Exercitia spiritualia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Exercitia spiritualia.

Exercitia spiritualia (suom. Hengelliset harjoitukset) oli jesuiittaveljeskunnan perustaja Ignatius Loyolan vuonna 1541 kirjoittama teos. Sitä pidetään "jesuiittojen hengellisen kirjallisuuden klassisena dokumenttina",[1] mikä lisää teoksen merkittävyyttä.

Teos sisältää paljon erilaisia jesuiittaveljeskuntaan liittyviä ohjeita ja toteamuksia:

»Ihminen on luotu ylistämään Jumalaa, meidän Herraamme ja osoittamaan hänelle kunnioitusta sekä palvelemaan häntä ja siten pelastamaan sielunsa. Kaikki muu maan päällä on luotu ihmistä varten, tukemaan häntä siinä päämäärässä, jota varten hänet itsensä on luotu. Se merkitsee, että ihmisen pitää käyttää sitä, sikäli kun se palvelee hänen olemassaolonsa päämäärän saavuttamista, ja luovuttava siitä, sikäli kun se estää häntä saavuttamasta sitä. Sen tähden on tarpeen suhtautua välinpitämättömästi kaikkeen siihen maan päälle luotuun mikä on vapaan tahtomme varassa eikä ole meiltä kiellettyä; ettemme toivo enempää terveyttä kuin sairautta, rikkautta enempää kuin köyhyyttä, kunniaa enemmän kuin halveksuntaa, pitkää elämää enempää kuin lyhyttä – ja niin edelleen kaikessa muussakin; vaadimme ja valitsemme yksinomaan sellaista, mikä palvelee sitä päämäärä, jota varten meidät on luotu.[1]»
(Ote Exercitia spiritualiasta.)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6515-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kristinuskon historia 2000 : Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan s. 43