Spiritus lenis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esimerkki: spiritus lenis sanassa αὐλός, aulos, ’huilu’.

Spiritus lenis eli heikko alkuhenkonen[1] tai heikko henkäys (m.kreik. ψιλὸν πνεῦμα, psilon pneuma, kreik. ψιλή, psilí, lat. spīritus lēnis) on spiritus eli henkosmerkki, joka ilmaisee muinaiskreikassa, ettei sananalkuisen vokaalin tai diftongin edellä kuuluu lausua /h/-äänteenä kuultavaa henkäystä. Muinaiskreikassa kaikissa sanoissa, jotka alkavat vokaalilla tai diftongilla, on alkutavussa aina joko spiritus lenis tai spiritus asper.[2] Merkkiä käytetään eräissä tapauksissa myös rhoo (ρ) -kirjaimen yhteydessä. Spiritus lenis on yksi muinaiskreikan polytonisen ortografian mukaisista diakriittisista merkeistä.

Spiritus leniksen merkki on vasemmalle avautuva puolikaari, joka merkitään kirjaimen yläpuolelle.[2] Se on kehittynyt arkaaisen heeta-kirjaimen oikeasta puoliskosta ┤.[2] Spiritus-merkkejä alettiin käyttää ortografiassa hellenistisellä kaudella.

Spiritus lenistä ei tule sekoittaa samannäköiseen koronikseen, jota käytetään krasiksen merkkinä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spiritus lenis merkitään aina sananalkuisen vokaalin (tai sananalkuisessa diftongissa jälkimmäisen vokaaliin) yläpuolelle, mikäli kirjain ei saa spiritus asperia.[2] Vokaalin ollessa iso kirjain se merkitään kirjaimen eteen. Merkki voi olla vokaalin yläpuolella tai edessä yhdessä painomerkin kanssa. Esimerkkejä:

  • ἀνήρ, anēr, ’mies’
  • Ἀριστοτέλης, Aristotelēs
  • αὐλός, aulos, ’huilu’
  • ἄϋλος, aylos, ’aineeton’
  • ἦθος, ēthos, ’eetos

Sanan sisällä olevan kaksois-rhoon (-ρρ-, -rr-) tapauksessa merkitään yleensä spiritus lenis ensimmäisen rhoon yläpuolelle, kun taas jälkimmäinen saa spiritus asperin (-ῤῥ-, -rrh-).[2] Merkinnällä ilmaistaan siis, että /h/-äänne lausutaan jälkimmäisen rhoon jälkeen. Esimerkki:

  • διάῤῥοια, diarrhoia, ’diarrea

Ulkoasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spiritus leniksen ulkoasu pienissä ja isoissa kirjaimissa ilman muita diakriitisia merkkejä tai yhdessä niiden kanssa:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Frösen, Jaakko: Epi oinopa ponton. Kreikan alkeet, s. 2. Kielioppi ja harjoitukset. Helsinki Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-24394-9. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d e Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 126, 180, 287. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.