Ioota

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kreikkalaista kirjainta. Muista merkityksistä katso Iota.
Iota uc lc.svg
Kreikkalainen kirjaimisto
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma
Δ δ delta Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta
Η η eeta Θ θ theeta Ι ι ioota
Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy
Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron
Π π pii Ρ ρ rhoo Σ σ ς sigma
Τ τ tau Υ υ ypsilon Φ φ fii
Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega
Käytöstä poistuneet:
ϜͶ ϝͷ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san ϞϘ ϟϙ koppa ϠͲ ϡͳ sampii
Ϸ ϸ shoo

Ioota (isona kirjaimena Ι, pienenä ι, m.kreik. ιώτα, iōta, kreik. γιώτα, gióta) on kreikkalaisen kirjaimiston yhdeksäs kirjain. Sen äännearvo oli muinaiskreikassa lyhyt [i] tai pitkä [i:] ja nykykreikassa aina lyhyt [i]. Kreikkalaisissa numeroissa iootan lukuarvo on 10.[1]

Latinalaisessa kirjaimistossa iootaa vastaa kirjain I/i ja kyrillisessä kirjaimistossa kirjain И/и. Suomen kieleen ioota translitteroidaan muinaiskreikasta i, pitkänä mahdollisesti myös ī, ja nykykreikasta aina i.

Muoto ja sen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iota on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta Phoenician yodh.svg (jod).[1]

Ioota oli käytössä kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa. Alun perin se muistutti usein enemmän kulmikasta latinalaisen kirjaimiston S-kirjainta tai Z-kirjainta tai siinä oli vielä useampia kulmia. Kulmikas muoto esiintyi pisimpään muun muassa Korintin, Arkadian, Aitolian, Epeiroksen ja Kreetan sekä doorilaisten Kykladien polisten kirjaimistoissa. Muissa kirjaimistoissa kirjain kehittyi aiemmin pystyviivaksi.[2][3]

Epigrafisissa lähteissä iootasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[4]

Muinaiskreikassa iootaa ei äännetä pitkien vokaalien (pitkä alfa), η (eeta) ja ω (oomega) jälkeen. Tällöin se kirjoitetaan yleensä pitkän vokaalin alle iota subscriptumina, joissakin tapauksissa kuitenkin näkyviin iota adscriptumina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.
  2. Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  3. Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  4. Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]