Mauno Saari
Mauno Eljas Saari (s. 16. kesäkuuta 1947 Tornio) on suomalainen toimittaja, kirjailija ja käsikirjoittaja.
Syntyjään peräpohjalainen Saari on ollut päätoimittaja Suomen Kuvalehdessa ja Uudessa Suomessa, toimittaja Helsingin Sanomissa, ja sekä päätoimittajana ja Iltaset-lehdessä. Hän on kirjoittanut elämäkertakirjoja muiden muassa Niilo Yli-Vainiosta, Christopher Wegeliuksesta , Paavo Haavikosta ja eräistä muista julkisuuden henkilöistä. Haavikko ja Saari olivat 30 vuoden ajan läheisiä työtovereita. Wegelius-kirjan lisäksi hän on käsitellyt 1990-luvun alun talouskriisiä kirjoissaan Näkymätön käsi ja Rahat ja henki.
Saari on tehnyt käsikirjoituksia televisioelokuviin ja -sarjoihin. Tunnetuin niistä on Timo Bergholmin ohjaama Hyvä veli -sarja, joka kuvasi Suomen pankkikriisiä 1990-luvun alussa. Presidentin mies on kohdehenkilön karrikatyyri kirjana ja sarjana. Tuorein työ on tv-elokuva Klooni, Timo Bergholmin ohjaama tarina geeniteknologiasta.
Saaren Paavo Haavikosta kertova kirja Haavikko-niminen mies sai aikaan ennakkokohua, kun Paavo Haavikon poika Heikki Haavikko esitti käräjäoikeudelle vaatimuksen, ettei kirjaa saa julkaista. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen.[1]
Vuonna 2022 Saari perusti yhdessä entisen kansanedustajan Mikko Elon kanssa Venäjä-mielisen Naapuriseura-yhdistyksen.[2] Seuraan kuuluu myös Mauno Saaren puoliso, psykiatri, entinen kansanedustaja Pirkko Turpeinen-Saaren kanssa.[2][3]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Juoksemisen salaisuudet. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-105-522-4.
- Pimeä ilmansuunta. Romaani. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-106-056-2.
- Olen yöllä kuunnellut. Runokokoelma. Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-106-558-0.
- Saarnaaja: Niilo Yli-Vainion taistelu, testamenti ja päiväkirjat. Porvoo: WSOY, 1983. ISBN 951-012-075-8.
- Marja-Liisa. Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-012-694-2.
- Puhetta nelikymppisen miehen vaimolle. Helsinki: Art House, 1989. ISBN 951-884-008-3.
- Minä, Christopher Wegelius: Päiväkirja pimeiden voimien vuosilta. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-204-236-3.
- & Tourunen, Jari: Juhantalon paperit. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-019-116-7.
- Presidentin mies. Romaani. Helsinki: Art House, 1998. ISBN 951-884-229-9.
- Rakkaudesta rakkaudella. Runokokoelma. Helsinki: Art House, 2000. ISBN 951-884-290-6.
- Marja-Liisa ja Harri: Yhteisten vuosien voitolliset vaiheet jatkuvat. Helsinki: Art House, 2000. ISBN 951-884-289-2.
- & Sjöholm, Eeva-Liisa & Kuikka, Jukka: 158 syytä ottaa ryyppy. Helsinki: Art House, 2003. ISBN 951-884-380-5.
- Muistiin merkitsi Väinö Tanner. Helsinki: Gummerus, 2005. ISBN 951-207-015-4.
- Näkymätön käsi: Kertomuksia vallasta ja vallan käyttäjistä. Helsinki: Gummerus, 2006. ISBN 951-207-010-3.
- Jos saan elää: Kirjoituksia ihmiselle. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-2-07294-1.
- Rahat ja henki: Ahti Hirvosen elämäntase. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-2-07308-5.
- Haavikko-niminen mies. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22741-0.
- & Numminen, Juha: Musta höyhen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39274-4.
- Kivimies: Karjalaispoika Reijo Vauhkosen elämäntyö. Helsinki: Maahenki, 2014. ISBN 978-952-301-028-4.
- Kuoleman kello. Helsinki: Kosmos, 2017. ISBN 978-952-7144-42-8.
- Matkalla: Reijo Vauhkonen ja viisaan kiven metsästys. Porvoo: Viestintä M. Saari Oy, 2021. ISBN 978-952-94-5482-2.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Paavo Haavikon elämäkerran saa julkaista Yle Uutiset. 26.8.2009. Viitattu 27.8.2009.
- ↑ a b Liski, Jarno: Suomeen on perustettu uusi Venäjä-mielinen yhdistys iltalehti.fi. 11.6.2023. Viitattu 11.6.2023.
- ↑ Matti Simula: Haikeasti hanurista. Suomen Kuvalehti, {{{Vuosi}}}.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Edeltäjä: Johannes Koroma |
Iltalehden päätoimittaja 1983–1984 |
Seuraaja: Ralf Friberg |
| ||||||||||||||||||
