Siirry sisältöön

Christopher Wegelius

Wikipediasta
Christopher Wegelius
Henkilötiedot
Syntynyt13. syyskuuta 1944
Helsinki
Kuollut10. joulukuuta 2025 (81 vuotta)
Espoo
Ammatti pankinjohtaja,
asianajaja
Arvonimivaratuomari (1972)

Harald Christopher Wegelius (13. syyskuuta 1944 Helsinki – 10. joulukuuta 2025 Espoo[1][2]) oli suomalainen asianajaja ja esteratsastaja. Hän toimi Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin eli Skopin johtokunnan jäsenenä vuosina 1977–1984, toimitusjohtajana 1985–1988 ja pääjohtajana 1989–1991.

Pankkikriisi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skopin jouduttua Suomen Pankin haltuun 1990-luvun alun pankkikriisin yhteydessä, Wegelius oli vahingonkorvausoikeudenkäynneissä syytettynä uhkarohkeista osakekaupoista, mutta hänet todettiin hovioikeudessa syyttömäksi. Wegelius oli syyttäjän todistajana valtakunnanoikeudessa, jossa kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo oli syytteessä niin sanotussa koplausjutussa; Juhantalo oli neuvottelussaan Wegeliuksen kanssa ehdottanut omien ja valtion asioiden käsittelyä yhdessä siten, että olisi saanut menettelystä henkilökohtaista etua.[3]

Skop-uransa jälkeen Wegelius perusti Kirkkonummelle Eqvinox Oy -nimisen yrityksen alun perin venäläisten urheiluhevosten maahantuontiin, kouluttamiseen ja myyntiin ja sittemmin välitykseen. Eqvinoxilla oli Siuntion Lappersissa kauppatalli Gustafsbäck, joka myytiin vuonna 2001 Noora Pentille ja yrityksen toimenkuva muuttui lakiasiantoimistoksi.

Esteratsastus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wegelius oli Suomen historian menestynein esteratsastaja: Hän voitti urallaan kuusi Suomen mestaruutta ja saavutti useita kansainvälisiä GP-sijoituksia. Wegelius myös edusti Suomea vuoden 1980 Moskovan olympialaisissa ratsunaan Monday Morning. Hän päätti noin 40 vuotta kestäneen aktiivisen kilpailu-uransa vuonna 2001.[3] Wegelius toimi myös hevoskauppiaana ja -välittäjänä.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wegelius oli naimisissa englantilaisen Elizabeth Jane Murrayn kanssa 1971–1981. He saivat kaksi lasta.[3] Brittiläinen ammattipyöräilijä Charles Wegelius on Christopher Wegeliuksen poika.[4]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Minä, Chistopher Wegelius: Päiväkirja pimeiden voimien vuosilta. Toimittanut Mauno Saari. Gummerus, 1992.
  • Hevoskaupan käsikirja. Tietosanoma, 2005.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Christopher Wegelius on kuollut Iltalehti. Viitattu 13.12.2025.
  2. ↑ Kuolinilmoitus. Hufvudstadsbladet 11.1.2026, s. 27.
  3. 1 2 3 Pihkala, Erkki: ”Wegelius, Christopher (1944–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 393–395. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Fillari-lehti (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Christopher_Wegelius&oldid=23832501”