Aigina (antiikin kaupunki)
| Aigina | |
|---|---|
| Αἴγινα | |
 Antiikin Aiginan kaupungin arkeologista aluetta Kolónassa Aíginan kaupungissa. |
|
| Sijainti | |
  Aigina |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Aíginan kaupunki, Aígina, Attika |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Saroniset saaret |
| Aiheesta muualla | |
Aigina (m.kreik. Αἴγινα, lat. Aegina) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Aiginan saarella Kreikassa.[1][2][3][4] Sen kaupunkikeskus sijaitsi nykyisen Aíginan kaupungin paikalla.[5]
Aigina oli merkittävä kauppakaupunki ja merimahti, joka kävi laajaa kauppaa jo esihistoriallisella ajalla. Aiginan polis kukoisti erityisesti antiikin Kreikan arkaaisella kaudella 600- ja 500-luvuilla eaa. Kaupunki joutui sotiin Ateenan kanssa ja kukistui lopulta vuonna 456 eaa., jonka jälkeen kaupunki menetti entisen asemansa.[2][3]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiginan kaupunki sijaitsi Aiginan saaren luoteisrannikolla nykyisen Aíginan kaupungin paikalla. Kaupungin ydin sijaitsi niemellä nykyisen kaupungin luoteispuolella, ja satama niemen eteläpuolella nykyisen satamalahden pohjoispuolella. Kaupunkivaltion alue käsitti koko saaren, jonka ympärysmitaksi Strabon kuvasi noin 180 stadioninmittaa eli noin 32 kilometriä. Saaren länsirannikko kaupungin ympäristössä oli tasankoa ja itäpuoli vuoristoisempaa aluetta.[4]
Saaren sisäosissa sijaitsi toinen kaupunki nimeltä Oie (Οἴη). Sitä on arveltu saaren varhaisemmaksi, esihistoriallisen ajan pääkaupungin paikaksi. Se on sijoitettu muun muassa Palaiochóraan, joka oli saaren linnavuori ja pääkylä myös keskiajalla.[4] Saari sijaitsi merenkulun kannalta keskeisellä paikalla, mikä teki siitä voimakkaimmillaan merkittävän kauppakaupungin ja merimahdin.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esihistoria ja mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiginan saaren asujaimisto vaikuttaa tulleen alun perin Lähi-idästä, ja myöhemmin Peloponnesokselta 3000-luvulla eaa. Kolónan kukkula, jolla myös antiikin aikaisen kaupungin akropolis sijaitsi, on ollut asuttu ja akropoliina jo 4000–3000-luvuilta eaa. lähtien. Pronssikaudella saari oli läheisissä yhteyksissä Kykladien saarten kykladiseen kulttuuriin. Saarella oli laajat kauppayhteydet Manner-Kreikkaan ja muille Egeanmeren saarille sekä koko itäisen Välimeren alueella aina Vähään-Aasiaan ja Egyptiin saakka. Noin vuodesta 2000 eaa. saari oli osa minolaista kulttuuripiiriä ja noin vuodesta 1400 eaa. mykeneläistä kulttuuripiiriä.[2][3][6]
Aiginan saaren varhaisemmaksi nimeksi mainitaan Oinone ja Oinopia. Kreikkalaisessa mytologiassa nimi Aigina oli peräisin joenjumala Asopoksen tyttäreltä Aiginalta, joka synnytti saarella Aiakoksen Zeukselle. Myytin mukaan saari oli tuolloin asumaton, ja Zeus muutti muurahaiset (myrmēkes) saaren asuttaneiksi myrmidoneiksi, joiden kuninkaana Aiakos toimi. Erään tulkinnan mukaan myytti kuvaa sitä, että saaren mykeneläisen kauden asukkaat tulivat Fleiuksesta Asopoksen varrelta sekä Thessalian Fthiasta, joka oli myrmidonien kotiseutua. Aiakoksen pojista Telamon muutti Salamiille ja Peleus Fthiaan.[4]
Arkaaiselta hellenistiselle kaudelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiginan saari taantui Kreikan nk. pimeinä vuosisatoina 1100–900-lukujen ajaksi eaa. ja saattoi olla lähes hylätty. Saari asutettiin uudelleen Peloponnesokselta, mahdollisesti Epidauroksesta, käsin noin 950 eaa., ja näin saaresta tuli doorilaista aluetta. Noin 748 eaa. Aigina oli Argoksen tyrannin Feidonin alaisuudessa, mutta saavutti myöhemmin riippumattomuuden mannermaasta. Saari kehittyi merkittäväksi meri- ja laivastomahdiksi arkaaisella kaudella 600- ja 500-luvuilla eaa., ja oli tuolloin voimakkaimmillaan. Aiginan sanotaan lyöneen omaa hopearahaa, joka mainitaan ensimmäiseksi lajissaan ja joka levisi laajalle alueelle saaren ulkopuolelle. Todellisuudessa kyseessä saattaa kuitenkin olla argoslainen raha, jonka aiginalaiset vain tekivät tunnetuksi kauppayhteyksiensä ansiosta. Aigina oli myös antiikin maailman ensimmäisiä paikkoja Euboian polisten ohella, joka standardisoi painomitat. Kaupunki tunnettiin myös viemästään keramiikasta ja pronssiesineistä.[2][3][4]
Noin 563 eaa. Aigina perusti kauppa-aseman Naukratikseen Egyptiin. Muita Aiginan siirtokuntia olivat Kydonia Kreetalla ja Umbrian alue Italiassa. Saari oli merkittävä varhaisen kreikkalaisen kuvanveiston keskus, ja sieltä olivat kotoisin muun muassa kuvanveistäjät Anaksagoras, Glaukias, Kallon, Onatas ja Simon.[4] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Aiginētēs (Αἰγινήτης), feminiininä Aiginētis (Αἰγινῆτις).[4]
Aiginan mahdin kasvaessa se joutui vastakkain läheisen, Attikan puolen mantereella sijainneen Ateenan kanssa. Seurauksena Aigina liittoutui Spartan kanssa Ateenaa vastaan. Vuonna 505 eaa. Aigina liittoutui myös Theban kanssa, ja lähetti laivastonsa hävittämään Attikaa, mihin Ateena ei voinut vastata, koska sillä ei ollut tuohon aikaan vielä juurikaan omaa laivastoa. Persialaissodissa Aigina osallistui Salamiin meritaisteluun vuonna 480 eaa. kreikkalaisten puolella 30 laivalla.[2][4]
Konflikti Ateenan kanssa jatkui persialaissotien jälkeen. Ateena kukisti Aiginan alaisuutensa lopulta sodissa vuosina 459–456 eaa.[7] voittamalla Aiginan ja Korintin yhdistyneen laivaston. Seurauksena saari pakotettiin mukaan Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon. Peloponnesolaissodan alettua vuonna 431 eaa. Ateena hääti varmuuden vuoksi aikaisemman väestön kokonaan ja asutti saaren omilla kansalaisillaan. Spartalaiset asuttivat aiginalaiset uudelleen Thyreaan. Aigospotamoin taistelun vuonna 404 eaa. jälkeen he saivat palata takaisin kotisaarelleen. Aigina ei kuitenkaan koskaan saanut takaisin aiempaa kukoistustaan, vaikka menestyikin jälleen jossain määrin Pergamonin suuruuden kaudella noin vuodesta 210 eaa.[2][3][4]
Kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antiikin Aiginan kaupungin muinaisjäänteitä kaivoi ensimmäisenä Charles Robert Cockerell vuonna 1811.[8] Kaupungin alueen ensimmäisiä varsinaisia arkeologisia kaivauksia suoritettiin vuosina 1894, 1901 ja 1904. Laajamittaiset saksalaisten arkeologien suorittamat kaivaukset aloitettiin vuosina 1924–1926 Paul Woltersin johdolla, ja niitä jatkettiin 1926–1931 Gabriel Welterin ja 1966–1972 Hans Walterin johdolla.[3]
Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupungissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiginan akropolis sijaitsi suhteellisen matalalla niemellä nykyisen kaupungin luoteispuolella. Arkeologinen alue tunnetaan nykyisin nimellä Kolóna (”Pylväs”). Sen merkittävin kohde on Apollonille omistettu temppeli, mutta alueella on myös muiden rakennusten jäänteitä. Suuri osa antiikin aikaisesta kaupungista on nykyisen kaupungin alla.[3]
Apollonille omistettu temppeli oli akropoliin merkittävin rakennus. Se oli rakennettu arkaaisen kauden lopulla noin 520–500 eaa. Paikalla on kuitenkin ollut varhaisempi temppeli jo noin 700–600 eaa. Temppeli edusti doorilaista tyyliä ja sen julkisivussa oli 6 x 12 pylvästä. Temppelissä oli naos eli cella sekä pronaos ja opisthodomos. Rakennus purettiin roomalaisella kaudella ja korvattiin jonkinlaisella linnoituksella. Temppelistä on jäljellä yksi pylväs, josta koko alue on saanut Kolóna-nimensä.[2] Temppelin paikalta on tehty löytöjä aina helladiselle ja neoliittiselle kaudella saakka, mikä kertoo paikan pitkästä asutushistoriasta.[3] Yhteensä on löydetty merkkejä 11 eri asutuskerrostumasta samalla paikalla.[8]
Apollonin temppelin kaakkoispuolella oli arkaaisella kaudella rakennettu suorakulmaisella aitauksella erotettu pyhäkkö, johon kuului muun muassa propylon ja alttari. Se on tulkittu Aiakeioniksi eli Aiakokselle omistetuksi herooniksi.[2][4]
Akropoliin alueen muut rakennukset
Temppelin pohjoispuolella on kahden naiskoksen eli pienen temppelin jäänteet sekä pyöreä rakennelma, joka saattoi olla Fokoksen hauta. Lännempänä on Attaleioniksi kutsuttu Pergamonin valtakaudella rakennettu rakennus. Idempänä ovat puolestaan teatterin ja stadionin jäänteet. Pausanias kuvasi teatterin yhtä suureksi kuin Epidauroksen teatteri.[2][4] Myös kaupungin buleuterion eli neuvoston kokoontumispaikka tunnetaan.[6]
Kaupungin pyhäköihin kuuluivat jo mainittujen lisäksi myös muun muassa Poseidonin, Demeter Thesmoforoksen, Artemiin, Dionysoksen ja Hekaten pyhäköt.[6] Sieltä on tunnistettu myös juutalaisten synagogan jäänteet, mukaan lukien mosaiikkilattiaa.[8]
Satamat ja kaupunginmuurit
Kaupungissa oli kaksi satamaa. Toinen, salaiseksi satamaksi kutsuttu sotasatama sijaitsi pohjoisempana akropoliin puolella ja toinen, suurempi kauppasatama sen eteläpuolella. Satamia suojasivat aallonmurtajat, joiden päässä oli tornit.[3][4] Varsinkin toisen sataman aallonmurtajien jäänteet ovat hyvin näkyvissä Kolónan niemen eteläpuolella.
Kaupunki akropolis ja satamat mukaan lukien oli ympäröity kaupunginmuureilla, joiden paksuus oli noin kolme metriä ja joissa oli torneja epäsäännöllisin määrävälein. Muureissa oli kolme pääporttia.[3][4]
Kaupungin ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Afaialle omistettu temppeli on saaren tunnetuin muinaisjäänne. Afaia oli paikallinen aiginalainen jumalatar, joka myöhemmin yhdistettiin yleiskreikkalaiseen Atheneen.[2]
Temppelin paikalla on ollut kulttitoimintaa ilmeisesti jo mykeneläisellä kaudella. Ensimmäinen tunnettu pyhäkkö paikalla rakennettiin arkaaisella kaudella 600-luvulla eaa. Siihen kuului alttari sekä jonkinlainen rakennus Afaian kulttikuvalle. Ensimmäinen temppeli rakennettiin 500-luvulla eaa. Samalla rakennettiin toinen alttari sekä propylon-monumentaalisisäänkäynti.[2]
Pyhäkkö uusittiin 400-luvun alussa eaa. Tuolloin temppeliä ja koko pyhäkköaluetta laajennettiin. Uusi temppeli edusti doorilaista tyyliä ja siinä oli 6 x 12 pylvästä. Kaksi viiden pylvään riviä jakoi temppelin ytimen eli naoksen kolmeen laivaan. Tämän temppelivaiheen koristelu viittaa siihen, että temppeli oli virallisesti omistettu Athenelle, mutta kansa todennäköisesti yhdisti kultin edelleen vanhempaan Afaiaan. Merkittävimmät veistoskoristelut temppelistä ovat sen päätykolmiot, jotka esittivät Troijan sotaan liittyneitä tapahtumia Athenen läsnä ollessa.[2]
Muut temppelit
Zeus Panhelleniokselle omistettu temppeli sijaitsi saaren eteläosassa. Sitä pidettiin Aiakoksen perustamana. Aiemmin Afaian temppeliä luultiin joskus kyseiseksi Zeuksen temppeliksi. Pausanias mainitsee, että saarella oli myös Herakleion eli Herakleelle omistettu temppeli.[4]
Esinelöydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupungista tehdyt esinelöydöt ovat Aíginan arkeologisessa museossa Kolónan arkeologisen alueen yhteydessä.[8] Afaian temppelin koristeluiden säilyneet osat ovat Glyptothekissä Münchenissä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”358 Aigina”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”AIGINA Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Aegina City (Site) Perseus. Viitattu 15.10.2018.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Smith, William: ”Aegina”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Aigina Pleiades. Viitattu 15.10.2018.
- ↑ a b c Kolona Hill Discover Aegina. Arkistoitu 16.10.2018. Viitattu 15.10.2018.
- ↑ Joshua J. Mark: Aegina Ancient History Encyclopedia. Viitattu 15.10.2018.
- ↑ a b c d Hill of Kolona with museum Aegina Greece. Viitattu 15.10.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta antiikin Aigina Wikimedia Commonsissa
