Siirry sisältöön

Kotimaisten kielten keskus

Wikipediasta
Kotimaisten kielten keskus
Institutet för de inhemska språken
Kotus
Kotimaisten kielten keskus toimii Hakaniemenrannan virastotalossa Helsingin Siltasaaressa.
Kotimaisten kielten keskus toimii Hakaniemenrannan virastotalossa Helsingin Siltasaaressa.
Perustettu 1976
Ministeriö Opetus- ja kulttuuriministeriö
Sijainti Hakaniemenranta 6
Helsinki
Valtio Suomi
Johtaja Leena Nissilä
Työntekijöitä 69 (2021)[1]
Vuosibudjetti 4,8 milj. euroa (2021)[1]
Aiheesta muualla
Sivusto

Kotimaisten kielten keskus (lyh. Kotus,[2] ruots. Institutet för de inhemska språken) on Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijalaitos.[3] Kotuksen tehtäviä ovat suomen ja ruotsin kielen huolto, neuvonta ja sanakirjatyö sekä kielenhuoltoon ja sanakirjoihin liittyvä tutkimus. Kotuksen tehtävänä on lisäksi hallinnoida saamen kielten, romanikielen sekä suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen[4] huoltoa. Laitoksen nykyinen nimi Kotimaisten kielten keskus otettiin käyttöön vuonna 2012[5].

Keskuksessa työskenteli vuonna 2021 yhteensä 69 henkilöä. Kotuksen toimitilat sijaitsevat Helsingissä Hakaniemenrannan virastotalossa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimaisten kielten keskus perustettiin 1. maaliskuuta 1976 nimellä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.[5] Tuolloin yhdistettiin valtion tutkimuslaitokseksi erillisiä suomen ja sen sukukielten kielentutkimusyksiköitä ja -laitoksia, muun muassa E. N. Setälän perustama tutkimusarkisto Suomen suku, Nykysuomen laitos (kielitoimisto), Sanakirjasäätiö ja Suomen nimiarkiston säätiö. Tutkimuskeskukseen liitettiin myös ruotsin kielen huolto (Språkvård), murteiden ja nimistöntutkimus omaksi osastokseen. Suomen opetusministerinäkin toiminut fennougristi Lauri Posti oli tärkeä aloitteentekijä tutkimuskeskuksen toiminnan alkuvaiheessa.

Laitoksen johtajina ovat toimineet Tuomo Tuomi (1976–1994)[6], Pauli Saukkonen, Pirkko Nuolijärvi (1998–2016)[7] ja Ulla-Maija Forsberg (2016–2021)[8]. Nykyisen johtajan, filosofian tohtori Leena Nissilän virkakausi alkoi 1. lokakuuta 2021.[9]

Toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kotus sijaitsee nykyään Opetushallituksen rakennuksessa Helsingin Haka­niemessä.

Kotimaisten kielten keskuksessa on laaja kirjasto sekä laajat kielitieteelliset arkistot; muun muassa Nimiarkisto, johon on kerätty suurin osa Suomen alueen muistinvaraista paikannimistöä; Suomen murteiden sana-arkisto, jonka pohjalta laaditaan Suomen murteiden sanakirja; sekä Suomen kielen nauhoitearkiston puhutun kielen aineistot. Keskuksen julkinen aineistopalvelu Kaino avattiin vuonna 2006.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisi vuosina 1990–1995 kolmiosaisen, lähes 100 000 hakusanaa sisältävän Suomen kielen perussanakirjan, joka kuvaa nykyisen yleiskielen sanastoa ja antaa ohjeita sanojen käytöstä. Perussanakirjan CD-ROM-versio ilmestyi vuonna 1997 ja sen seuraaja Kielitoimiston sanakirja vuonna 2004. Kielitoimiston palvelupuhelin neuvoo kielenkäytön ja yleiskielen ongelmissa.

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskukseen kuuluvat yksiköt ja niiden tehtäväalueet ovat seuraavat:[10]

  • kielenhuolto-osasto (Kielitoimisto): suomen yleiskielen kehittäminen ja huolto sekä kielenkäyttöä koskevat suositukset ja kielineuvonta
  • ruotsin kielen osasto: ruotsin kielen ja ruotsinkielisen nimistön huolto, sanakirjatyö ja tutkimus
  • sanakirjaosasto: suomen kieltä kuvaavien yksi- ja kaksikielisten sanakirjojen laadinta
  • tietohallintoyksikkö: it-palvelut ja mm. verkkojulkaisujen kehittäminen
  • hallintoyksikkö: keskuksen henkilöstö- ja taloushallinto
  • kehittämisyksikkö: johtoa tukeva valmistelu ja suunnittelu, tiedottaminen, julkaisuasiat ja verkkopalvelu

Henkilöstö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 Kotuksessa työskenteli 69 henkilöä, joista naisia oli 53 ja miehiä 16. Henkilöstön keski-ikä oli 51,6 vuotta. Korkeakoulututkinnon oli suorittanut 94,2 % työntekijöistä ja tutkijakoulutuksen (tohtori tai lisensiaatti) 29,0 % työntekijöistä.[1]

Suomen kielen tulevaisuus -palkinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielen tulevaisuus -palkinto on Kotimaisten kielten keskuksen jakama suomalainen tunnustuspalkinto.[11] Palkinto on tarkoitus jakaa sellaiselle organisaatiolle, järjestölle tai henkilölle, joka toiminnallaan edistää suomen kielen monipuolista käyttöä ja vahvistaa siten suomen kielen roolia monikielisessä maailmassa.[11]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Tilinpäätös 2021 (PDF) Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 5.7.2022.
  2. ↑ Lyhenne tulee entisestä nimestä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Lyhenneluettelo: K Kielitoimiston ohjepankki. Viitattu 8.4.2019.
  3. ↑ Kotimaisten kielten keskus: Tietoa Kotuksesta. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Viittomakielten lautakunta Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 21.1.2024.
  5. ↑ a b Kotuksen historia Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 5.7.2022.
  6. ↑ Tuomo Tuomi – Muistot HS.fi. 3.1.2012. Viitattu 5.7.2022.
  7. ↑ Eronen, Riitta & Nuolijärvi, Pirkko: Jäähyväiset Kotukselle. Kielikello, 2016, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.7.2022.
  8. ↑ Ulla-Maija Forsbergin muotokuva paljastettiin 7.6.2022. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 5.7.2022.
  9. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen johtajaksi suomi toisena kielenä -opetuksen uranuurtaja Leena Nissilä Helsingin Sanomat. 15.9.2021. Viitattu 15.9.2021.
  10. ↑ Organisaatio (kotus.fi). (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ a b Suomen kielen tulevaisuus -palkinto Wikimedia Suomelle (PDF) (Tiedote) Kotimaisten kielten keskus tiedottaa. 24.5.2012. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 21.2.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kotimaisten kielten keskus.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kotimaisten_kielten_keskus&oldid=23723474”