Sulttaani

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sulttaani (arab. سلطان‎) on islamilaisessa maailmassa käytetty hallitsijan arvonimi.

Tuhatluvulla turkkilaiset seldžukit (pääkaupunkeina mm. Nishapur ja Merv) loivat keskiaasialaisen jättivaltakunnan, joka oli rajoiltaan lähellä sassanidien entistä valtiota.

Islaminuskon mukaan kalifin virka oli jakamaton, joten islamilaisessa maailmassa saattoi olla vain yksi kalifi. Bagdadin abbasidikalifit nauttivat suurta uskonnollista arvovaltaa, joten seldžukit käyttivät sitä hyväkseen ja asettuivat buyidit karkotettuaan Bagdadin abbasidikalifin "suojelijoiksi".

Todellista vallankäyttäjää edusti seldžukeilla sulttaani-instituutio, joka alkoi murtaa kalifin asemaa koskevaa oppia, vaikka aluksi molemmat elivät rinnakkain. 900-luvulla oli jo eletty kolmen kalifin järjestelmässä (Bagdad, Egypti ja Córdoba), eikä yksikään niistä kyennyt voittamaan muita. Seldzukkien sulttaanin virka ei tavoitellut ylintä uskonnollisen auktoriteetin asemaa kuten kalifi al-Mamunin 800-luvulla luoma idea kalifaatista alun perin oli tehnyt. Siihen ei liioin sisältynyt ajatusta yhdestä ainoasta uskovien komentajasta. Tämä teki mahdolliseksi useiden rinnakkaisten sulttaanikuntien olemassaolon, ja niitä alkoikin ilmestyä eri puolille.[1]

Seldžukit eivät ilmeisesti itse luoneet sulttaani-instituutiota vaan omaksuivat sen ghaznavideiltä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bennison, A. K.: The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire, s. 40-46. Tauris, 2011.
  2. Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 93. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4. (englanniksi)
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.