Kaitafilmi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaitafilmi on mikä tahansa elokuvafilmiformaatti, jonka koko on pienempi kuin 35 mm. Kaitafilmiformaatteja ovat esimerkiksi Super 8, Single-8, 9,5 mm ja 16 mm sekä sen muunnelma Super 16. Kaitafilmaus oli 1980-luvulle asti suosittu harrastus, mutta uudet videokamerat sysäsivät sen syrjään.[1]

Nykyään filmejä digitoidaan eri tallennemuotoihin kuten MiniDV-nauhoille, tietokoneen kiintolevyille ja DVD- tai Blu-ray-levyille. Kaitafilmejä voidaan digitoida monella eri tavalla ja laadulla. Aikanaan filmit muutettiin esim. vhs-nauhoille, mutta nykyään siirron voi tehdä paremmalla laadulla HD-tarkkuudella. Digitaalisessa muodossa filmien kuvasta voi muokata uudenlaisia ohjelmaversioita ja jakaa kopioita eteenpäin esimerkiksi sukulaisille, jotka esiintyvät filmeillä. Työksi digitointeja tekevät Suomessa muutamat yrittäjät ja omaksi ilokseen alan harrastajat. Halvimmillaan filmit voi videokuvata itse kankaalta, joskin kuvanlaatu jää varsin heikoksi. Yritysten lisäksi eräät kunnalliset kirjastot tarjoavat nykyisin kaitafilmien digitointia itsepalveluna, joskin työ on aikaavievää ja vaatii teknistä osaamista.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Priima / Mikko Määttälä: Muistatko, kun kuvattiin kaitafilmille? 13.03.2008. Yleisradio. Viitattu 8.3.2013.
  2. Ensimmäisenä Suomessa: kaitafilmejä voi jatkossa digitoida Pirkkalan kirjastossa 25.2.2013. Aamulehti. Viitattu 8.3.2013.
  3. Kannonkosken kirjasto- ja kulttuuripalvelut Kannonkosken kirjasto. Viitattu 17.5.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.