Naskh

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Naskh (arab. نسخ) eli abrogaatio on islamilaiseen Koraanin eksegetiikkaan (tafsir) kuuluva käsite. Sen mukaisesti Koraaniin sisältyvät ristiriitaisuudet ratkaistaan niin, että voimaan jää vain Muhammedin saamista ilmestyksistä myöhäisin. Periaatteen toi islamilaiseen tieteeseen imaami Muhammad al-Shafi'i (767–820).[1]

Abrogaation periaate syntyi siitä havainnosta, että eräät Koraanin kohdat olivat keskenään ristiriidassa.[2] Tunnetuin esimerkki on Koraanin suhtautuminen viiniin. Sekä kristinuskossa että juutalaisuudessa viinillä on tärkeä uskonnollinen merkitys. Näin oli aluksi myös islamissa, kuten käy ilmi useista Koraanin kohdista (Koraani 16:67, 47:15, 83:25). Niitä kaikkia myöhäisemmässä Lehmän suurassa (2:219) viini lopulta kielletään.

Abrogaation periaate nojautuu Koraanin sanoihin: ”Jos me pyyhimme pois jonkin jakeen tai annamme sen unohtua, annamme tilalle samanlaisen tai paremman” (Koraani 2:106). Abrogaatiossa sääntönä on, että myöhemmät ilmoitukset kumoavat aikaisemmat, jos niiden välillä on ristiriitaa. Koska Lehmän suura 2 on myöhäinen, viinikielto on Koraanin viimeinen sana. Väkivaltaisia kehotuksia sisältävä suura 9 on viimeinen tai toiseksi viimeinen, joten monien mielestä se tällä perusteella se kumoaa Koraanin rauhallisemmat säkeet.[3]

Abrogaation soveltaminen ei ole aivan helppoa, sillä uskonoppineiden keskuudessa on runsaasti erimielisyyttä siitä, missä järjestyksessä Muhammed sai ilmestyksensä. Koraanin suuria ei ole pantu ilmestymisjärjestykseen, ja lisäksi yksittäiset suurat voivat koostua eri aikoina saaduista ilmestyksistä.

Islamilaisen käsityksen mukaan Koraanin ristiriidat johtuvat siitä, että jotkut sen opit oli tarkoitettu ohjenuoriksi vain islamin syntyvaiheessa, mutta ei myöhemmin.[2] Historiakriittisen selityksen mukaan ristiriidat osoittavat uskonnon luonnollista kehitystä ajan myötä ja johtuvat siitä, että tekstit ovat eri ajalta.  

Abrogaation tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisen lain asiantuntijan Sami Aldeebin mukaan on olemassa kahdeksan erilaista abrogaation tyyppiä.[4]

Ensinnäkin jae voi kumota toisen, mutta molemmat on säilytetty Koraanissa. Tällöin puhutaan normin kumoamisesta, mutta "luennan" säilyttämisestä. Täten jae 2:115, joka sallii rukoilun kaikkiin suuntiin tulee kumotuksi jakeella 2:144, joka määrää rukouksen suunnaksi Kaaban.

Toisessa tapauksessa Muhammed on saanut kaksi keskenään ristiriitaista ilmoitusta, joista kummatkaan eivät ole Koraanissa. Niistä jälkimmäinen jää voimaan. Esimerkkinä tästä on rintaruokintaa koskeva ohje. Ensimmäisen mukaan avioliitto oli kielletty sellaisten henkilöiden välillä, joita oli vähintään kymmenen kertaa imettänyt sama nainen. Myöhempi vaatimus laski viiteen kertaan, ja se on jäänyt voimaan.

Kolmas tapaus on sellainen, jossa Koraanissa olevan jakeen kumoaa ohje, jota ei enää ole Koraanissa. Jae 24:2 määrää sata ruoskaniskua haureudesta. Se katsotaan kuitenkin kumotuksi ohjeella, joka määrää haureudesta kuolemantuomion kivittämällä.

Neljännessä tapauksessa ilmoitus on annettu Muhammedille, mutta Jumala on pannut hänet unohtamaan sen. Nekin jakeet, jotka kirjurit ovat merkinneet muistiin, ovat ihmeen kautta pyyhitty pois, ja ne, jotka olivat oppineet ne ulkoa, olivat myös ihmeen kautta unohtaneet ne. Koraanissa on viitteitä tällaisista tapauksista (2:106).

Viidenneksi Saatana on paljastanut jakeet, mutta Jumala on peruuttanut ne (22:52). Tähän ryhmään kuuluvat kuuluisat saatanalliset säkeet, joiden jälkiä on jakeissa 53:19-23.

Kuudennessa tapauksessa Muhammedin sunna kumoaa Koraanin jakeet. Esimerkiksi Koraanissa sanotaan: teille määrätään, kun kuolema lähestyy jotakuta teistä, jos hänellä on omaisuutta, tekemään testamentin vanhemmilleen ja läheisille tavan mukaan. Se on niiden tehtävä, jotka pelkäävät Jumalaa (2:180). Tämän jakeen kumoaa Muhammedin lausahdus: Ei perintöä perilliselle.

Seitsemänneksi Koraanin jae voi kumota Muhammedin sanoman asian. Aseleposopimus, jonka Muhammed allekirjoitti Mekkalaisten kanssa ennen Mekan valloitusta, sisälsi ehdon, jonka mukaan Muhammedin piti vapauttaa kaikki, jotka olivat kääntyneet islamiin liittyäkseen häneen. Tämän sopimuksen kumosi kuitenkin Koraanin jae 60:10.

Kahdeksas tapaus on moninkertainen kumoaminen. Kuuluisa esimerkki on viininjuonnin kielto, josta säädetään asteittain jakeissa 2:219, 4:43 ja 5:90-91. Koraanin jakeet kumoavat peräkkäin toisensa ja niitä täydentää Muhammedin lausuma, että hän oli valmis ruoskimaan viinin nauttijan.[4]

Oppineiden erimielisyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kumottujen jakeitten määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka abrogaation periaate on selkeä, sen soveltaminen on aiheuttanut erimielisyyksiä uskonoppineiden keskuudessa. Samaa mieltä ollaan vain harvoista asioista. Esimerkiksi Ibn-al-Jawzi (k. 1200) ilmoittaa kumotuiksi 247 jaetta, kun taas Al-Suyuti (k. 1505) katsoo, että kumottuja on vain 22 jaetta. Mustafa Zayd laskee eri muslimikirjoittajien mainitsevan 293 kumottua jaetta, mutta hän itse pitää kumottuina vain kuutta Koraanin kohtaa. Laajat erimielisyydet pakottavat Sami Aldeeb Abu-Sahliehin mukaan suhtautumaan varovaisesti siihen, mitkä jakeet on islamilaisen käsityksen mukaan todella kumottu ja mitkä eivät. [4]Samaa korostaa Yasir Qadhi.[5] Varovaisuus koskee myös niin sanottua miekkajaetta 9:5. Klassiset kirjoittajat arvelevat, että tämä jae yksinään kumoaa 124 tai jopa 140 Koraanin jaetta.[4] Mustafa Zaydin mielestä koko kirjassa vain kuusi jaetta tulee kumotuksi.[5] Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan "enemmistön mielestä jae 2:256 kumoaa kaikki sotaisat jakeet",[6] mutta toisissa lähteissä asiaa ei edes mainita.[7]

Mahmud Muhammad Tahan tapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sudanissa abrogaatiokiista johti vuonna 1985 siihen, että presidentti Jaafar Nimeiri määräsi imaami Mahmud Muhammad Tahan hirtettäväksi šarialain nojalla, joka määrää kuolemantuomion uskosta luopuneille. Taha oli väittänyt, että vain Koraanin varhaisin osa eli Mekan kauden suurat edustaisivat todellista islamia, kun taas Medinan ajan suurat olivat vain aikaansa sidottuja. Tahan mukaan varhaiset Mekan kauden suurat siis kumosivat Medinan kauden suurat. Taha sai suurta huomiota, kun Somalian presidentti Siad Barre sanoi eräässä tilaisuudessa vuonna 1975 , että puolet Koraanista on peruutettu, ja että tämän takia sitä ei voi enää soveltaa. Tämä herätti al-Azharin yliopiston tuomitsemaan näkemyksen 6. tammikuuta 1975.  Muslimioppineet, jotka nykyisin kannattavat Tahan ajatusta vertaavat asiaa vastaavaan eroon Vanhan ja Uuden testamentin välillä.[4]

Kadonneet jakeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut klassiset kirjoittajat kertovat, että Koraani olisi sisältänyt myös jakeita, jotka ovat sittemmin kadonneet. Al-Bukharin hadithin mukaan enkeli Gabriel tarkisti Koraanin vuosittain Muhammedin kanssa, ja viimeinen tarkistus tapahtui juuri ennen tämän kuolemaa.[8] Jokaisessa tarkistuksessa enkeli poisti jakeita. Niinpä Al-Suyuti (k. 1505) kertoo, että suura 33 oli alun pitäen 200 jakeen mittainen, tai jopa pidempi kuin suura 2 (286 jaetta), mutta nyt siitä on jäljellä vain 73 jaetta. Al-Suyuti antaa muitakin esimerkkejä Koraanin kadonneista osista.[4]  

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sami Awad Aldeeb Abu-Sahlieh: Le Coran. L'Aire, ei vl.. (ranskaksi) (arabiaksi)
  • Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sacred Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin miekka. Idän ja lännen konfliktien historia. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26819-2.
  • Qadhi, Abu Ammaar Yasir: An Introduction to the Sciences of the Qur'an. Al-Hidaayah Publishing, 1999. ISBN 1-898649-32-4. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Reliance of the Traveller, 2017, s. 1095
  2. a b Hämeen-Anttila, 2004, s. 68
  3. Koran (Chronological order and distinctive features of the suras) newadvent.org. 29.10.2008. Viitattu 30.12.2008. (englanniksi)
  4. a b c d e f Abu-Sahlieh, ei vl., s. 22–23
  5. a b Qadhi, 1999, s. 251–254
  6. Hämeen-Anttila, 2012, s. 46, 50
  7. Abu-Sahlieh, ei vl., s. 22–23; Qadhi, 1999, s. 251–254
  8. al-Bukhari: Sahih al-Bukhari, book 66, hadith 20 sunnah.com.