Mikve

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mikve eli rituaalikylpyallas

Mikve on juutalaisuudessa rituaalikylpy. Tooran käskyn mukaisesti uskova juutalainen pariskunta noudattaa ns. perhepuhtauslakeja (taharat mišpaha), jotka koskevat naisen kuukautiskiertoa ja sukupuolikontaktia. Miehen ja vaimon fyysinen yhteys kuukautisvuodon aikana on ehdottomasti kielletty. Vuodon päätyttyä nainen laskee seitsemän "puhdasta" päivää ja kastautuu niiden päätteeksi rituaalikylpyyn eli mikveen. Vedessä ollessa luetaan tevillaa eli rituaalikastautumista koskeva siunaus ja veteen upottaudutaan kolmesti niin, että viimeisetkin hiukset ovat pinnan alla.

Mikveen upottautuu myös juutalaisuuteen kääntyvä henkilö. Juutalaisen lain mukaan mikven vesi pesee kääntyvän entisestä elämästä ja vedestä noustessaan hän on "kuin vastasyntynyt lapsi". Erään tulkinnan mukaan kristinuskon kasteperinne periytyy juuri mikvestäkenen mukaan?.

Nykyään mikveen upotetaan myös uudet ruoanvalmistus- ja tarjoiluastiat. (tevilat kelim) Joillain miehillä on tapana käydä mikvessä ennen juhlapyhiä tai sapattia tai hasidijuutalaisten kohdalla jopa joka päivä, mikä liittyy ajatukseen ejakulaation aiheuttamasta rituaalisesta epäpuhtaudesta.

Mikven perusvaatimus on se, että sen vesi on kosketuksissa jonkin luonnollisen vedenlähteen, kuten sadeveden, sulaneen lumen, joen, järven tai meren kanssa. [1] Paras rituaalikylpypaikka olisikin luonnossa oleva vesiallas, mutta käytännön syistä useimmat uskovat juutalaisnaiset käyttävät synagogien yhteyteen rakennettuja mikvejä.

Mikven toinen vaatimus on se, että siinä on vähintään 40 sea-mittaa eli noin 750 litraa vettä. Ihmisen täytyy pystyä upottautumaan mikveen kokonaan. [2]

Mikven vieressä on säiliö, johon kertyy katolta valuvaa sadevettä. Säiliö on yhteydessä itse mikve-altaaseen putken välityksellä ja kun allas täytetään, on sen vesi siis kosketuksissa luonnonveden kanssa. Tämän mallin mukaan rakennettu mikve on košer eli kelvollinen.

Tooran mukaan mikvessä upottautuminen on pakollista seuraavissa tilanteissa:

  • Kerin eli ejakulaation jälkeen
  • Sukupuolielimistä tapahtuneen epätavallisen vuodon jälkeen (Zav tai zava)
  • Tiettyjen ihosairauksien kohdalla
  • Kun kohen pyhitetään tehtäväänsä
  • Jom kippurina ylipapin eli kohen gadolin oli upottauduttava mikvessä
  • Punaisen hiehon rituaalin toimittanut kohen
  • Kun juutalainen on ollut kosketuksissa kuolleen ihmisen tai haudan kanssa
  • Luonnollisesti kuolleen eläimen lihan syömisen jälkeen [3]

Koska nykyään mitään temppeliin liittyviä rituaaleja ei voida tehdä, eikä puhdistautuminen rituaalisesta epäpuhtaudesta ole useimmissa tapauksissa mahdollista eikä tarpeellista, näitä rituaaleja ei nykyjuutalaisuudessa harjoiteta. Tämän takia kaikki juutalaiset ovat nykyään rituaalisen epäpuhtauden tilassa. Ainoat tilanteet, joissa mikvessä upottautuminen on edelleen välttämätöntä, ovat juutalaisuuteen kääntyminen ja kuukautisten jälkeinen tevila. Näiden tilanteiden ero muihin on se, että näissä tapauksissa mikvessä upottautumiseen littyy myös jokin muutos, joka ei liity temppeliin. Kääntymisen tapauksessa mikve muuttaa ihmisen ei-juutalaisesta juutalaiseksi, ja kuukautisten jälkeinen mikve tekee sukupuolisen kanssakäymisen taas sallituksi. [4]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leah Korer: Kosher Waters mikvah.org.
  2. Leah Korer: Kosher Waters mikvah.org.
  3. 3. Mooseksen kirja 15. luku
  4. Ablution Jewish Virtual Library.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]