Nyy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kreikkalainen kirjaimisto
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma
Δ δ delta Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta
Η η eeta Θ θ theeta Ι ι ioota
Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy
Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron
Π π pii Ρ ρ rhoo Σ σ ς sigma
Τ τ tau Υ υ ypsilon Φ φ fii
Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega
Käytöstä poistuneet:
Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san Ϙ ϙ koppa Ͳ ͳ sampii
Ϸ ϸ shoo

Nyy (isona kirjaimena Ν, pienenä ν, m.kreik. νυ, ny, kreik. νι, ni) on kreikkalaisen kirjaimiston 13. kirjain. Sen äännearvo on sekä muinaiskreikassa että nykykreikassa [n]. Kreikkalaisissa numeroissa nyyn lukuarvo on 50.[1]

Latinalaisessa kirjaimistossa nyytä vastaa kirjain N/n ja kyrillisessä kirjaimistossa kirjain Н/н. Suomen kieleen nyy translitteroidaan sekä muinaiskreikasta että nykykreikasta n.

Muoto ja sen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyy on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (nun).[1]

Arkaaisissa kirjaimistoissa nyy oli usein peilikuva nykyiseen muotoonsa nähden. Kirjain esiintyi kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa, ja oli suuntaa lukuun ottamatta niissä yleensä suhteellisen samannäköinen.[2][3]

Epigrafisissa lähteissä nyystä esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[4]

Merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.
  2. Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  3. Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  4. Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]