Alfa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjainta. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Kreikkalaiset aakkoset
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma Δ δ delta
Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta Η η eeta Θ θ theeta
Ι ι ioota Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy
Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron Π π pii
Ρ ρ rhoo Σ σ sigma Τ τ tau Υ υ ypsilon
Φ φ fii Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega
Luettelo kirjaimista
Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san Ϸ ϸ shoo Ϙ ϙ koppa Ϡ ϡ sampii

Alfa (kreik. άλφα, Α/α) on kreikkalaisen aakkoston ensimmäinen kirjain. Sillä merkitään laveaa väljää vokaalia, joka muinaiskreikassa saattoi ääntyä lyhyenä [a] tai pitkänä [aː], mutta nykykreikassa aina lyhyenä.

Latinalaisessa kirjaimistossa alfaa vastaa kirjain A/a, jonka kanssa samannäköinen on myös kyrillisten aakkosten ensimmäinen kirjain А/а.

Kirjaimen muoto ja muunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfa syntyi muunnelmana foinikialaisesta kirjaimesta 𐤀 (alf tai tarkemmin translitteroituna ʾalf), joka äänteellisesti tosin ei edustanut vokaalia vaan kreikkalaisille vierasta glottaaliklusiilia [ʔ]. Kirjaimen alkuperäinen muoto ilmeisesti kuvasti härän päätä, jonka kaksi sarvea osoittivat oikealle tai yläviistoon; kreikkalainen suuraakkonen Α on kuitenkin kääntynyt ylösalaisin, niin että ”sarvet” osoittavat alaspäin.[1]

Muodoltaan pyöreähkö kreikkalainen pienaakkonen α puolestaan muistuttaa silmukkaa, jonka päät risteävät kirjaimen oikealla sivulla.

Latinalainen alfa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliseen foneettiseen kirjaimistoon (IPA) sisältyy erikseen niin sanottu latinalainen alfa ɑ, joka muistuttaa kreikkalaista pienaakkosta, mutta tapaa olla oikealta sivultaan suoralinjaisempi (joissain kirjasinlajeissa tai -leikkauksissa ja etenkin käsin kirjoitettaessa myös latinalainen pienaakkonen a saattaa näyttää samalta kuin latinalainen alfa, mutta usein pienaakkosessa a silmukkaosa on pienempi ja oikealta sivulta sen yläpuolelle kurottuu kaari). Foneettisessa kirjoituksessa latinalaisella alfalla merkitään laveaa väljää takavokaalia, jota suomen oikeinkirjoituksessa lähinnä vastaa a-kirjain. Latinalainen ylösalainen alfa ɒ puolestaan merkitsee vastaavanlaista mutta lavean sijasta pyöreänä ääntyvää vokaalia.

Kummastakin foneettisesta kirjaimesta on lisäksi kehitetty suuraakkonen, joka on muodoltaan kuin isonnettu pienaakkonen. Suuraakkosia ei tarvita foneettisessa kirjoituksessa, mutta niitä voidaan käyttää pienaakkosten ohella eräiden kielten oikeinkirjoituksessa.

Alfan merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfan merkki tietokonejärjestelmissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkki Unicode Selite HTML-viittaus ISO 8859-7
Kreikkalaisia ja koptilaisia merkkejä[2]
Α U+0391 kreikkalainen suuraakkonen alfa[3] Α
Α
Α
0xC1
α U+03B1 kreikkalainen pienaakkonen alfa[3] α
α
α
0xE1
IPA-täydennyksiä[4]
ɑ U+0251 latinalainen pienaakkonen alfa ɑ
ɑ
ɒ U+0252 latinalainen pienaakkonen ylösalainen alfa ɒ
ɒ
Latinalaisen merkistön laajennusosa C[5]
U+2C6D latinalainen suuraakkonen alfa Ɑ
Ɑ
U+2C70 latinalainen suuraakkonen ylösalainen alfa Ɒ
Ɒ
Matemaattisia operaattoreita[6]
U+221D verrannollisuuden merkki ∝
∝
∝

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jukka K. Korpela: Kirjainten tarinoita (PDF) 18.1.2010. Viitattu 31.10.2011.
  2. Greek and Coptic (PDF) The Unicode Standard. 1991–2010. Viitattu 9.7.2011. (englanniksi)
  3. a b Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet (HTML) (Suomennos on tehty Suomen Standardisoimisliiton taloudellisella avustuksella, mutta sitä ei ole vahvistettu SFS-standardiksi.) 2004. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos. Viitattu 9.7.2011.
  4. IPA Extensions (PDF) The Unicode Standard. 1991–2010. Viitattu 9.7.2011. (englanniksi)
  5. Latin Extended-C (PDF) The Unicode Standard. 1991–2010. Viitattu 24.7.2011. (englanniksi)
  6. Mathematical Operators (PDF) The Unicode Standard. 1991–2010. Viitattu 24.7.2011. (englanniksi)