F

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latin alphabet Ff.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

F on latinalaisten aakkosten kuudes kirjain. F-kirjaimen nimi on suomen kielessä äf. F on soinniton frikatiivi, joka eroaa V:stä olennaisesti siinä, että V on soinnillinen, mutta lisäksi saattaa olla pienempiä eroja. Sävelenä F lausutaan kuitenkin [ef].

Suomen kielessä ei ole vanhastaan esiintynyt, lounaismurteita lukuun ottamatta, f-äännettä. Aikaisemmin se korvattiin suomeen tulleissa lainasanoissakin varhemmin yleensä p:llä (esimerkiksi peltofält, perjantaifredag, samoin nimessä JooseppiJoosef), myöhemmin yleensä sanan alussa v:llä (esimerkiksi vanki ← fånge) mutta sanan sisällä hv:llä (esimerkiksi kahvi ja sohva). Naapurikielten vaikutuksesta suomen läntisimmissä ja itäisimmissä murteissa on kuitenkin ollut jo vanhastaan f-äänne. Suomen yleiskielessä f yleistyi vasta 1900-luvulla kieleen tulleiden uusien lainasanojen myötä.[1]

Forssalaiset ovat tunnettuja siitä, että he lausuvat F:n V:ksi. Ainoa poikkeus on sanassa pesuvati, joka on käänteinen.lähde?

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille F6.svg

F f
ASCII 70 102
Unicode U+0046 U+0066

F-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Olli Nuutinen: Hetkisen pituus ja muita kirjoituksia kielestä, art. Vinskaa, venskaa, tanskaa ja ranskaa, Suomalaisen kirjallisuuden seura 1994, ISBN 951-717-786-0
  2. a b c Lyhenneluettelo, Kotus