Kirk Douglas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirk Douglas
Kirk Douglas noin vuonna 1955
Kirk Douglas noin vuonna 1955
Henkilötiedot
Syntynyt Issur Danielovitch Demsky
9. joulukuuta 1916 (ikä 102)
Amsterdam, New York, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, tuottaja, ohjaaja, kirjailija
Puoliso Diana Douglas (1943–1951)
Anne Buydens (1954–)
Lapset Michael (s. 1944)
Joel (s. 1947)
Peter (s. 1955)
Eric (1958–2004)
Näyttelijä
Taiteilijanimet Izzy Demsky
Aktiivisena 1942–
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Ehdokkuudet
  • 3 parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuutta
Aiheesta muualla
www.kirkdouglas.com
IMDb
Elonet

Kirk Douglas (syntyjään Issur Danielovitch Demsky; s. 9. joulukuuta 1916 Amsterdam, New York) on yhdysvaltalainen näyttelijä, tuottaja, ohjaaja ja kirjailija.

Douglas on saanut Oscar-ehdokkuudet pääosasuorituksistaan elokuvissa Nyrkkeilysankari (1949), Särkyneiden haaveiden kaupunki (1952) ja Hän rakasti elämää (1956) sekä Oscar-palkinnon elämäntyöstään vuonna 1996.

Douglas on usein näytellyt peräänantamattomia ja vahvatunteisia sankareita ja antisankareita. Douglasin luonteenomaisia piirteitä ovat urheilullinen olemus, omaperäinen ääni ja syvä leukavako.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Issur Danielovitch Demsky syntyi 9. joulukuuta 1916 Amsterdamin kaupungissa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hänen vanhempansa Herschel Danielovitch (1884–1950 ja Bryna Sanglel (1884–1958) [2] [3] olivat Tšavusystä, Mahiljoun alueelta Venäjän keisarikunnasta[4][5][6][7][8][9] maahan tulleita venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Perheen koti kieli oli jiddiš[10] [11] [12]ja Issurilla oli kuusi siskoa.[13] Isä Herschelin veli oli ottanut jo aiemmin sukunimen Demsky koska hän oli muuttanut aiemmin Yhdysvaltoihin [14]. Issur alkoi käyttää etunimeä Izzy. Hänen vanhempansa suunnittelivat lähettää pojan rabbikouluun, mutta hän itse halusi jo lapsesta alkaen näyttelijäksi.[15].

Koska perhe oli köyhä, Issur maksoi yliopisto-opintonsa St. Lawrence Universityssä ja näyttelijänopintonsa New Yorkin American Academy of Dramatic Artsissa sekalaisilla töillä.[16][13] .Yksi hänen luokkatoverinsa American Academy of Dramatic Artsissa oli Betty Joan Perske (joka myöhemmin otti nimekseen Lauren Bacall)[17] [18] .

Näytellessään yliopistoaikanaan kesäteatterissa hän vaihtoi näyttelijätoveri Karl Maldenin ehdotuksesta nimekseen Kirk Douglas.[15]. Maiden oli myös itse muuttanut nimensä aiemmin[19] .Monet sen ajan näyttelijät olivat muuttaneet nimensä muun muassa Robert Taylor, John Wayne, Cary Grant ja Fred Astaire[14]

Douglas palveli Yhdysvaltain laivastossa toisen maailmansodan aikana Tyynellämerellä vuosina 1943–1944. Ennen sotaa ja sen jälkeen hän näytteli pienissä rooleissa Broadwaylla.[1]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglas sai ensimmäisen Hollywood-elokuvaroolinsa elokuvassa Paholaisnainen (1946), jossa hänen vastanäyttelijänsä oli Barbara Stanwyck.[16] Hän kuitenkin kieltäytyi tuottaja Hal Wallisin tarjoamasta seitsemän vuoden sopimuksesta ja näytteli seuraavat kolme vuotta vain sivuosissa.[15]

Kirk Douglas vuonna 1952 lännenelokuvassa The Big Trees.

Douglasin läpimurtorooli oli kovapintainen nyrkkeilijä elokuvassa Nyrkkeilysankari (1949), josta hän sai ensimmäisen kolmesta Oscar-ehdokkuudestaan. Elokuvan ansiosta Douglasista tuli suosittu ja haluttu näyttelijä, joka sai rooleja usean johtavan ohjaajan elokuvissa. Hän sai Oscar-ehdokkuudet Vincente Minnellin ohjaamista elokuvista Särkyneiden haaveiden kaupunki (1952), jossa hän esittää moraalitonta elokuvajohtajaa, ja Hän rakasti elämää (1956), jossa hän esittää taidemaalari Vincent van Goghia. Yhtenä Douglasin merkttävimmistä roolisuorituksista pidetään orjakapinajohtaja Spartacuksen roolia Stanley Kubrickin ohjaamassa elokuvassa Spartacus (1960).[16] Seitsemässä elokuvassaan Douglas näytteli yhdessä ystävänsä Burt Lancasterin kanssa.[1]

Spartacuksen tekemisen aikoihin Douglas nousi vastustamaan kommunistimielisiksi väitetyistä työntekijöistä koottua Hollywoodin mustaa listaa ja palkkasi mustalla listalla olevan käsikirjoittaja Dalton Trumbon kirjoittamaan Spartacusta.[16]

Douglas perusti vuonna 1955 tuotantoyhtiön The Bryna Company, joka tuotti muun muassa elokuvat Kunnian polut (1957) ja Spartacus (1960). Hän perusti toisen vaimonsa Annen kanssa The Douglas Foundation -hyväntekeväisyyssäätiön vuonna 1964.[13]

Douglas ohjasi 1970-luvulla elokuvat Scalawag (1973) ja Posse (1975), mutta ne eivät olleet menestyksiä. Samalla hänen näyttelijänuransa alkoi hiipua, vaikka hän näytteli edelleen ahkerasti.[1] Douglasin teki myöhemmän uransa merkittävimpiä roolitöitä elokuvissa Lumisen joen mies (1982) ja Tough Guys (1986).[16]

Sairastuminen ja viimeiset roolityöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirk Douglas vuonna 2011.

Douglas loukkaantui vakavasti helikopterionnettomuudessa Kaliforniassa vuonna 1993. Hän sai lähes hengen vieneen aivoverenkiertohäiriön vuonna 1996.[13] Kohtaus vaikeutti hänen puhumistaan, mutta hän jatkoi silti näyttelemistä elokuvissa. Douglas sai vielä Emmy-ehdokkuuden vierailustaan televisiodraamassa Enkelin kosketus vuonna 2000. Hän näytteli poikansa Michael Douglasin kanssa elokuvassa It Runs in the Family (2003). Vuonna 2009 Douglas muisteli uraansa ja elämäänsä näyttämöllä yhden miehen show’ssa Before I Forget.[16]

Kirjailijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglas julkaisi vuonna 1988 omaelämäkerran The Ragman’s Son. Hän kirjoitti romaanit Tanssi paholaisen kanssa (Dance with the Devil, 1990) ja Lahja (The Gift, 1992). Hänen ei-fiktiivisiä omaelämäkerrallisia teoksiaan ovat myös Climbing the Mountain: My Search for Meaning (1997), My Stroke of Luck (2003), Let’s Face It: 90 Years of Living, Loving and Learning (2007) ja I am Spartacus! The Making of a Film, Breaking the Blacklist (2012).[16]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglasille on myönnetty vuonna 1991 Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto ja vuonna 1996 Oscar-kunniapalkinto elämäntyöstään.[16] Hänellä on tähti Hollywood Walk of Famella. Palm Springsissä on hänen kunniakseen nimetty katu Kirk Douglas Way. Douglas sai Presidential Medal of Freedom -kunnianosoituksen vuonna 1981, ranskalaisen Kunnialegioonan mitalin vuonna 1985 sekä National Medal of the Arts -kunnianosoituksen vuonna 2001.[13]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglas on tehnyt vaimonsa kanssa paljon hyväntekeväisyystyötä Douglas Foundation -säätiön kautta. Säätiö on tehnyt lahjoituksia muun muassa lastensairaalalle, ja se on perustanut Kirk Douglas Fellowshipin Yhdysvaltain elokuvainstituuttiin.[16]

Kirk Douglasin poika Michael Douglas on menestyvä näyttelijä. Muut lapset ovat Joel Douglas (s. 1947), Peter Douglas (s. 1955) ja Eric Douglas (1958–2004). Douglasin vaimot ovat Diana Dill (1943–1951) ja Anne Buydens (vuodesta 1954).

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmestymisvuosi Suomenkielinen nimi Englanninkielinen nimi Rooli
1946 Paholaisnainen The Strange Love of Martha Ivers Walter O’Neil
1947 Varjot menneisyydestä Out of the Past Whit Sterling
1949 Minun mieheni – vai sinun? A Letter to Three Wives George Phipps
Nyrkkeilysankari Champion Michael ”Midge” Kelly
1951 Tuhansien silmien edessä Ace in the Hole Charles Tatum
Lain vartija Detective Story Det. James ”Jim” McLeod
1952 Särkyneiden haaveiden kaupunki The Bad and the Beautiful Jonathan Shields
1954 Sukelluslaivalla maapallon ympäri 20000 Leagues Under the Sea Ned Land
1956 Hän rakasti elämää Lust for Life Vincent van Gogh
1957 Kunnian polut Paths of Glory Eversti Dax
Kuolemanloukku O.K. Corral Gunfight at the O.K. Corral Doc Holliday
1958 Viikingit The Vikings Einar
1960 Spartacus Spartacus Spartacus
1962 Ratsasta viimeinen taival Lonely Are the Brave John W. ”Jack” Burns
1964 Toukokuun 7 päivää Seven Days in May Eversti Martin ”Jiggs” Casey
1965 Ensivoitto In Harm’s Way Komentajakapteeni Paul Eddington
Telemarkin sankarit The Heroes of Telemark Tohtori Rolf Pedersen
1967 Kultaa El Pasoon The War Wagon Lomax
1978 Pahan voima The Fury Peter Sandza
1979 Kaktus-Jack The Villain Kaktus-Jack
1980 Hurrikaani The Final Countdown Kapteeni Matthew Yelland
1982 Lumisen joen mies The Man from Snowy River Harrison/Spur
1994 Joe-sedän perilliset Greedy Joe McTeague
2003 It Runs in the Family It Runs in the Family Mitchell Gromberg
2004 Illusion Illusion Donald Baines

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kirk Douglas Encyclopaedia Britannica. 7.6.2018. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
  2. Kirk Douglas profile, Filmreference.com; accessed July 25, 2016.
  3. Kirk Douglas: The Ragman's Son: An Autobiography books.google.com.au. Viitattu 16.11. 2016.
  4. Kirk and Michael Douglas landofancestors.com. Viitattu 6.12. 2014.
  5. Hollywood gladiator Kirk Douglas has his eyes set on a third barmitzvah The Jewish Chronicle. 20.9. 2012. Viitattu 25.5. 2018.
  6. 5 reasons to celebrate actor Kirk Douglas on his 100th birthday Los Angeles Daily News. 8.12. 2016. Viitattu 10.5. 2018.
  7. Kirk Douglas People . 3.10. 1988. Viitattu 10.5. 2018.
  8. Kirk Douglas honoured by World Jewish Congress BBC. 10.11. 2016. Viitattu 10.5. 2018.
  9. Kirk Douglas: 'I never thought I'd live to 100. That's shocked me' The Guardian. 12.2. 2017. Viitattu 10.5. 2018.
  10. A Legend Looks Back: A Visit With Kirk Douglas The Jewish Daily Forward. 18.7. 2007. Viitattu 6.12. 2014.
  11. Other Celebrity Houses of Worship seeing-stars.com. Viitattu 4.12. 2012.
  12. Farndale, Nigel. "Kirk Douglas: in 'pretty good shape' at 94", 23.7. 2011. 
  13. a b c d e Life KirkDouglas.com. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
  14. a b Douglas, Kirk. Let's Face It, John Wiley & Sons (2007);  ISBN 0-470-08469-3.
  15. a b c Scott Feinberg: How a Poor Jewish Kid From Upstate New York Became Kirk Douglas – Hollywood's Best-Loved Gladiator Hollywood Reporter. 31.5.2012. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
  16. a b c d e f g h i Kirk Douglas Biography Biography.com. A&E Television Networks. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
  17. Thomas, Tony. The Films of Kirk Douglas. Citadel Press, New York (1991), p. 12; ISBN 0-8065-1217-2.
  18. Bacall, Lauren. By Myself and Then Some, HarperCollins (1978), pp. 26–27
  19. Douglas, Kirk (2007). Let's face it: 90 years of living, loving, and learning. John Wiley and Sons, 3. ISBN 0-470-08469-3.