Siirry sisältöön

Särkyneiden haaveiden kaupunki

Wikipediasta
Särkyneiden haaveiden kaupunki
The Bad and the Beautiful
Ohjaaja Vincente Minnelli
Käsikirjoittaja Charles Schnee
Perustuu George Bradshawin tarinaan
Tuottaja John Houseman
Säveltäjä David Raksin
Kuvaaja Robert Surtees
Leikkaaja Conrad A. Nervig
Tuotantosuunnittelija Cedric Gibbons
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Levittäjä Metro-Goldwyn-Mayer
Netflix
Ensi-ilta 1952
Kesto 118 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Särkyneiden haaveiden kaupunki (The Bad and the Beautiful) on Vincente Minnellin ohjaama draamaelokuva vuodelta 1952. Tarina sijoittuu Hollywoodiin ja kertoo elokuvatuottajasta, jota kaikki vihaavat. Elokuvassa palataan takaumien kautta vihan syihin. Elokuva sai useita Oscar-palkintoja: parhaan naissivuosan Oscar-palkinto Gloria Grahamelle sekä parhaan käsikirjoituksen, parhaan mustavalkokuvauksen, puvustuksen ja parhaan lavastuksen Oscar-palkinto.[1]

Kehystarinassa filmitähti Georgia Lorrison (Lana Turner), käsikirjoittaja James Lee Bartlow (Dick Powell) ja ohjaaja Fred Amiel (Barry Sullivan) saapuvat elokuvastudioille tapaamaan johtaja Harry Pebbeliä (Walter Pidgeon). Tämä pyrkii suostuttelemaan kolmikon tekemään jälleen elokuvan heitä jokaista loukanneen ja hankalana pidetyn tuottajan Jonathan Shieldsin (Kirk Douglas) kanssa. Jonathan on alalta ulos joutuneen elokuvamogulin poika, joka on perinyt isänsä ikävät luonteenpiirteet.[2]

Takaumien kautta esitellään kolmikon aiempia konflikteja Jonathan Shieldsin kanssa. Ohjaaja Amiel on tehnyt tämän kanssa sarjan menestyksekkäitä B-elokuvia, kunnes Shields varastaa Amielin idean vakavasta draamasta, mutta ottaakin ohjaajaksi arvostetun Von Ellsteinin (Ivan Triesault). Elokuvasta tulee menestys Amielin saamatta ideastaan sen enempää rahaa kuin kunniaakaan.[2]

Seuraava takauma kertoo Georgia Lorrisonin muistoista. Hän on toisen polven filmitähti ja myös toisen polven alkoholisti isänsä tavoin: hän raitistuu Shieldsin avulla ja menestyy tämän filmien ansiosta, mutta heidän välisensä suhde päättyy pian.[2]

Kolmannessa takaumassa Pulitzer-palkittu käsikirjoittaja James Lee Bartlow houkutellaan Hollywoodiin, jossa hän menestyy mutta menettää vaimonsa Rosemaryn (Gloria Grahame) sen jälkeen, kun Shields on järjestänyt tämän yhteen latinohurmuri Gauchon (Gilbert Roland) kanssa. Rosemary ja Gaucho kuolevat lento-onnettomuudessa, ja myös Bartlow katkeroituu Shieldsin toimintatavoista.[2]

Elokuvan lopussa Shields soittaa Pariisista Harry Pebbelin puhelimeen, mutta kolmikko kieltäytyy yhä ehdotuksesta ja poistuu neuvottelusta. Toimiston ulkopuolella Georgia Lorrison nostaa kuitenkin toisen pöytäpuhelimen luurin kuullakseen Shieldsin tarjousta tarkemmin. Myös Bartlow ja Amiel jäävät kuuntelemaan puhelua, ja loppuratkaisu jää avoimeksi.

Antti Alanen kirjoitti talven 1986 Suomen Elokuva-arkiston käsiohjelmassa elokuvan päähenkilön olevan satiirinen kuva David O. Selznickistä - monta suurta elokuvaa tehneestä mutta lopulta tylystä ja epähuomaavaisesta tuottajasta.[3] Virolaisen Ivan Triesaultin esittämän, taiteestaan tinkimättömän ohjaaja Von Ellsteinin esikuvana voidaan taas nähdä Erich von Stroheim.[4]

Särkyneiden haaveiden kaupunki valittiin vuonna 2002 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[5] The New York Timesin kriitikot valitsivat Särkyneiden haaveiden kaupungin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[6]

  1. The Bad and the Beautiful Amazon.com. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
  2. a b c d Crouse, Richard: ”The Bad and the Beautiful”, The 100 best movies you've never seen, s. 8–9. Toronto, Ont.: ECW Press, 2003. ISBN 1550225901 Kirja Internet Archivessa Viitattu 27.11.2025. (englanniksi)
  3. Suomen Elokuva-arkisto, bulletiini tammikuu - toukokuu 1986: David O. Selznick
  4. Linnainen, Pekka: Ivan Triesault – Hollywoodin muistetuin virolainen Estofennia. 21.5.2018.
  5. Complete National Film Registry Listing National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016. (englanniksi)
  6. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.