Slovakki

Slovakki
Oma nimi	slovenčina, slovenský jazyk
Tiedot
Alue	Slovakia; Tšekki
Virallinen kieli	Slovakia ; Vojvodina ; Euroopan unioni
Puhujia	6 miljoonaa
Sija	ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Slovakian tiedeakatemia
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	slaavilaiset kielet; länsislaavilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	sk
ISO 639-2	slo (T), slk (B)
ISO 639-3	slk
	Ohje
	Infobox OK

Slovakki (slovenčina, slovenský jazyk) on länsislaavilaiseen kieliryhmään kuuluva indoeurooppalainen kieli. Sitä puhutaan lähinnä Slovakiassa (noin 5 miljoonaa puhujaa) ja lisäksi muun muassa Yhdysvalloissa (yli 800 000) ja Tšekissä (183 749).

Slovakin kieli on läheistä sukua muun muassa tšekille, puolalle ja sorbille. Erityisen lähellä se on tšekin kieltä; kielten puhujat kykenevät yleensä ymmärtämään toisiaan vaivatta, mihin vaikutti aikanaan erityisesti Tšekkoslovakian valtio, jossa ihmiset puhuivat aina omaa kieltään ja tulivat ymmärretyiksi. Nuorimmille sukupolville, jotka eivät ole kokeneet yhteistä Tšekkoslovakian aikaa, naapurikielen ymmärtäminen saattaa olla hieman hankalampaa.

Jyväskylän yliopisto on ollut 1970-luvun lopulta lähtien ainoa pohjoismainen yliopisto, jossa on voinut opiskella slovakkia.^[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slaavit saapuivat Karpaattien altaaseen ja nykyisen Slovakian alueelle noin vuonna 500. Unkarilaisten maahantulon jälkeen slovakkien yhteys eteläslaaveihin ja tšekkeihin katkesi, ja slovakin kieli alkoi eriytyä. Yhteydet tšekkiin jatkuivat ja vahvistuivat kuitenkin Prahan yliopiston perustamisen jälkeen (1348). Tšekkiläisellä Králicen raamatulla (1593) oli suuri merkitys, sillä protestantit käyttivät sitä Raamattunaan.

Anton Bernolák ja Ľudovít Štúr alkoivat kehittää slovakin kirjakieltä 1700-luvun loppupuolella. Bernolák kehitti ensimmäisen slovakin kirjakielen länsislovakin murteiden pohjalta, mutta yritys epäonnistui. Štúrin keskislovakin murteiden pohjalle rakentuva kirjakieli pohjautui 1846 ilmestyneeseen slovakin kielioppiin Nauka reči Slovenskej. Samaan aikaan oli myös yrityksiä luoda tšekille ja slovakille yhteinen kirjakieli.

Štúrin kielimuoto löi kuitenkin itsensä läpi ja on myös nykyslovakin pohjana. Samo Czambel julkaisi 1902 slovakin kielen oikeinkirjoitusoppaan, joka on käytännössä voimassa nykyäänkin.

Tšekkoslovakian valtion muodostamisen jälkeen (1918) slovakki altistui vahvalle tšekkivaikutukselle. Sotien välisenä aikana korostettiin kielten samankaltaisuutta, ja ”tšekkoslovakin” kielen käsite yleistyi jälleen. Tšekkiläistäminen päättyi vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Tšekkoslovakian jakaannuttua vuonna 1993 Slovakiaksi ja Tšekiksi slovakista tuli Slovakian ainoa virallinen kieli.

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päämurteita on kolme: länsi-, keski ja itäslovakki. Tšekin puhujat pystyvät ymmärtämään läntisiä ja keskisiä murteita helpohkosti. Kirjoitetun ja puhutun kielen ero ei ole niin suuri kuin tšekissä. Kirjakieli perustuu etupäässä keskislovakialaisiin murteisiin. Näistä ovat peräisin slovakin kirjakielen niin sanottu synkooppilaki, joka ei salli kahta pitkää vokaalia (diftongit lasketaan pitkiksi vokaaleiksi) peräkkäisissä tavuissa, sekä ä-kirjain, jota ei esiinny missään muussa slaavilaisessa kielessä. (Suurin osa slovakeista ääntää kirjaimen tavallisena e:nä; ä-murteet ovat vähemmistössä.) Länsislovakialaisten murteiden vokaalijärjestelmä muistuttaa paljon tšekkiä: "valkoinen" on sekä tšekiksi että länsislovakiksi bílý, mutta slovakin kirjakielellä biely (huomaa, että diftongin ie perässä tulevassa tavussa on lyhyt y!). Itäslovakialaisissa murteissa puolestaan ei ole lyhyiden ja pitkien vokaalien eroa lainkaan.

Äänteet ja oikeinkirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakkia kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin, joiden apuna käytetään monia diakriittisiä merkkejä. Niiden paljous voi oudoksuttaa kieltä osaamatonta, mutta todellisuudessa slovakin oikeinkirjoitus on poikkeuksellisen johdonmukainen, sillä se noudattaa melko tarkasti kielen fonologiaa ja lähes jokaista äännettä vastaa oma kirjaimensa.

Ääntämistä helpottaa myös se, että sanan pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla toisin kuin esimerkiksi puolassa tai venäjässä.

kirjain	IPA	huomautus	esim.
a	a		ahoj 'hei' (tervehdyksenä)
á	aː	pitkä a	áno 'kyllä'
ä	æ, ɛ	virallisesti äännetään kuten suomen ä, mutta puhekielessä äännetään usein e:nä	mäso 'liha'
b	b		brat 'veli'
c	ts͡	ts	cesta 'matka'
č	tʂ͡	tš	prečo 'miksi'
d	d		dobre 'hyvin'
ď	ɟ	liudentunut d, "dj"	meď 'kupari'
dz	dz͡	c:n soinnillinen vastine	Dzurilla
dž	dʐ͡	č:n soinnillinen vastine, vrt. engl. John	džez 'jazz'
e	ɛ		energia
é	ɛː	pitkä e	druhé 'toinen (2.)'
f	f		farba 'väri'
g	g		gitara 'kitara'
h	ɦ		herec 'näyttelijä'
ch	x	kova h, vrt. saks. hoch	chlapec 'poika'
i	ɪ		internát 'asuntola'
í	iː	pitkä i	víno 'viini'
j	j		ja 'minä'
k	k		káva 'kahvi'
l	l, l̩		lampa 'lamppu'
ĺ	l̩ː	pitkä l, jolla on tavun sisällä vokaalin funktio	vĺča 'sudenpentu'
ľ	lʲ	liudentunut l, "lj"	ľad 'jää'
m	m		mama 'mamma'
n	n		noc 'yö'
ň	nʲ	liudentunut n, "nj"	deň 'päivä'
o	ɔ		otec 'isä'
ó	ɔː	pitkä o	óda 'oodi'
ô	u̯o	kuin suomen uo-diftongi	stôl 'pöytä'
p	p		pán 'herra'
q	kv͡	käytetään vain vierassanoissa	aqua
r	r, r̩		ráno 'aamu'
ŕ	r̩ː	pitkä r, jolla on tavun sisällä vokaalin funktio	vŕba 'paju'
s	s		syn 'poika'
š	ʂ	"suhu-s"	náš 'meidän'
t	t		tmavý 'pimeä'
ť	c	liudentunut t, "tj"	ťažký 'painava'
u	u		ucho 'korva'
ú	uː	pitkä u	úmysel 'tarkoitus'
v	v		voda 'vesi'
w	v	käytetään vain vierassanoissa	whiskey
x	ks͡	käytetään vain vierassanoissa	xerox
y	ɪ	kova i, vastaa suomen i:tä	ty 'sinä'
ý	iː	pitkä kova i	veľký 'suuri'
z	z	soinnillinen s	zábavný 'huvittava'
ž	ʐ	soinnillinen suhu-s, vrt. ransk. Jean	žena 'nainen'

Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakissa erotetaan pitkät ja lyhyet vokaalit. Pitkät vokaalit merkitään akuutilla (´): á, é, í, ó, ú ja ý.

Slovakki tuntee lisäksi neljä diftongia: ia, ie, iu ja ô (vastaa suomen uo:ta). Ääntämyksessä voidaan erottaa myös au-, eu- ja ou-diftongit, jotka kirjoitettuna esiintyvät muodossa av, ev ja ov.

Niin sanottua kovaa e-äännettä merkitään ä-kirjaimella. Sitä käytetään vain sanan sisässä b:n, m:n, p:n ja v:n jäljessä. Tavallinen e/é on pehmeä, mikä tarkoittaa sitä, että sen edellä oleva konsonantti liudentuu (pehmenee eli palataalistuu). Samoin käyttäytyy i, jonka kova vastine on y. Näin esimerkiksi sana deti 'lapset' lausutaan suunnilleen djetji.

Slovakissa on niin sanottu synkooppilaki, jonka mukaan kahdessa vierekkäisessä tavussa ei voi olla kahta pitkää vokaalia, muutamia lainasanoja lukuun ottamatta. Myös diftongit katsotaan pitkiksi vokaaleiksi.

Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakki on fonologisesti runsaskonsonanttinen kieli: siinä on 5 vokaalia ja 27 konsonanttifoneemia (suomessa on 8 vokaalia ja 13-16 konsonanttia).

Slovakissa myös konsonantit (l ja r) voivat muodostaa tavun, ja siksi slovakissa on sanoja, joissa ei ole yhtäkään vokaalia, esimerkiksi vlk 'susi', vrch 'vuori'. Myös niillä on pitkä vastine ĺ ja ŕ, esim. vŕba 'paju', vĺča 'sudenpentu'.

Dentaaleilla d, t, n ja l on liudentuneet vastineet ď, ť, ň ja ľ. Suhuäänteet č, dž, š ja ž sekä j luetaan aina liudentuneiksi.

Kuten tšekissä, myös slovakissa alkuperäinen slaavilainen g on muuttunut h:ksi kuten esimerkiksi ukrainassa - kummassakin kielessä hra 'peli', puolaksi gra, venäjäksi igra. Slovakissa muutos ei ole kuitenkaan ollut niin ehdoton ja poikkeukseton kuin tšekissä, jossa g on käytössä yksinomaan lainasanoissa: viereisen soinnillisen konsonantin vaikutuksesta alkuperäinen g on säilynyt mm. sanassa mozog 'aivot' (vertaa venäjän mozg), puolan mózg. Tšekissä sana on muodossa mozek.

Slovakista puuttuu tšekin vahvasti palatalisoitunut r-äänne, ř. Esimerkiksi nimeä Jiří vastaa slovakissa Juraj. Toisaalta slovakissa tehdään liudentuneen ja liudentumattoman l-konsonantin välille ero, joka on tšekistä hävinnyt.

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanastoltaan slovakki on hyvin lähellä tšekkiä. Perussanasto taas on yhteistä lähes kaikille slaavilaisille kielille (katso esimerkiksi lukusanat alla). Tšekin kielen vahvan kirjallisen tradition vuoksi tšekkiläistä lainasanastoa on slovakissa paljon, myös niin sanottuja käännöslainoja. Lainasanastoa on runsaasti myös latinasta ja saksasta, jonkin verran unkarista ja romaniasta. Toisin kuin tšekissä, slovakin kielen uudistamisessa on kiinnitetty huomiota omaperäisyyteen luomalla neologismeja muun muassa murresanojen avulla.

Numerot yhdestä kymmeneen:

jeden
dva
tri
štyri
päť
šesť
sedem
osem
deväť
desať

Kielinäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Všetci ľudia sa rodia slobodní a sebe rovní, v ich dôstojnosti a právach. Sú obdarení rozumom a svedomím a majú navzájom konať v duchu bratstva.»

Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»

(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) ^[3]