Andrew Birkin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Andrew Birkin (s. 1945) on brittiläinen elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja. Hän on ollut mukana käsikirjoittamassa muun muassa elokuvia Kuningas Daavid (1985, ohj. Bruce Beresford), Ruusun nimi (1986, ohj. Jean-Jacques Annaud), Jeanne d’Arc (1999, ohj. Luc Besson) ja Parfyymi (2006, ohj. Tom Tykwer). Birkinin omia pitkän elokuvan ohjauksia ovat Polttava salaisuus (1988), Suolaa ihollamme (1992) ja The Cement Garden (1992), jonka ohjauksesta hänet palkittiin parhaan ohjauksen Hopeisella karhulla Berliinin elokuvajuhlilla 1993.[1] Birkin tunnetaan myös kirjailija J. M. Barrien tuotannon asiantuntijana[2].

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Birkin syntyi vuonna 1945 näyttelijä Judy Campbellin ja entisen brittiupseerin David Birkinin pojaksi. Hänen kahdesta nuoremmasta sisarestaan toinen on näyttelijä-laulaja Jane Birkin. Kotioloja on kuvattu rakastaviksi sekä luovuutta ja vapautta arvostaviksi. Andrew Birkin kävi Harrow’n poikakoulua ja kiinnostui siellä valokuvauksesta ja kaitafilmauksesta.[2]

Birkin aloitti elokuvauransa 20th Century Foxin Lontoon-toimiston lähettinä ja pääsi pian Stanley Kubrickin suosioon ja mentoroitavaksi. Birkin työskenteli Kubrickille elokuvan 2001: Avaruusseikkailu ja toteutumatta jääneen hankkeen Napoleon parissa ja eteni lähetistä kuvauspaikkajärjestäjäksi ja apulaisohjaajaksi. 1970-luvulla Birkin teki käsikirjoitus- ja taustatutkimustyötä tuottaja David Puttnamille, mutta niistäkin hankkeista suurin, natsiaiheinen Inside the Third Reich, jäi toteutumatta.[2]

Birkinin ensimmäinen tuotantoon päässyt käsikirjoitus oli BBC:n kolmituntinen minisarja The Lost Boys (1978), joka kertoo Peter Panin kirjoittajasta J. M. Barriestä ja tätä inspiroineista viidestä Llewelyn Daviesin perheen pojasta. Sarja voitti Royal Television Societyn palkinnon. Birkin oli tutustunut aiheeseen jo ollessaan mukana käsikirjoittamassa Peter Pan -musikaalia, jonka pääosissa esiintyivät Mia Farrow ja Danny Kaye. Birkin työsti materiaalista myös kirjan J M Barrie & the Lost Boys.[2]

Ohjaajana Birkin debytoi lyhytelokuvalla Sredni Vashtar (1981), joka perustuu Sakin eli Hector Hugh Munron tarinaan ja sai Bafta-palkinnon ja Oscar-ehdokkuuden. 1980-luvulla Birkin ohjasi myös elokuvan Polttava salaisuus (1988) ja toimi yhtenä elokuvan Ruusun nimi käsikirjoittajista. Hänen tunnetuin ja myös viimeiseksi jäänyt ohjauksensa on filmatisointi Ian McEwanin romaanista Sementtipuutarha (The Cement Garden, 1992), jolla hän voitti parhaan ohjaajan palkinnon Berliinin elokuvajuhlilla 1993.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Andrew Birkin Elonetissä
  2. a b c d e Calkin, Jessamy: The Boy Who Never Grew Old (Julkaistu alun perin lehdessä Telegraph Magazine) Birkinin nuorena kuolleelle pojalle Annolle (1980–2001) omistettu Anno-sivusto. 2003. Viitattu 18.8.2018. (englanniksi)