Stanley Kubrick
| Stanley Kubrick | |
|---|---|
_crop.jpg) Kubrick vuonna 1975. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. heinäkuuta 1928 Manhattan, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 7. maaliskuuta 1999 (70 vuotta) Harpenden, Hertfordshire, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, elokuvatuottaja, elokuvakäsikirjoittaja, kuvaaja, leikkaaja |
| Puoliso |
|
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1951–1999 |
| Tunnetuimmat ohjaukset | |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
|
Parhaiden erikoistehosteiden Oscar |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.kubrickfilms.com | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Stanley Kubrick (/ˈkuːbrɪk/; 26. heinäkuuta 1928 – 7. maaliskuuta 1999) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja.
Kubrickia pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä elokuvaohjaajista. Hänen menestyselokuviinsa kuuluvat muun muassa 2001: Avaruusseikkailu (1968), Kellopeliappelsiini (1971), Hohto (1980) ja Full Metal Jacket (1987). Kubrick sai Oscar-ehdokkuuksia ohjaustöistään, muttei koskaan voittanut palkintoa.
Kubrickin elokuvat olivat usein kokeellisia ja kiisteltyjä. Hänen elokuvaansa 2001: Avaruusseikkailu pidetään yhtenä kokeellisimmista maailmanlaajuisen levityksen saaneista elokuvista. Jotkin hänen elokuvansa taas ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä aihepiiriensä takia: Kellopeliappelsiinia pidettiin aikoinaan väkivallan ihannointina, vaikka pohjimmainen viesti oli täysin päinvastainen. Lolitassa keski-ikäinen mies rakastuu teini-ikäiseen tyttöön, mikä oli elokuvan julkaisuaikana erittäin kiistelty aihe.
Kolmea ensimmäistä elokuvaansa lukuun ottamatta Kubrickin elokuvat perustuvat kaunokirjallisiin teoksiin. Ne saivat kirjailijoilta usein tyytymättömän vastaanoton, koska ne eivät olleet uskollisia alkuperäiselle tekstille. Kubrick itse mainitsi elokuviensa olevan enemmänkin lähdemateriaalin inspiroimia kuin suoria adaptaatioita.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus ja työ valokuvaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stanley Kubrick syntyi esikoisena bronxilaiseen keskiluokkaiseen perheeseen, johon kuuluivat lääkäri-isä Jacques, äiti Gertrude ja sisar Barbara (s. 1934). Perhe polveutui Itävallasta, Romaniasta ja Puolasta muuttaneista aškenasijuutalaisista, mutta ei juurikaan harjoittanut juutalaista uskontoa.[1]
Jacques Kubrick opetti poikansa pelaamaan shakkia kun tämä oli kahdentoista. Pelistä tuli tälle elinikäinen kiinnostuksen kohde. Kun Stanley oli 13-vuotias, hän sai isältään Graflex-kameran. Teini-iässä Kubrick oli kiinnostunut jazzista ja suunnitteli hetken aikaa rumpalin uraa.[2]
Kubrick päätti lukion 1945, mutta kehnot arvosanat ja maailmansodasta palaavien miesten tulva veivät mahdollisuuden jatko-opintoihin. Myöhemmin Kubrick puhui happamasti omasta opintiestään ja koulutuksesta ylipäätään ja totesi, että koulussa ei ollut mitään häntä kiinnostavaa.[2]
Vanhemmat lähettivät Stanleyn vuodeksi Los Angelesiin sukulaisten luo toivoen välivuoden innostavan poikaa hakeutumaan jatko-opintoihin.lähde?
Vielä lukiossa ollessaan hänet oli valittu koulun viralliseksi valokuvaajaksi vuoden ajaksi.[3]
Kubrickilla oli lapsena jatkuvasti vaikeuksia koulussa, ja isä Jacques yritti hankkia pojalleen virikkeitä harrastusten kautta. Stanley Kubrick löysi täten šakin, kirjallisuuden ja valokuvauksen, jotka hän otti heti omakseen. Kubrickin koulumenestys ei parantunut uusien harrastusten myötä, mutta hän otti osaa muun muassa koulunsa orkesteriin ja valokuvauskerhoon. Koulun ohella Kubrick kävi intohimoisesti elokuvissa. Omien sanojensa mukaan Kubrick inspiroitui nimenomaan huonoista Hollywood-elokuvista, koska ne saivat hänet tajuamaan, että hänkin osaisi tehdä elokuvia.lähde?
Kubrickin valokuvausharrastus laajeni hiljalleen työksi, kun hän sai kaupattua kuviaan viimeisenä kouluvuotenaan Look-lehdelle. Kubrick palkattiin lehden vakituiseksi valokuvaajaksi. Kubrick meni ensimmäistä kertaa naimisiin Toba Metzin kanssa vuonna 1948, työskennellessään vielä Life-lehdelle, ja muutti boheemiin Greenwich Villageen. Vapaa-aikanaan hän kävi avoimen yliopiston kursseilla ja jatkoi ahkerasti elokuvien katsomista. Kubrick löysi tällöin New Yorkin Nykytaiteen museon näytöksissä muun muassa Max Ophülsin elokuvat, joista hän otti vaikutteita varsinkin pitkien kamera-ajojen käyttöön.lähde?
Elokuvauran alku Yhdysvalloissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka Kubrick piti Look-lehden kautta äärimmäisen tärkeänä valokuvauksen oppimisen kannalta, hän kyllästyi nopeasti arkisten aiheiden kuvaamiseen ja halusi toteuttaa unelmansa tehdä elokuvia.lähde?
Vuonna 1951 Kubrickin ystävä Alex Singer suostutteli hänet tekemään lyhytdokumentteja The March of Time -nimiselle elokuvateattereiden uutiskatsausten tuottajalle. Kubrick suostuikin ja kuvasi itsenäisesti rahoitetun Day of the Fight -elokuvan 1951. Elokuvassa käytettiin kiskoille asetettua kameraa: tekniikkaa josta tuli yksi Kubrickin tunnusomaisista kuvaustavoista.[4] Vaikka alkuperäinen jakelija lopetti toimintansa vielä samana vuonna, Kubrick sai myytyä Day of the Fightin RKO Pictures -yhtiölle 100 dollarin voitolla.[5]
Lyhytelokuvien jälkeen Kubrick teki ensimmäisen pitkän elokuvansa Fear and Desire vuonna 1953 rahoittaen sen kokonaan itse ja sukulaistensa avustuksella, mikä oli tuolloin hyvin epätavallista. Kubrickin esikoiselokuva oli kuitenkin floppi, ja ohjaaja osti kaikki esityskopiot itselleen, jotta elokuvaa ei näytettäisi. Elokuva merkitsi myös hänen ensimmäisen avioliittonsa loppua, koska Kubrick tapasi kuvauksien aikana Ruth Sabotkan, jonka kanssa hän muutti yhteen avioeronsa jälkeen. Kubrick ja Sabotka menivät naimisiin vuonna 1955, ja he saivat yhdessä yhden lapsen, Katharinan (syntynyt 1953).lähde?
Kubrick teki myös toisen pitkän elokuvansa, tällä kertaa kaikin puolin onnistuneen rikoselokuvan Kohtalokas suudelma (Killer's Kiss, 1955) itsenäisesti, ja sai myytyä sen United Artists -elokuvastudiolle, joka levitti elokuvaa maailmanlaajuisesti. Kubrick perusti kolmatta elokuvaansa Peli on menetetty (The Killing, 1956) varten oman tuotantoyhtiön Harris-Kubrick-Productions yhdessä James B. Harrisin kanssa. Elokuva oli menestys, ja toimi myöhemmin innoittajana esimerkiksi Quentin Tarantinolle, joskaan kriitikot eivät aikoinaan pitäneet Kubrickin tavasta sekoittaa elokuvan kronologia. Elokuvan tekeminen vei kuitenkin niin paljon Kubrickin aikaa, että se lopulta turmeli hänen avioliittonsa Ruth Sabotkan kanssa.lähde?
Kubrickin pääsylippuna suuren budjetin elokuviin oli Kirk Douglasin tähdittämä Kunnian polut (Paths of Glory, 1957), joka perustuu Humphrey Cobbin samannimiseen romaaniin. Elokuva oli menestys niin kriitikoiden kuin yleisönkin keskuudessa ja on kohonnut pasifistisen elokuvan klassikoksi. Kubrick kuvasi sotaa niin synkkänä, kuin se todellisuudessa olikin, mikä ei ollut tuohon aikaan tavallista. Kuvaukset merkitsivät myös hänen kolmannen ja viimeiseksi jääneen avioliittonsa alkua: Kubrick tapasi kuvauksissa Saksan Münchenissä Christiane Harlanin, joka esiintyi elokuvassa. Kubrick ja Harlan olivat naimisissa Kubrickin kuolemaan saakka, ja he saivat yhdessä kaksi lasta, Anyan (syntynyt 1958) ja Vivianin (s. 1960).lähde?
Kunnian polkujen jälkeen Kubrick yritti aloittaa uutta elokuvaprojektia, mutta huonolla menestyksellä. Kubrick alkoi ohjata Marlon Brandon tähdittämää elokuvaa Vihan riivaama (One-Eyed Jacks, 1961), mutta turhautui nopeasti: Brandon oikuttelun takia kuvaukset takkuilivat ja pitkittyivät, minkä takia Kubrick jätti elokuvan, ja Brando joutui itse ohjaamaan sen loppuun. Kubrick otti lopulta vastaan ohjaajan pestin Hollywood-spektaakkelissa Spartacus (1960). Elokuvaa ohjasi aluksi Anthony Mann, joka jätti kuitenkin leikin nopeasti kesken, koska Mannilla ja elokuvan päänäyttelijä ja tuottaja Kirk Douglasilla oli jatkuvasti taiteellisia erimielisyyksiä. Vaikka Kubrick ja Douglas olivatkin tulleet toimeen Kunnian polkujen kuvauksissa, Douglas ei kohdellut Kubrickia yhtään erilaisella tavalla. Spartacuksen tekeminen ja Hollywoodin tuotantojärjestelmä olivatkin Kubrickille poikkeuksellisen epämiellyttäviä kokemuksia, vaikka itse elokuva olikin menestys.lähde?
Muutto Englantiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kubrick alkoi ottaa etäisyyttä Hollywoodiin osittain Spartacuksen tekemisen raskauden takia ja muutti Lolitan (1962) tekemistä varten Englantiin, missä hän asui perheineen loppuelämänsä. Lolita perustui Vladimir Nabokovin samannimiseen kuuluisaan romaaniin, ja sen uskalias aihe käsitteli keski-ikäisen miehen rakkautta teini-ikäiseen tyttöön. Lolitassa huomion varasti sivuroolin tehnyt Peter Sellers, jonka virtuositeetti kiinnitti myös Kubrickin huomion. Kubrick antoi Sellersille vapauden improvisoida ja tämä kasvattikin rooliaan suuremmaksi kuin alun perin oli suunniteltu.[6] Lolitan jälkeen Kubrick halusi rakentaa seuraavan elokuvansa kokonaan Sellersin ympärille ja Tohtori Outolemmessä tämä tekikin unohtumattoman kolmoisroolin brittiupseerina, Yhdysvaltain presidenttinä ja natsitiedemiehenä. Kubrick vaikuttui syvästi Sellersin näyttelijäsuorituksista ja piti Sellersiä myöhemmin jopa suosikkinäyttelijänään.[7]
Lolita ja ydinsotaa käsitellyt Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove, 1964), olivat uskaliaisuudestaan huolimatta valtavia menestyksiä, ja niinpä Kubrick saikin täydellisen luovan vapauden tuleville elokuvilleen. Tohtori Outolemmestä Kubrick sai myös ensimmäisen neljästä Oscar-ehdokkuudestaan ohjaajana.lähde?
2001: Avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey, 1968) on ehkä yksi kokeellisimmista maailmanlaajuisen teatterilevityksen saaneista elokuvista. Kubrick unohti kokonaan perinteisen dramaturgisen kaavan, ja jätti paljon uraauurtavien visuaalisten efektien varaan luodakseen avaruusmatkan kuvauksesta mahdollisimman realistisen. Hän myös kokeili klassista musiikkia monien elokuvan kohtauksien taustalla. Varsin vaikeatulkintaisesta lopputuloksesta ja kriitikkojen nihkeästä vastaanotosta huolimatta Kubrick sai jälleen aikaan jättimenestyksen, kuten myös uransa ainoan henkilökohtaisen Oscarin, joka annettiin hänelle parhaista erikoistehosteista. Elokuva on saavuttanut tähän päivään mennessä aseman yhtenä tieteiselokuvan klassikoista, ja se oli vuoteen 1977 asti maailman taloudellisesti menestynein tieteiselokuva (elokuvan ohitti Tähtien sota).lähde?
Kubrick lähti seuraavaksi työstämään elokuvaa Anthony Burgessin romaaniin Kellopeliappelsiini pohjaten. Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange, 1971) koetteli Lolitan tavoin ihmisten rajoja, tosin tällä kertaa Kubrick sai paljon vihamielisemmän vastaanoton. Ohjaajaa syytettiin väkivallan ihannoinnista, ja tappouhkauksia saatuaan Kubrick päätti vetää elokuvan pois Yhdistyneen kuningaskunnan teattereista. Kellopeli jakoi kriitikot kahtia vahvemmin kuin mikään muu Kubrickin elokuva, mutta se oli silti yleisömenestys, joka on saavuttanut myöhemmin myös yleisesti kriitikoiden arvostusta. Elokuva sai myös neljä Oscar-ehdokkuutta (mukaan lukien Paras elokuva ja Paras ohjaus). Myös kirjailija Anthony Burgess oli tyytyväinen elokuvaan, vaikka häntä häiritsikin, miten elokuvasta oli jätetty pois kirjan viimeinen luku. Tästä hän ei kuitenkaan syyttänyt käsikirjoittajana toiminutta Kubrickia vaan kirjan amerikkalaista kustantajaansa. Burgess ja Kubrick tulivat muutenkin hyvin toimeen, ja Burgessin romaani Napoleon Symphony on omistettu Kubrickille.lähde?
Kellopeliä seurannut Barry Lyndon (1975) ei herättänyt närää, mutta ei saanut myöskään Avaruusseikkailun tai Outolemmen kaltaista suosiota, tosin elokuva sai seitsemän Oscar-ehdokkuutta ja voitti neljä (enemmän kuin mikään muu Kubrickin elokuva). Kubrick itse piti Barry Lyndonia parhaana elokuvanaan ja samaa mieltä on myös Martin Scorsese. Elokuvaa varten Kubrick hankki NASA:lta erityisen valovoimaisia objektiiveja. Niistä ja vanhoista taustaprojisointikameroista rakennettiin kamerat, joilla saatiin elokuvaan autenttinen vanhan ajan tunnelma; valaistuksena oli pelkkää kynttilänvaloa. Kubrick sai elokuvasta viimeisen Oscar-ehdokkuutensa ohjauksesta. Elokuva oli tästä huolimatta taloudellinen pettymys Amerikassa, mutta se ei tuottanut tappiota, koska se pärjäsi paremmin Euroopan teattereissa, eritoten Ranskassa. Tämän elokuvan jälkeen Kubrickin työtahti hidastui merkittävästi, sillä hänen seuraavaa elokuvaansa saatiin odottaa viisi vuotta. Barry Lyndonissa esiintyi keskeisessä miessivuosassa Leon Vitali, joka jätti myöhemmin näyttelijäntyön kokonaan ja ryhtyi Kubrickin henkilökohtaiseksi avustajaksi ohjaajan loppuelämän ajaksi[8].
Työtahdin hidastuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kubrickin työtahti hidastui 1970-luvun lopussa. Tiettävästi ohjaajan mielestä kelvollisten käsikirjoitusten puute hidasti itsekriittisen Kubrickin työtä. Hänellä oli myös tapanaan suunnitella elokuviaan pitkään, minkä aikana jotkin hänen elokuvansa jäivät kokonaan tekemättä: näin kävi esimerkiksi Napoleonista kertovalle elokuvalle.lähde?
Seuraavaksi Kubrick päätti tehdä Stephen Kingin menestysteokseen Hohto perustuvan elokuvan. Tämä johtui tiettävästi siitä, ettei hän saanut lupaa tehdä suositun kauhuelokuvan Manaajan jatko-osaa. Hän kuitenkin halusi tehdä oman kauhuelokuvansa ja päätyi ohjaamaan Hohdon. Hän sai myös ensimmäistä kertaa käyttää elokuvansa pääosassa Jack Nicholsonia, jonka hän oli halunnut pääosaan jo tekemättömään Napoleon-elokuvaansa. Elokuvan pitkissä kamera-ajoissa Kubrick käytti luovasti steadicamia, jota pystyi liikuttamaan sulavasti ilman raiteita. Elokuvasta tuli ilmestymisvuonnaan kaupallinen menestys, vaikka sen saamat arvostelut olivatkin pääasiassa huonoja. Elokuva palautti kuitenkin Warner Bros. -studioiden uskon Kubrickiin, jonka edellinen, viisi vuotta aiemmin ilmestynyt elokuva Barry Lyndon oli ollut taloudellinen pettymys Yhdysvalloissa. Elokuva ei saanut yhtäkään Oscar- tai Bafta-ehdokkuutta Kubrickin aiempien elokuvien tapaan, ja se on ainoa Kubrickin elokuva, joka nimettiin ehdokkaaksi huonojen elokuvien Razzie-gaalassa (elokuva sai kaksi ehdokkuutta). Lisäksi Stephen King haukkui elokuvan maanrakoon, sillä Kubrick oli tehnyt paljon muutoksia saadakseen siitä sellaisen, mikä häntä eniten miellyttäisi. Elokuva on saavuttanut kuitenkin jälkeenpäin kriitikoiden arvostusta, ja sitä pidetään modernin kauhuelokuvan klassikkona.lähde?
Hohdon jälkeen kului seitsemän vuotta, ennen kuin vuonna 1987 Kubrick sai valmiiksi sotaelokuvan Gustav Hasfordin Vietnam-romaanista Metallivaippa (engl. The Short-Timers). Elokuvan nimeksi tuli Full Metal Jacket ja se kuvattiin kokonaan Lontoossa, koska Kubrick ei halunnut poistua kauas kotoaan elokuvaa tehdessään. Lopun kaupunkisodankäyntikohtaus kuvattiin purkutuomion saaneessa tehtaassa. Elokuva poikkeaa muista Vietnam-elokuvista siinä, ettei siinä nähdä yhtäkään viidakkokohtausta, vaan sotaa käydään urbaanissa kaupunkimaisemassa.lähde?
Elokuvan ilmestyttyä se sai ristiriitaisia arvosteluja ja kärsi lipputuloissa samaan aikaan markkinoille ilmestyneen saman aihepiirin elokuvan Platoon – nuoret sotilaat suosiosta. Elokuva sai yhden Oscar-ehdokkuuden, ja se on myöhemmin saavuttanut suurta suosiota. Kuten Tohtori Outolempi, Hohto, Kellopeliappelsiini ja 2001: Avaruusseikkailu, myös Full Metal Jacket on äänestetty kaikkien aikojen sadan parhaan elokuvan joukkoon Internet Movie Databasessä.lähde?
Kubrickin viimeinen elokuva Eyes Wide Shut perustui Arthur Schnitzlerin romaaniin Traumnovelle (suomennettu nimillä Tohtori eksyy erotiikkaan ja Unikertomus). Elokuvan käsikirjoituksessa Kubrick kuitenkin siirsi tarinan tapahtumapaikan 1920-luvun Wienistä 1990-luvun New Yorkiin. Elokuvaa kuvattiin kaksi vuotta, jonka aikana kaksi tärkeää näyttelijää (Harvey Keitel ja Jennifer Jason Leigh) vaihdettiin. Kubrick piti elokuvan tiukasti salassa, ja odotukset sitä kohtaan paisuivat. Elokuvan seksuaalinen teema sai jopa muutamat journalistit julistamaan, että teos olisi "seksikkäin elokuva, mitä on ikinä tehty". Eyes Wide Shut sai ensi-iltansa vuonna 1999, ja se jakoi oitis kriitikoiden mielipiteet. Kubrick oli valinnut pääosiin viihteellisistä rooleistaan tunnetun avioparin Tom Cruisen ja Nicole Kidmanin, ja sitä pidettiin osoituksena ohjaajan arvostelukyvyn heikentymisestä. Jotkut arvostelijat taas pitivät tätä ratkaisua luovana.lähde?
Stanley Kubrick kuoli sydänkohtaukseen kaksi viikkoa ennen elokuvansa ensi-iltaa nukkuessaan kotonaan Harpendenissa Englannissa. Hänet haudattiin kotinsa Childwickbury Manorin pihalla sijaitsevan suosikkipuunsa viereen.lähde?
Suunnitellut elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kubrickin verkkainen tahti ja pikkutarkka työtapa johti siihen, että osa hänen elokuvahankkeistaan ei koskaan toteutunut.[9] Näitä ovat muun muassa:
- Burning Secret: käsikirjoitus, joka perustuu Stefan Zweigin novelliin Brennende Geheimnis. Tarina kertoo pienen lapsen äidistä, joka on uskoton miehelleen. Elokuva jäi tekemättä, kun Kubrick keskittyi toiseen elokuvaan.[10] Myös Kubrickin sopimus MGM:n kanssa ehti raueta, ennen kuin käsikirjoituksen luonnos oli valmis. Andrew Birkin ohjasi tarinasta elokuvan vuonna 1988.[11]
- Muutama vuosi The Killingin jälkeen Kubrick kirjoitti keskeneräisen ja nimettömän käsikirjoituksen sisällissodan aikaisesta sissiryhmästä.[11]
- I Stole $16,000,000: Kubrickin ja Jim Thompsonin käsikirjoitus, joka perustui kassakaappimurtomies Herbert Emerson Wilsonin omaelämäkertaan. Kun pääosaan tarkoitettu ja Kubrickin edellisessä elokuvassa Kunnian polut näytellyt Kirk Douglas kieltäytyi, Kubrick luopui projektista.[11]
- The Authentic Death of Hendry Jones, a.k.a. One-Eyed Jacks: Kubrickin ja Marlon Brandon yhteistyöprojekti Kunnian polkujen jälkeen. Teksti oli Charles Neiderin romaaniin perustunut Sam Peckinpahin kirjoittama käsikirjoitus. Kun Kubrick ei ollut tyytyväinen käsikirjoitukseen, Brando erotti Peckinpahin ja myöhemmin myös Kubrickin, ja ohjasi elokuvan lopulta itse. Myös Peckinpah ohjasi oman versionsa tarinasta.[11]
- Blue Movie: Terry Southernin romaaniin vuodelta 1970 perustunut kuvaus tunnetun ohjaajan yrityksestä tehdä pornografinen elokuva.[11]
- Napoleon. Ranskan keisari Napoleon Bonaparten elämäkertaelokuva, joka oli tarkoitus kuvata vuonna 1969. Kubrick päätti kuitenkin ohjata sen sijaan toisen samaan ajanjaksoon sijoittuvan elokuvan Barry Lyndon.[11]
- Perfume: Patrick Süskindin romaaniin perustuva elokuva.[11]
- Aryan Papers: elokuva, joka olisi käsitellyt äidin ja pojan kokemuksia holokaustin aikoina. Kubrick kuitenkin hylkäsi projektin Steven Spielbergin samaa aihetta käsittelevän Schindlerin lista -elokuvan ilmestymisen takia. Kubrickin vaimon mukaan aihe oli myös liian haastava ja vaativa ohjaajalle.
- A.I: Artificial Intelligence: Kubrickin pitkään suunnittelema elokuva, jota hän tiettävästi suunnitteli jo Full Metal Jacketin aikoina. Hän kuitenkin lykkäsi tulevaisuuteen sijoitettua Pinokkio-tarinan muunnelmaa, koska halusi tietokonetehosteiden kehittyvän oikealle tasolle. Hän oli jo kirjoittanut siihen treatmentin ja palkannut muun muassa ohjaaja Chris Cunninghamin suunnittelemaan elokuvaan erikoisefektejä, kun hän päätti luopua projektista. Kubrickin kuoleman jälkeen Steven Spielberg ohjasi Kubrickin materiaalista A.I. – Tekoäly -elokuvan vuonna 2001.
Ohjaustyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stanley Kubrickia voidaan pitää klassisena esimerkkinä niin sanotusta ristiriitaisesta taiteilijanerosta. Hänet muistetaan perfektionistisesta ja äärimmäisen kontrolloivasta ohjaustyylistään, jonka vuoksi näyttelijät ja muut työntekijät joutuivat usein koville Kubrickin elokuvissa. Kubrick oli piittaamaton näyttelijöiden viihtyvyydestä, eikä hän yleensä suostunut kertomaan näille, miksi mikäkin asia tehtiin niin kuin se tehtiin. Ottoja toistettiin kerta toisensa jälkeen ilman että ohjaaja olisi kertonut, mikä edellisessä otossa oli pielessä. Kubrick itse selitti käytöstään sillä, että sillä tavoiteltiin aitoja roolisuorituksia näyttelijöiltä: nämä joutuivat ikään kuin elämään kohtauksissa sen sijaan että olisivat näytelleet niissä.[12] Toisaalta Kubrick salli suuriakin vapauksia sellaisille näyttelijöille, joihin hän luotti: näin oli laita esimerkiksi Lolitassa läpimurtoroolinsa tehneen ja Tohtori Outolemmessä kolmessa eri roolissa näytelleen Peter Sellersin kanssa.[13] Kubrickin elokuvissa esiintyminen oli näyttelijöille ainutlaatuinen koettelemus, johon heidän koulutuksensa tai aikaisempi uransa ei ollut heitä valmistanut. Moni näyttelijä on kuvaillut tuon kokemuksen opettavaisuuden ja Kubrickin ohjaajapersoonan tehneen heihin lähtemättömän vaikutuksen.[14]
Erityisesti Hohdon naispääosan esittäjän Shelley Duvallin saama kohtelu kuvauksissa on herättänyt paljon kiistelyä Kubrickin persoonasta. Kubrick piinasi Duvallia ilkeillä kommenteilla, loputtomiin toistuvilla otoilla ja syrjimällä tätä avoimesti. Duvall menetti kuvausten aikana hiuksiaan, ja Hohdon teon on jopa väitetty suistaneen hänen mielenterveytensä raiteiltaan.[15]
Suhde julkisuuteen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kubrick tunnettiin nihkeästä suhtautumisesta mediaan. Etenkin viimeisinä vuosina ohjaajalta oli melkein mahdotonta saada haastatteluja.[9] Ohjaajan langon, elokuvatuottaja Jan Harlanin mukaan Kubrick ei välittänyt julkisuudesta eikä palkinnoista. Myöskään elokuvan muotivirtaukset eivät kiinnostaneet häntä, vaan hän keskittyi tekemään itsensä näköisiä teoksia. Elokuva-alaa hän kyllä seurasi tarkkaan ja saattoi lähettää kannustavia terveisiä nuorille, nouseville ohjaajakyvyille.[9]
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The New York Timesin kriitikot valitsivat vuonna 2004 Kubrickin ohjauksista yli puolet kaikkien aikojen tuhannen parhaan elokuvan listalle: Kunnian polut, Lolita, Spartacus, Tohtori Outolempi, 2001: Avaruusseikkailu, Kellopeliappelsiini, Barry Lyndon ja Hohto.[16]
Kolme Kubrickin teosta on valittu National Film Registryn kokoelmaan esteettisesti, kulttuurisesti tai historiallisesti tärkeinä amerikkalaiselokuvina: Kunnian polut, Tohtori Outolempi ja 2001: Avaruusseikkailu.[17]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitkät elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Elokuva | Alkuperäinen nimi |
|---|---|---|
| 1953 | Fear and Desire | Fear And Desire |
| 1955 | Kohtalokas suudelma | Killer's Kiss |
| 1956 | Peli on menetetty | The Killing |
| 1957 | Kunnian polut | Paths of Glory |
| 1960 | Spartacus | Spartacus |
| 1962 | Lolita | Lolita |
| 1964 | Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia | Dr. Strangelove or: How I Learned To Stop Worrying And Love the Bomb |
| 1968 | 2001: Avaruusseikkailu | 2001: A Space Odyssey |
| 1971 | Clockwork Orange – Kellopeliappelsiini | A Clockwork Orange |
| 1975 | Barry Lyndon | Barry Lyndon |
| 1980 | The Shining – Hohto | The Shining |
| 1987 | Full Metal Jacket | Full Metal Jacket |
| 1999 | Eyes Wide Shut | Eyes Wide Shut |
Lyhyet dokumenttielokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Elokuva |
|---|---|
| 1951 | Day of the Fight |
| 1951 | Flying Padre |
| 1953 | The Seafarers |
Kubrickin vuonna 1952 kuvaama lyhytelokuva ei ole säilynyt.[18]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hughes, David: The Complete Kubrick. Virgin Books, 2000. ISBN 9780753504529
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nathan Abrams: How Jewish Was Stanley Kubrick? Zócalo Public Square. 19.9.2018. Viitattu 23.2.2019. (englanti)
- ↑ a b LoBrutto, Vincent: Stanley Kubrick: a biography. (s. 524) Da Capo Press, 1999. ISBN 9780306809064, ISBN 0306809060
- ↑ LoBrutto, Vincent: Stanley Kubrick: a biography. (s. 33) Da Capo Press, 1999. ISBN 9780306809064
- ↑ Stanley Kubrick By Paul Duncan; - Page 25; 46; 62 ISBN 9783822815922
- ↑ 100 Famous People at the Turning Point in Their Lives - Page 84 ISBN 9780740758102
- ↑ http://www.youtube.com/watch?v=Sg6hJTK61nU
- ↑ Stanley Kubrick suunnitteli elokuvaa Napoleonista, jonka luonnosmateriaalit nyt keräilykirjana Klaava. 7.12.2009.
- ↑ Onnimanni Liukkonen: Elämäni Kubrickin palveluksessa – näyttelijä Leon Vitali heittäytyi vuosikymmeniksi Kubrickin henkilökohtaiseksi avustajaksi seura.fi. 28.11.2018. Viitattu 8.2.2019.
- ↑ a b c Mestarin varjossa. Kulttuurivihkot, 2009, nro 2, s. 14.
- ↑ Seppänen, Arttu: Stanley Kubrickilta löydetty julkaisematon käsikirjoitus, jossa mies käyttää hyväkseen 10-vuotiasta poikaa vietelläkseen naisen Helsingin Sanomat. 15.7.2018. Viitattu 17.8.2018.
- ↑ a b c d e f g Hughes 2000, luku ”Lost Worlds: The Films That Never Were”
- ↑ Sahin Cengiz: Kuinka ohjata näyttelijää? Masentuneiden mehiläisten kommunikoinnista, s. 21−22. (Opinnäytetyö, Elokuvan- ja television ko., Käsikirjoittaminen) Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu, 2017.
- ↑ Walker, Alexander: Peter Sellers, the authorized biography, s. 136. Macmillan, 1981. ISBN 978-0-02-622960-9
- ↑ Herr, Michael: Kubrick, s. 56. Pan Macmillan, 2001. ISBN 978-0-330-48113-7
- ↑ Mira Sharma: Hohto-elokuvan naistähti täysin tunnistamaton – kärsii vakavista mielensairauksista: Alamäki alkoi ”kidutuksesta” kuvauksissa? is.fi. 5.1.2016. Viitattu 3.7.2017.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.
- ↑ Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 4.7.2016.
- ↑ Hughes 2000, luku ”?”
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Filmihullu 5–6/1999, useita artikkeleita Kubrickista.
- Filmihullu 1/2018, teemanumero Kubrickista ja Roman Polanskista.
- Saalo, Juhani & Toukonen, Marja-Leena: ”Harhateillä, Stanley Kubrickin elokuvat kulttuurimme kuvastimina”. Filmihullu 6/1982.
Dokumentteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stanley Kubrick – Ohjaajan muotokuva (Stanley Kubrick: A Life in Pictures, Jan Harlan, 2001)
- Elämäni Kubrickin palveluksessa (Tony Zierra, 2017) kertoo Kubrickin assistenttina pitkään toimineesta näyttelijä Leon Vitalista, jonka tiivis yhteistyö ohjaajan kanssa alkoi sivuosasta elokuvassa Barry Lyndon[1].
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stanley Kubrick Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Stanley Kubrick Elonetissä.
| ||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
- ↑ Sinisalo, Kati: Elämäni Kubrickin palveluksessa on riipaiseva tositarina filmihulluudesta Yle Teeman verkkosivusto. 27.11.2018. Viitattu 27.6.2019.