Gravis

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gravis (engl. grave accent, ransk. accent grave, ` ) on diakriittinen merkki eli tarke, jota käytetään kirjainten päällä monissa latinalaisilla, kyrillisillä tai kreikkalaisilla aakkosilla kirjoitetuissa kielissä. Se on käytössä muun muassa bretonissa, bulgariassa, katalaanissa, korsikassa, hollannissa, emiliassa, romagnolissa, ranskassa, Haitin kreolissa, italiassa, mohawkissa, norjassa, oksitaanissa, portugalissa, liguurissa, gaelissa, vietnamissa, walesissa, retoromaanissa ja jorubassa sekä ennen vuotta 1982 myös kreikassa. Suomessa se esiintyy vain joissakin vieraskielisissä erisnimissä ja sitaattilainoissa, joista ehkä yleisin on yksikköhintaa merkitsevä ranskankielinen prepositio à.

Käyttö kreikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan kielessä korkomerkit otettiin käyttöön Aleksanteri Suuren jälkeisenä aikana.[1] Akuutti oli nousevan koron merkki, kun taas gravis osoitti matalampaa korkoa ja sirkumfleksi tarkoitti, että tavun alkuosassa ääni nousee mutta laskee jälleen sen lopussa.[1] Nykykreikassa tällaista sävelkulkua ei enää esiinny, mutta gravista on käytetty viimeisellä tavulla akuutin sijasta, jos kyseistä sanaa seuraa välittömästi toinen sana. Nyttemmin käyttöön otetussa monotonisessa ortografiassa gravis ja sirkumfleksi on korvattu akuutilla.

Käyttö muissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painon merkkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gravis osoittaa painotetun tavun vokaalin maltassa, katalaanissa ja italiassa.

Italiassa on yleisenä sääntönä, että painolliseen -a:han, -i:hin, -o:hin tai -u:hun päättyviin sanoihin kuuluu gravis. Painolliseen -e:hen päättyvässä sanassa esiintyy joko akuutti tai gravis riippuen siitä, onko loppu-e suljettu vain avoin vokaali. Esimerkkeinä sanoista, joiden viimeisen kirjaimen päällä on gravis, voidaan mainita città ("kaupunki"), morí ("[hän] kuoli"), virtù ("hyve"), Mosè ("Mooses") ja portò ("[hän/se] kantoi"). Kirjoittajat, joiden käyttämällä näppäimistöllä aksentilla varustettuja kirjaimia ei ole ja jotka eivät ole perillä siitä, miten ne kirjoitetaan, saattavat joskus merkitä erillisen ylävasemmalle osoittavan viivan tai jopa heittomerkin graviksen sijasta. Tämä ei ole oikeinkirjoitussääntöjen mukaista, mutta sitä näkee yleisesti varsinkin isojen kirjainten yhteydessä: E` tai E’, kun pitäisi olla È ("[hän/se] on"). Varsinkin eräiden lyhennettyjen sanojen yhteydessä tämä saattaa sekaannusta: esimerkiksi sanonta un po’ ("jonkin verran"), joka on lyhennetty muoto sanoista un poco, saatetaan kirjoittaa virheellisesti un pò.

Italiassa on myös sanoja, jotka kirjoitetaan muutoin samoin paitsi että toisessa on gravis, toisessa ei. Ne lausutaan eri tavoin ja niillä on eri merkitykset, esimerkiksi pero ("päärynäpuu") ja però ("mutta") sekä Papa ("paavi") and papà ("isä", lastenkielinen sana). Näistä esimerkeistä jälkimmäinen esiintyy sellaisenaan myös katalaanissa.

Bulgariassa gravis esiintyy toisinaan painon merkkinä vokaalien а, о, у, е, и ja ъ päällä. Sitä käytetään useimmiten vain lastenkirjoissa ja ulkomaalaisille tarkoitetuissa kirjoissa sekä sanakirjoissa, mutta muutamissa sanoissa se on pakollinen muutoin samoin kirjoitettavien sanojen erottamiseksi toisistaan. Sellaisia ovat esimerkiksi nàpa ("höyry") ja napà ("penni", "sentti", "raha") sekä въ̀лна ("villa") ja вълна̀ ("aalto"). Täten gravis saattaa muuttaa koko lauseen merkityksen.

Ukrainassa, ruteenissa, valkovenäjässä ja venäjässä gravista käytettiin 1900-luvun alkupuolelle saakka samaan tapaan kuin bulgariassa. Nykyisin pääpaino merkitään yleensä akuutilla, ja gravista käytetään enää vain sivupainon osoittamiseen yhdyssanoissa, lähinnä sanakirjoissa ja kielitieteellisissä teoksissa.

Serbokroatiasta polveutuvissa kielissä ja sloveniassa painotettu tavu voi olla lyhyt tai pitkä, ja siinä voi olla nouseva tai laskeva sävelkulku. Läninnä sanakirjoissa ja kieliopillisissa teoksissa käytetään neljää painon merkkiä: gravista, akuuttia, kaksinkertaista gravista ja sirkumfleksia. Käytäntö on sama sekä latinalaisten että kyrillisten aakkosten yhteydessä.

Kirkkoslaavissa käytetään nykyisin kolmea korkomerkkiä: akuuttia, gravista ja sirkumfleksia. Niiden välillä ei ole eroa ääntämyksessä vaan ainoastaan kirjoitustavassa. Gravista käytetään yleensä, kun painotettu vokaali on monikirjaimisen sanan viimeinen kirjain.

Liguurin kielessä gravis muun vokaalin kuin o:n päällä merkitsee painotettua lyhyttä vokaalia: à ([a]), è ([ɛ]), ì ([i]) ja ù (sound [y]). Sen sijaan ò merkitsee vokaalia [o], mutta se ei välttämättä ole sanan painollinen vokaali.

Äännearvon merkkinä: avoimet ja suljetut vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa romaanisissa kielissä akuuttia ja gravista käytetään varsinkin e:n ja o:n päällä eri vokaaliäänteitä toisistaan. Gravis merkitsee yleensä suljetumpaa vokaalia kuin vastaava vokaali akuutillla varustettuna. Niinpä è [ɛ] on avoimempi kuin é ([e] ja vastaavasti ò ([ɔ]) avoimempi kuin ó [o]).

  • Katalaanissa aksentti esiintyy kolmen kirjaimen päällä: (a, e ja o).
  • Ranskassa gravis (ransk. accent grave) esiintyy ääntämyksen merkkinä vain e:n päällä. Ranskassa è, samoin kuin myös sirkumfleksilla varustettu ê, äännetään suomen e:n ja ä:n välisenä vokaalina [ɛ], kun taas é äännetään laveana puolisuppeana etuvokaalina [e] ja pelkkä e tavallisimmin švaa-vokaalina [ə], joskaan viimeksi mainittua ei sanan lopussa yleensä äännetä ollenkaan. Esimerkiksi verbi lever ("nostaa") äännetään tässä infinitiivimuodossaan [ləve], mutta sen indikatiivin preesensmuoto lève äännetään [lεv]. Sanan loppukonsonantin (ei kuitenkaan s:n) tai sanan sisällä kahden tai useamman peräkkäisen konsonantin edellä kuitenkin myös pelkkä e äännetään [e] tai ɛ], minkä vuoksi näissä tapauksissa e:n päälle ei tule gravista. Ranskassa gravis voi esiintyä myös painottomalla tavulla. Muutamassa sanassa se esiintyy myös a:n ja u:n päällä, mutta tällöin sillä ei ole merkitystä ääntämisen kannalta (katso jäljempänä kohtaa "Eri sanojen erottamiseksi toisistaan".)
  • Kuten edellä mainittiin, italiassa sanan lopussa saattaa esiintyä joko é tai è, joista é tarkoittaa suljetumpaa vokaalia kuin è.
  • Gravis on käytössä myös oksitaanissa.
  • Liguurin kielessä graviksella ja akuutilla erotetaan toisistaan vokaalit [o], joka kirjoitetaan ò, ja [u], joka kirjoitetaan ó.

Eri sanojen erottamiseksi toisistaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissakin kielissä gravista käytetään kirjoituksessa erottamaan toisistaan eräitä sanoja, jotka lausutaan ja jotka ilman sitä kirjoitettaisiinkin samoin:

  • Bulgariassa ja makedoniassa se erottaa toisistaan konjunktion и ("ja") ja lyhyen feminiinisen possessiiviprominin ѝ.
  • Katalaanissa se erottaa toisistaan muun muassa sanat ma ("minun") ja ("käsi").
  • Ranskan kielessä gravis a:n ja u:n päällä ei vaikuta ääntämykseen, mutta sitä käytetään erottamaan toistaan homonyymejä, jotka muutoin kirjoitettaisiin samoin. Sellaisia ovat prepositio à, ("-ssa", "-lla", "-lle", "kohti") ja verbimuoto a ([hänellä/sillä] on; verbistä avoir) sekä ("siellä") ja feminiininen määräinen artikkeli la. Lisäksi sitä käytetään sanoissa déjà ("jo") ja deçà (jota edeltää prepositio en tai au ja joka merkitsee "lähempänä" tai "alempana kuin") sekä sanonnoissa çà et là ja ''deçà, delà ("sinne tänne"). U:n päällä gravis esiintyy vain sanassa ("missä") erotukseksi sanasta ou ("tai", "vai"). Myös e:n päällä gravis toisinaan erottaa eri sanojakin toisistaan, esimerkiksi dès ("[jostakin hetkestä] lähtien") ja des (artikkeli, vastaa usein suomen monikon partitiivia), ès (harvinainen prepositio, vastaa lähinnä suomen monikon inessiiviä[2]) ja es ("[sinä] olet") sekä lès ("lähellä") ja les (monikon määräinen artikkeli).
  • Italassa gravis erottaa toisistaan muun muassa konjunktion e ("ja") ja verbimuodon è ("on") sekä feminiinisen artikkelin la ja adverbin ("siellä").
  • Norjassa (sekä kirjanorjassa että uusnorjassa) gravis erottaa toisistaan eräitä sanoja, jotka muutoin kirjoitettaisiin samoin: og ("ja") ja òg ("myös"). Koska tarkkeet ovat norjassa harvinaisia, gravista näkee usein myös käytettävän akuutin sijasta.
  • Retoromaanissa se rottaa toisistaan sanat e ("ja") ja è ("on") sekä en (prepositio, "-ssa") ja èn ("[he/ne] ovat"). Sillä erotetaan myös eri tavoin painotettuja sanoja kuten gia ("jo") ja gìa ("viulu") tai sanoja, joissa on erilainen vokaali, esimerkiksi letg ("vuode") ja lètg ("avioliitto").

Vokaalin pituus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Walesin kielessä gravis merkitsee lyhyttä vokaalia tapauksissa, joissa vokaali muutoin lausuttaisiin pitkänä: mẁg mʊɡ ("muki") mutta mwg muːɡ ("smoke").

Skotlannin gaelin kielessä se merkitsee pitkää vokaalia. Aikaisemmin pitkät avoimet vokaalit merkittiin akuutilla, suppeat sen sijaan graviksella, mutta nykyisten ohjeiden mukaan tulisi kaikissa tapauksissa käyttää gravista.

Sävelkulun merkkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vietnamilaisessa Quốc Ngữ -kirjaimistossa gravis merkitsee laskevaa toonia.[3] Samalla tavalla akuuttia käytetään mandariinikiinan Pinyin -romanisaatiossa. jossa sen sijasta voidaan kuitenkin vaihtoehtoisesti käyttää numeroa 4 tavun jäljessä: pà = pa4. Kantoninkiinan Yale -romanisaatiossa akuutti merkitsee yleensä toista toonia, paitsi jos vokaalin jäljessä

Monissa afrikkalaisissa kielissä gravis merkitsee matalaa toonia, esimerkiksi nobiinin kielen sanassa jàkkàr ("ongenkoukku"), joruban sanassa àgbọ̀n ("leuka") ja hausan sanassa màcè ("nainen"). Myös mohawkin kielessä gravis merkitsee matalaa toonia.

Muita merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Romagnolin kielissä gravis kirjaimissa è ja ò osoittaa sekä vokaalin pituutta että laatua. Romagnolissa ne lausutaan lyhyinä vokaaleina [ɛ, ɔ], mutta lähisukuisessa emilian kielessä pitkinä: [ɛː, ɔː].

Portugalin kielessä gravis osoittaa eräissä tapauksissa, että kaksi peräkkäistä sanaa on yhdistetty. Esimerkiksi sanat a aquela hora ("sillä hetkellä") voidaan lyhentää muotoon àquela hora.

Havaijin kielessä gravista ei sijoiteta kirjaimen päälle, mutta toisinaan sitä käytetään typografisesti helpompana merkkiä ʻokinan sijasta: esimerkiksi voidaan kirjoittaa Hawai`i, vaikka oikeastaan tulisi kirjoittaa Hawaiʻi.

Käyttö englannin kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin kielessä gravis on harvinainen, mutta se esiintyy toisinaan runoissa ja laulujen sanoissa osoittamassa, että tavallisesti ääntymätön vokaali poikkeuksellisesti äännetään, jotta sanat sopisivat käytettyyn runomittaan. Tavallisimmin se esiintyy sanoissa, jotka loppuvat -ed. Esimerkiksi sana looked ("katsoi") lausutaan tavallisesti yksitavauisena: ˈ, jolloin e ei äänny, mutta jos se kirjoitetaan lookèd, e on äännettävä: ˈ look-ed). Muutoinkin sillä joskus erotetaan samaan tapaan sanoja, jotka kirjoitetaan muuten samoin, esimerkiksi verbin learn preteritimuoto learned ˈ ja adjektiivi learnèd ˈ, "oppinut".

Englannissa gravis on käytössä myös joissakin sitaattilainoina esiintyvissä sanoissa ja sanonnoissa, jotka usein oli lisäksi tapana kursivoida, esimerkiksi vis-à-vis, pièce de résistance ja crème brûlée.

Gravis tietotekniikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen
tarke
Merkki Unicode HTML
Latinalaiset kirjaimet
À
à
U+00C0
U+00E0
À
à
È
è
U+00C8
U+00E8
È
è
Ì
ì
U+00CC
U+00EC
Ì
ì
Ò
ò
U+00D2
U+00F2
Ò
ò
Ù
ù
U+00D9
U+00F9
Ù
ù
Ǹ
ǹ
U+01F8
U+01F9
Ǹ
ǹ

U+1E80
U+1E81
Ẁ
ẁ

U+1EF2
U+1EF3
Ỳ
ỳ
diaeresis Ǜ
ǜ
U+01DB
U+01DC
Ǜ
ǜ
kaksin-
kertainen
gravis
Ȁ
ȁ
U+0200
U+0201
Ȁ
ȁ
Ȅ
ȅ
U+0204
U+0205
Ȅ
ȅ
Ȉ
ȉ
U+0208
U+0209
Ȉ
ȉ
Ȍ
ȍ
U+020C
U+020D
Ȍ
ȍ
Ȑ
ȑ
U+0210
U+0211
Ȑ
ȑ
Ȕ
ȕ
U+0214
U+0215
Ȕ
ȕ
pituusmerkki
U+1E14
U+1E15
Ḕ
ḕ

U+1E50
U+1E51
Ṑ
ṑ
sirkumfleksi
U+1EA6
U+1EA7
Ầ
ầ

U+1EC0
U+1EC1
Ề
ề

U+1ED2
U+1ED3
Ồ
ồ
brevis
U+1EB0
U+1EB1
Ằ
ằ
sarvi
U+1EDC
U+1EDD
Ờ
ờ

U+1EEA
U+1EEB
Ừ
ừ
Kyrilliset kirjaimet
Ѐ
ѐ
U+0400
U+0450
Ѐ
ѐ
Ѝ
ѝ
U+040D
U+045D
Ѝ
ѝ
Ѷ
ѷ
U+0476
U+0477
Ѷ
ѷ
Kreikkalaiset kirjaimet
` U+1FEF `

U+1FBA
U+1F70
Ὰ
ὰ

U+1FC8
U+1F72
Ὲ
ὲ

U+1FCA
U+1F74
Ὴ
ὴ

U+1FDA
U+1F76
Ὶ
ὶ

U+1FF8
U+1F78
Ὸ
ὸ

U+1FEA
U+1F7A
Ὺ
ὺ

U+1FFA
U+1F7C
Ὼ
ὼ
spiritus
lenis
U+1FCD ῍

U+1F0A
U+1F02
Ἂ
ἂ

U+1F1A
U+1F12
Ἒ
ἒ

U+1F2A
U+1F22
Ἢ
ἢ

U+1F3A
U+1F32
Ἲ
ἲ

U+1F4A
U+1F42
Ὂ
ὂ


U+1F52

ὒ

U+1F6A
U+1F62
Ὢ
ὢ
spiritus
asper
U+1FDD ῝

U+1F0B
U+1F03
Ἃ
ἃ

U+1F1B
U+1F13
Ἓ
ἓ

U+1F2B
U+1F23
Ἣ
ἣ

U+1F3B
U+1F33
Ἳ
ἳ

U+1F4B
U+1F43
Ὃ
ὃ

U+1F5B
U+1F53
Ὓ
ὓ

U+1F6B
U+1F63
Ὣ
ὣ
alapuolinen
iota


U+1FB2

ᾲ


U+1FC2

ῂ


U+1FF2

ῲ
spiritus
lenis,
alapuolinen
iota

U+1F8A
U+1F82
ᾊ
ᾂ

U+1F9A
U+1F92
ᾚ
ᾒ

U+1FAA
U+1FA2
ᾪ
ᾢ
spiritus
asper,
alapuolinen
iota

U+1F8B
U+1F83
ᾋ
ᾃ

U+1F9B
U+1F93
ᾛ
ᾓ

U+1FAB
U+1FA3
ᾫ
ᾣ
diaeresis U+1FED ῭


U+1FD2

ῒ


U+1FE2

ῢ

Unicode-standardissa on mukana suuri joukko graviksella varustettuja kirjaimia. Vanhemmassa standardissa ISO 8859-1 niistä ovat mukana vain à, è, ì, ò ja ù sekä vastaavat isot kirjaimet. Vielä vanhemmassa 7- tai 8-bittisessä ASCII-merkistössä gravis on merkki nro 96 (heksadesimaalilukuna 60). Yhdysvaltojen ulkopuolella ASCII-arvoa 96 usein vastaa jokin aksentilla varustettu kirjain. Esimerkiksi ranskalaisessa standardissa ISO 646 tätä ASCII-arvoa vastaa mikro-etuliitteen lyhenne µ. Monissa vanhoissa brittiläisissä tietokoneissa kuten ZX Spectrum ja BBC Micro tätä koodiarvoa vastaa punnan merkki £, jonka kuitenkin brittiläisen ISO 646-standardin mukaan tulisi olla merkki nro 35.

Tietokonepeleissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa PC-pohjaisissa brittiläisissä ja amerikkalaisissa tietokonepeleissä ` -näppäimellä avataan pelikonsoli, niin että elaaja voi suorittaa skriptikomentoja komentoliittymässä. Tämä on mahdollista muun muassa seuraavissa peleissä: Battlefield 3, Half-Life, Halo CE, Quake , Half-Life 2, Soldier of Fortune II: Double Helix, Unreal, Counter-Strike, Crysis, Morrowind, Oblivion, Skyrim, Fallout: New Vegas, Fallout 3 ja RuneScape, sekä muissa Quake- tai Source-pelimoottoriin perustuvissa peleissä.

Roguelike-peleissä gravis merkitsee toisinaan vettä tai käärmeitä.

Käyttö ohjelmoinnissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa ohjelmointikielisä gravista käytetän moniin tarkoituksiin erillisenä merkkinä, jolloin sitä siis ei ole yhdistetty mihinkään kirjaimeen. Tässä merkityksessä se tunnetaan myös nimellä backquote tai backtick.

Kun TeX:iä käytetään tekstin muokkaamiseen, backtick-merkki vastaa kaarevaa alkulainausmerkkiä niissä kielissä, joissa sellaista käytetään. Ssimerkiksi ` tulostuu yksinkertaisena avaavana lainausmerkkiä (‘) ja `` kaksinkertaisena avaavana lainausmerkkinä (“). Se myös palauttaa haluttaessa kunkin ASCII-merkin ASCII-lukuarvon.

Unix-käyttöjärjestelmissä sekä Perl-, PHP- ja Ruby-ohjelmointikielissä backtickilla merkitään komentosubstituutio, toisin sanoen se, mikä yhdellä komennolla muutoin tulostettaisiin, korvataan toisen komennon tuloksella. Esimerkiksi komentorivi:

echo Nyt on `date`

tuottaa komentosubstituutilla komennon:

echo Nyt on ti marraskuu 21 20:51:36 GMT 2017

joka taas ajettaessa antaa vastauksen:

Nyt on ti marraskuu 21 20:51:36 GMT 2017

Ohjelmaan sijoitetussa kommentissa backtickit toisinaan merkitsevät, että niiden välissä oleva teksti voisi myös olla ohjelmointikielen käsky, esimerkiksi:

/* Käytä `printf()` -funktiota. */

Tällä tavalla koodi ilmaistaan myös Markdown-muotoilijassa.[4] Joissakin Markdownin muunnelmissa sallitaan myös "aidatut koodiblokit", jotka sisältävät useita koodirivejä ja jotka alkavat ja päättyvät kolmella peräkkäisellä backtickillä (```).[5]

Backquote -merkkiä käytetään monissa ohjemointi- ja skriptikielissä eri tavoin:


Bash shell and Zsh 
Syntaksi `…` korvaa komennon kyseisen komennon tulostamassa merkkijonossa.[6][7]
BBC BASIC 
Backquote-merkki sallitaan muuttujan, rakenteen, proseduurin tai funktion nimen alussa tai keskellä
D and Go 
Backquote-merkeillä ympäröidään literaalivakiona esiintyvä merkkijono.
F# 
Muuttujan nimen ympäröiminen kummaltakin puolelta kahdella backquotella tekee mahdolliseksi käyttää nimenä sellaisiakin merkkijonoja, joita muutoin ei tähän tarkoitukseen hyväksyttäisi, esimerkiksi avainsanoja tai merkkijonoja, johon sisältyy erikoismerkkejä tai välilyöntejä.
Haskell 
Funktion nimen ympäröiminen backquoteilla tekee siitä infix-operaattorin.
Lisp-makrojärjstelmät
Backquote-merkki, josta Schemessä käytetään nimitystä quasiquote, aloittaa sitaatin, jossa pilkkusubstituutio on mahdollinen. Se merkitsee muutoin samaa kuin tavalliset lainausmerkit, paitsi että symbolit, joiden edessä on pilkku, korvataan kyseisten symbolien arvoilla muuttujina. Tämä vastaa suunnilleen Bournen käyttöliittymän muuttujainterpolaatiota, jossa on $ kaksien lainausmerkkien välissä.
m4 
Vakiona esiintyvät merkkijonot erotetaan muusta ohjelmasta backquotella ja heittomerkillä.
MySQL 
Kyselyissä backquote toimii sarakkeiden, taulujen ja tietokantojen tunnisteiden erotinmerkkinä.
OCaml 
Backquote merkistee polymorfisia muuttujia.
Pico 
Backquote on ohjelmakoodiin sijoitetun kommentin merkki.
Python 
Ennen versiota 3.0 backstickit merkitsivät samaa kuin repr() -funktio, joka muuntaa argumenttinsa merkkijonoksi, joka soveltuu ohjelmoijan nähtäväksi. Tämä ominaisuus kuitenkin poistettiin versiossa 3.0. Backtickit ovat yleisiä myös reStructuredText -kielessä.
Windows PowerShell 
Backquotea käytetään escape -merkkinä. Esimerkiksi rivinvaihto merkitään `n. Useimmissa muissa tavallisissa ohjelmointikielissä samaan tarkoitukseen käytetään kenoviiva (esimerkiksi (e.g., \n), mutta koska Windows sallii kenoviivan erotinmerkkinä, olisi hankalaa, jos sitä käytettäisiin PowerShellissä muuhun tarkoitukseen. Backtick-merkki itse saadaan aikaan kirjoittamalla se kahteen kertaan. Esimerkiksi .NET:in Boolean-tietotyyppi, jonka arvo voi olla myös määrämätön (null), merkitään PowerShellissä [Nullable``1[System.Boolean]].
Tom 
Backquote luo uuden termin tai kutsuu olemassa olevaa termiä.
Scala 
Muuttujan nimenä voi olla mikä tahansa kahden backquoten väliin sijoitettu merkkijono, jossa saa esiintyä mitä tahansa muita merkkejä paitsi backquoteja.[8]
Unlambda 
Backquote-merkki tarkoittaa funktiosovellusta.
JavaScript (ES6) 
Backquote aloittaa ja lopettaa mallineessa esiintyvän merkkijonon.
Verilog-laitteistokuvauskieli 
Backquotea käytetään kääntäjän ohjaustietojen alussa.

Näppäimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska tietokoneen näppäimistössä on vain rajallinen määrä näppäimiä, siinä ei ole eri näppäintä jokaiselle aksentilla varustetulle kirjaimelle. Sen sijaan näppäimistössä on yleensä yläoikealla tarkenäppäin, jolla saadaan akuutti tai, jos samanaikaisesti painetaan vaihtonäppäintä, gravis. Tämä näppäin on sikäli poikkeuksellinen, että sitä painettaessa merkki ei tule näyttöruudulla heti näkyviin, mutta jos sen jälkeen painetaan jonkin vokaalin näppäintä, saadaan kyseinen vokaali, jonka päällä on akuutti tai graavis. (Tarkenteellista vokaalia vastaava ASCII- tai Unicode -arvo on kuitenkin aivan toinen kuin tarkkeettoman, eli tietokoneen kannalta kyseessä on aivan eri merkki.) Jos sen sijaan akuuttinäppäinen jälkeen painetaan muuta kuin vokaalinäppäintä, akuutti tulee näkyviin omana merkkinään.

Myös kirjoituskoneissa on vanhastaan vastaavassa kohdassa näppäin, jolla saadaan akuutti tai gravis. Tämä näppäin eroaa muista siinä, että sen painamisen jälkeen tela, jonka ympärillä kirjoituspaperi on, ei siirry, minkä vuoksi sen jälkeen näppäiltävä kirjain tulee näkyviin akuuttimerkin alle.

Macintoshissa merkit kuten à saadaan painamalla ensin Option·` ja sitten kyseisen vokaalin näppäintä. Esimerkiksi make à saadaan painamalla ensin Option·` ja sitten a, ja vastaavasti À painamalla ensin Option·` ja sitten Shift·a. Sen sijaan iOs:ssä, jota käytetään iPhonessa, iPadissa ja iPodissa, graviksella varustetut merkit saadaan pitämällä sormea vokaalinäppäimen päällä, jolloin avautuvasta valikosta voidaan valita haluttu aksenttimerkki. Esimerkiksi à saadaan painamalla a-näppäintä ja jättämällä se alas ja valitsemalla sen jälkeen valikosta à. OS X Mountain Lionin Macintosh-versiossa 10.8 ja sitä uudemmissa versioissa on samantapainen toiminto kuin iOS:ssä; pitämällä vokaalinäppäintä alhaalla saadaan näkyviin valikko, josta voidaan hiirellä klikkaamalla valita oikea tarke.

X Window Systemissä merkit kuten a saadaan painamalla ensin Compose, sitten ` ja lopuksi vokaalinäppäintä.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Grave accent

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Weikko Pakarinen: ”Korko”, Kreikan kielioppi, 6. painos, s. 4. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1993. ISBN 951-717-781-X.
  2. Sana ès esiintyy nykykielessä lähes yksinomaan joissakin paikannimissä, esimerkiksi Riom-ès-Montagnes, sekä yliopistollisten oppiarvojen nimissä kuten licencié ès lettres, jonka lähin suomalainen vastine on filosofian kandidaatti.
  3. All you need to design a font with correct accents: Acute Viitattu 7.7.2016.
  4. Daring Fireball: Markdown Syntax John Gruber. Viitattu 7.7.2016.
  5. https://help.github.com/articles/github-flavored-markdown#fenced-code-blocks
  6. http://tldp.org/LDP/Bash-Beginners-Guide/html/sect_03_04.html
  7. An Introduction to the Z Shell – Command/Process Substitution
  8. Martin Odesrky: The Scala Language Specification Version 2.9. {{{Julkaisija}}}, 2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]