Digamma

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Digamma uc lc.svg
Kreikkalainen kirjaimisto
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma
Δ δ delta Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta
Η η eeta Θ θ theeta Ι ι ioota
Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy
Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron
Π π pii Ρ ρ rhoo Σ σ ς sigma
Τ τ tau Υ υ ypsilon Φ φ fii
Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega
Käytöstä poistuneet:
ϜͶ ϝͷ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san ϞϘ ϟϙ koppa ϠͲ ϡͳ sampii
Ϸ ϸ shoo

Digamma, alun perin wau (isona kirjaimena Ϝ Ͷ, pienenä ϝ ͷ, m.kreik. Ϝαῦ, kreik. δίγαμμα), on käytöstä pois jäänyt kirjain kreikkalaisessa kirjaimistossa. Sen äännearvo muinaiskreikassa oli [w]. Digammaa käytettiin vielä arkaaisella kaudella. Se oli aakkosissa kuudentena, epsilonin ja zeetan välissä. Kreikkalaisissa numeroissa digamman lukuarvo oli 6.[1]

Suomen kieleen muinaiskreikan digamma translitteroidaan tarvittaessa w.

Muoto ja sen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana digamma (dis + gamma) merkitsee ”kaksoisgammaa” ja johtuu siitä, että se muodoltaan muistuttaa kahta päällekkäin asetettua versaaligammaa. Kirjaimen harvemmin käytetty, todennäköisesti alkuperäinen nimi wau viittaa paitsi kirjaimen ääntöasuun myös sen alkuperään: kirjain on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta Phoenician waw.svg (vav), jota vastaa heprean ו (vav) ja arabian و (waw). Samaan esikuvaan perustui myös kreikkalainen ypsilon.[1]

Digamma merkitsi alkujaan samaa /u/:n tapaista puolivokaalista äännettä, joka englannissa merkitään w:llä. Tämä äänne kuitenkin hävisi useimmista kreikan murteista, kuten attikan murteesta, jo ennen klassista kautta, minkä jälkeen digammaa ei kirjoituksessakaan käytetty. Muun muassa Argoksen, Delfoin ja Kreetan murteissa äänne kuitenkin säilyi kauemmin kuin muualla,[2] ja esimerkiksi työtä tarkoittanut kreikan sana ergon (ἔργον), josta on johdettu esimerkiksi sanat 'ergonomia' ja 'energia', oli Argoksen murteella wergon (ϝέργον), ja sana onkin samaa indoeurooppalaista alkuperää kuin esimerkiksi saksan Werk.[2]

Digamma oli käytössä useimmissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa, mutta ei kuitenkaan esimerkiksi Aiginan, eteläisten Kykladien, Joonian siirtokuntien, Knidoksen ja Rhodoksen kirjaimistoissa.[3][4] Se poistui käytöstä 400-luvulle eaa. tultaessa. Ennen kuin digamma oli hävinnyt kreikasta, se oli jo omaksuttu latinalaisiin aakkosiin, joissa siitä muodostettiin kirjain F, koska vastaavaa äännettä [f] ei esiintynyt kreikassa eikä siksi äänteelle ollut vielä omaa kirjoitusmerkkiäkään.[1]

Kreikassa digamma sen sijaan jäi käyttöön vain luvun 6 numeromerkkinä. Tässä käytössä sen korvasi myöhemmin stigma ϛʹ ja sittemmin kirjainyhdistelmä στʹ.[1]

Variantteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epigrafisissa lähteissä digammasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[5]

Numeromerkkinä tunnetaan myös seuraavat variaatiot:

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkkejä sanoista, joissa on alun perin ollut digamma:

  • ἄναξ (anaks) < ϝάναξ (wanaks), 'kuningas'
  • ἔργον (ergon) < ϝεργον (wergon), 'työ' (vrt. saksan Werk, englannin work)[6][1]
  • ἑσπερα (hespera) < ϝεσπερα (wespera), 'ilta' (vrt. latinan vesper)[1]
  • ἡδύς (hēdys) < σϝηδυς (swēdys), 'suloinen' (vrt. englannin sweet)[1]
  • νέος (neos) < νεϝος (newos), 'uusi' (vrt. latinan novus, englannin new)[1]
  • ξεῖνος, ξένος (kseinos, ksenos) < ξένϝος (ksenwos), 'vieras'
  • οἶνος (oinos) < ϝοῖνος (woinos), 'viini' (vrt. latinan vinum)[1]
  • ὁράω (horaō) < ϝοραω (woraō), 'nähdä'[1]

Jäänteet runokielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Digamma ei esiinny Homeroksen Iliaan ja Odysseian vanhimmissakaan säilyneissä käsikirjoituksissa.[7] Kuitenkin runoissa on havaittavissa selviä jälkiä siitä, että sillä merkitty äänne on niihin alkujaan kuulunut. Muinaiskreikkalaisessa runoudessa sananloppuiset lyhyet vokaalit näet katoavat (elisio) ja pitkät vokaalit ja diftongit lyhenevät, jos seuraava sana alkaa vokaalilla. Sana, jossa on alun perin ollut digamma, ei Homeroksella yleensä noudata tätä sääntöä.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127, 161–162, 289. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.
  2. a b Pakarinen, Weikko: Kreikan kielioppi, huomautus 2 sivulla 1, 6. painos, Ykkös-Offset Oy 1993, ISBN 951-717-781-X
  3. Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  4. Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  5. Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.
  6. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἔργον A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  7. a b Pakarinen, s. 123–124

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]