissa hän kirjoitteli sanomalehtiin ja toimi myöhemmin Omatunto-lehden toimitussihteerinä vuosina 1905–07, Tietäjä-lehden toimittajana 1908–20 ja Ruusu-Risti-lehden toimittajana 1921–1934. Hän myös suomensi runsaasti ulkomaista teosofista kirjallisuutta ja avusti Väinö Valvannetta H. P. Blavatskyn Salaisen Opin I osan käännöstyössä.

Monet Pekka Ervastin kirjoista perustuvat hänen pitämiensä esitelmien pikakirjoituksiin.

  • Ajatuksen ja käden parantava voima, 1924
  • Alempi ja ylempi jooga, 1923
  • Avioliitto ja lapsen kasvatus, 1947
  • Bergspredikan, 19??
  • Christosophia, 1924
  • Christosophian peruskysymyksiä II
  • Christosophian peruskysymyksiä III
  • Christosophisia peruskysymyksiä I
  • Den Hemliga Läran
  • Det allmänna broderskapet
  • Det gifves ingen religion högre än sanningen
  • Die Bergpredigt
  • Döden
  • Eetteriruumis, 1992
  • Elämää kuoleman jälkeen, 1993
  • Enkelein lankeemus, 1907
  • Epistola N:o 14, 1985
  • Eräs Kristuksen lauselma, 1904
  • Esitelmiä eetteriruumiin kehityksestä 1926–1927
  • Esoteerinen teosofia
  • Esoteeriset koulut ja okkultinen maailma, 1979
  • Esoteerisia opetuksia, 2005
  • Eurooppalaisia näköaloja, 1933
  • Eversti Ansamaa, 1918.
  • Eväitä matkalle, 1949
  • Fantasi och värklighet, 2006
  • Framtíðar trúarbrögð, 1903
  • Framtidens religion
  • Glück und Freiheit
  • Gnostikot, 1942
  • Haaveilija, 1902.
  • Har teosofien något att lärä oss kristna
  • Helsingin esitelmiä talvella 1927–1928
  • Henkimaailma ja kuolemanjälkeinen elämä
  • Henkimaailman salaisuudet ja kuoleman jälkeinen elämä, 1907
  • Henkinen kehitys
  • Henkiseen tietoon, 1973
  • Hiljaisuuden ääni, 1913
  • Hjärtesorg
  • H.P.B, 1931
  • H.P.B. The Sphinx of the XIXth Century
  • H.P. Blavatsky ja hänen teosofiansa, 1932
  • H.P. Blavatskyn esoteerisia opetuksia
  • H.P. Blavatskyn "Salainen oppi"
  • H.P. Blavatskysta sananen, 1923
  • H.S. Olcottin elämäntyö, 1907
  • Ihminen, miksikä itket?, 1897
  • Ihmisen synty, 1950
  • Ihmiskunnan alkuperäinen kieli ja kirjoitus
  • Ihmiskunnan varhaisvaiheita, 1967
  • Ihmisyyden uskonto, 1941
  • I lekens paradis, 2006
  • Isä meidän (kantaatti)
  • Itsemurha, 1925
  • Jeesuksen rukous, 1966
  • Jeesuksen salakoulu, 1915
  • Jeesus Kristuksen elämänymmärrys, 1958
  • Jeesus Kristus ihmisenä ja jumalana, 1966
  • Jeesus Kristus, maailman vapahtaja, 1940
  • Jesu Bergspredikan
  • Jesu bön, 1905
  • Johanneksen evankeliumi, 1944
  • Jos mestareita seuraisimme, 1924
  • Jumala ja luominen, 1937
  • Jumala ja onni, 1923
  • Jumalainen suunnitelma ja teosofia käytännössä, 1960
  • Jumalan valtakunnan salaisuudet, 1909
  • Jälleensyntymisen mysteereitä, 1957
  • Jälleensyntymismuisti, 1924
  • Kadonnut sana, 1925
  • Kalevalaa tutkimaan
  • Kalevalan avain, 1916.
  • Karma ja sairaudet, 1947
  • Kirkko-Ekleesia, 1950
  • Kirkonopin teosofia, 1914
  • Kiusausten koulussa, 1928
  • Kleiner Rosenkreuz-Katechismus
  • Kortfattad Teosofisk Uppslagsbok
  • Kristinusko ja maailmanrauha
  • Kristuksen toinen tuleminen, 1925
  • Kristuksen tulemisen salaisuus
  • Kristuksen tutkimaton rikkaus, 1930
  • Kristus meissä, 1951
  • Kuinka soisin maatani hallittavan?
  • Kuka auttaa meitä kuolemassa?, 1930
  • Kun usko petti, 1903
  • Kuolema, 1904
  • Kuoleman kunniaksi (kantaatti)
  • Laki vaiko evankeliumi?, 1936
  • Lohdutus, 2006
  • Malenbkii Rosenkreizerobskii katehizis
  • Mestarit ja teosofinen liike, 1966
  • Mikään uskonto ei ole totuutta korkeampi
  • Min väg till sanningens källa
  • Mitä jokaisen tulee tietää teosofiasta?, 1919
  • Mitä on kristinusko?, 1908
  • Mitä on kuolema?, 1904
  • Mitä on magia?, 1932
  • Mitä on teosofia?, 1909
  • Mitä on vapaus?
  • Mitä opimme sodasta ja vallankumouksesta?, 1917
  • Muinaisen Egyptin salaisuuksia
  • Muistoja menneiltä vuosilta
  • Människa, hvi sörjer du?
  • Neljä kättä, 1934
  • Nostradamus ja Cagliostro, 1961
  • Nuorten elämänihanteet, 1952
  • Nykyinen asema
  • Nykyisen ajan ongelma ja sen ratkaisu, 1945
  • Oletko teosofi?, 1909
  • Onko Kalevala "pyhä" kirja?, 1918
  • Onko totuuden tieto saavutettavissa?, 1924
  • Onni ja vapaus
  • Paavali ja hänen kristinuskonsa, 1923
  • Pahan voittaminen, 1964
  • Palaammeko maan päälle?, 1914
  • Paulus och hans kristendom
  • Pekka Ervast vastaa kysymyksiin
  • Pieni Ruusu-Risti-katekismus, 1953
  • Puhtauden ihanne, 1991
  • Ruusu-Risti ja vapaamuurarius, 1933
  • Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa, 1929
  • Ruusu-Ristin tehtävä
  • Ruusuristiläinen elämänymmärrys, 1932
  • Röfvarbandet, 2006
  • "Salainen Oppi" ja muita kirjotuksia, 1904
  • Salaisen Opin "maailmansynty"
  • Salaperäinen ihminen, 1960
  • Salaperäisiä ihmisiä, hämmästyttäviä tapahtumia
  • Salatiede ja salatieteilijät
  • Salatiedettä omin päin, 1914.
  • Salatieteilijän sanakirja, 1905
  • Sfinksin arvoitus, 1977
  • Suomen kansallishaltia, 1913
  • Stjärnor, 2006
  • Suuret uskonnot, 1911
  • Suuri seikkailu, 1934
  • Sydänsuru, 1917
  • Taide
  • Temppeliherrain unelma, 1927
  • Teosofia hengen uskontona, 1916
  • Teosofia ja Teosofinen Seura, 1904
  • Teosofia uskontona, 1898
  • Teosofian sanoma nuorille, 1944
  • Teosofian sanoma nykyajalle, 1919
  • Teosofin som religion
  • Teosofisia muistelmia, 1980
  • The Esoteric School of Jesus
  • The Key to the Kalevala
  • The Mission of the Theosophical Society
  • The Sermon on the Mount or the Key to Christianity
  • Tieni totuuden lähteelle
  • Tietäjä iänikuinen, 1999
  • Tietäjän aarteisto 1–3, 1953–56
  • Toimittajalta 1–3, 1985–86
  • Tolstoi – aikamme omatunto, 1993
  • Totuuden ruumis, 1994
  • Tulevaisuuden uskonto, 1988
  • Tähtikoulut, 1930
  • Uni ja kuolema, 1944
  • Uskonnosta ja elämästä, 1903
  • Uuden ajan aamunkoitteessa, 1909
  • Uudestisyntyvä Suomi, 1924
  • Uusi Jumala, 1917
  • Uusi uskonpuhdistus, 1953
  • Valoa kohti, 1901
  • Valoa Pohjolasta, 1938
  • Vapaamuurariuden kadonnut sana
  • Vapaamuurarityö, 1993
  • Veljeys, 1904
  • Veljeysaate ja pahantekijät, 1909
  • Vihkimyksen polku ennen ja nyt, 1955
  • Viidennen juurirodun dharma
  • Viidennen kulttuurin tehtävä, 1995
  • Viisi esitelmää, 1908
  • Voiko Teosofia opettaa jotain meille kristityille, 2004
  • Vuorisaarna, 1925
  • Äiti, 1944

Pekka Ervastin kääntämiä kirjoja

  • Andra sidan döden (C. W. Leadbeater)
  • Buddhalainen katkismus (H. S. Olcott)
  • Dhammapada
  • Evankeliumien esoteerinen luonne (Blavatsky)
  • Johdantoa teosofiaan (Annie Besant)
  • Luonteen kasvatus (R.W. Trine)
  • Naturlig religion (C.R. Sederholm), 1897
  • Suurten mysterioiden avain (Eliphas Lévi)
  • Tao-Te-King (Laotse)
  • Teosofian avain (Blavatsky)
  • Valon Airut (Blavatsky)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sven Krohn: Erään tietäjän elämä, Ruusu-Risti-lehti 10/1925 s. 399–418.
  • Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956. [1]
  • Pekka Okko: Luettelo Pekka Ervastin kirjoista, 1997.
  • Pekka Ervastin käsikirjoitukset 1888–1893, DVD 2006.
  • Pekka Ervast – Julkaistut teokset, CD 2006.
  • Reijo Ahtokari: Salat ja valat, 2000.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956, s. 46
  2. Pekka Ervast: Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa, 1987, s. 70.
  3. a b Kustannus Oy Rajatieto: Kolumnit www.ultra-lehti.com. Viitattu 7.11.2017.
  4. jukka lindfors: Kotimaa: Teosofia www.teosofia.net. Viitattu 7.11.2017.
  5. Tietäjä 6/1920, s. 242-243

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: