Roguelike

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Angband roguelike

Roguelike-pelit (suom. "Roguen kaltainen", "Roguemainen") ovat vuoropohjaisia tietokoneroolipelejä, jotka käyttävät yksinkertaista grafiikkaa. Niissä tyypillisesti tutkitaan satunnaisesti luotuja luolastoja ja taistellaan hirviöitä vastaan pelihahmon tullessa taitavammaksi ajan myötä. Valtaosa roguelike-peleistä on julkaistu ilmaiseksi ja useiden lähdekoodi on avoin, niin että ihmiset voivat luoda peleistä omia versioitaan. Lajityyppi on kehittynyt Rogue-nimisen pelin pohjalta, mistä nimi on peräisin,[1] mutta Roguen kaltaisuutta ei pidetä lajityypin ainoana määritelmänä.[2]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roguelike-pelien pelimaailma arvotaan kokonaan tai suurimmin osin uusiksi joka pelikerralla, joten peliä voi pelata uudelleen kyllästymättä. Hirviöiden ja esineiden olinpaikat vaihtuvat pelikerrasta toiseen, samoin kuin esineiden ulkonäkö.[2] Näin aina kun pelihahmon löytää ensi kertaa jonkun esineen, hän ei voi tietää, mikä sen vaikutus on. Pelijournalisti John Harris pitää näitä tuntemattomia esineitä roguelike-pelien määrittelevänä piirteenä.[3] Roguelike-peleissä voi kuitenkin olla etukäteen määrättyjä piirteitä kuten juoni, puzzleja tai valmiiksi luotuja alueita.[2]

Roguelike-pelit ovat vuoropohjaisia ja jokainen toiminto katsotaan yhdeksi vuoroksi. Pelaaja saa harkita siirtojaan,[2] sillä peli odottaa pysähtyneenä, kunnes seuraava siirto tehdään. Pelihahmon liikuttaminen ja muut komennot tehdään yhtä näppäimistön näppäintä painamalla.[1]

Pelaaja ohjaa yhtä pelihahmoa, jonka näkökulmasta pelimaailma on kuvattu. Jos pelihahmo kuolee, pelin joutuu aloittamaan alusta. Tätä ominaisuutta kutsutaan nimellä "permadeath". Pelitilanteen voi tallentaa, jotta pelaamista voi jatkaa toisella kertaa, mutta tallennustiedosto poistetaan, kun se on ladattu.[2]

Satunnaisuuden ja "permadeathin" takia roguelike-pelin ovat hyvin haastavia aloitteleville pelaajille.[2] Roguelike-pelin voittaminen vie yleensä pelaajalta paljon aikaa useista päivistä kuukausiin ja pelivuoroja se voi viedä useamman miljoonan.[1]

Pelimaailma on rakennettu ruudukolle, jossa pelihahmo, hirviöt, esineet ja maaston elementit vievät tilaa yhden ruudun kukin. Tämä ruudukko on perinteisesti esitetty tietokoneen ruudulla käyttäen pelkkää ASCII-merkistöä[2], eli toisiinsa nähden yhtä leveitä kirjaimia ja muita merkkejä, jossa merkit edustavat eri pelimaailman osasia. Pelihahmoa edustaa usein @-merkki. ASCII:n sijaan voidaan käyttää myös nelikulmaisista samansuuruisista kuvista koostuvaa grafiikkaa. Tämän askeettisen ulkoasun vuoksi pelaaja näkee tapahtumat vain mielikuvituksensa avulla.[1]

Roguelike-lajityypissä koko peli tapahtuu yhdessä pelitilassa ja kaikki toiminnot ovat mahdollisia pelaajalle koko pelin ajan. Poikkeus tästä ovat mm. Angbandin ja Dungeon Crawlin kauppavalikot ja Ancient Domains of Mysteryn maailmankartta.[2]

Roguelike-pelit ovat kompleksisia eli erilaisiin tavoitteisiin voi käyttää useita eri ratkaisuja.[2]

Lajityypin ydin on taktisissa haasteissa, joita pelaajalle asetetaan. Pelaajan on kehitettävä taktiikka, joilla näistä haasteista voi selvitä päästäkseen pelissä eteenpäin. Tämä on pelin kuluessa jatkuvaa, sillä pelaajan aluksi oppima taktiikka ei riitä pelin loppupuolen voittamiseen. Huomattavassa osassa roguelike-pelien sisältöä on hack and slash eli hirviöiden tappaminen. Pelit perustuvat asetelmalle, jossa maailma on pelaajaa vastaan, eikä hirviöiden kesken ole vuorovaikutusta. Hirviöillä on yleensä samat taidot kuin pelaajahahmolla eli ne voivat kantaa mukanaan esineitä, käyttää loitsuja ja niin edelleen. Toinen tärkeä osa roguelike-pelien haasteita on tutkiminen. Peleissä pärjätäkseen pelaajan on tutkittava ympäristöä ja selvitettävä löytämiensä esineiden käyttötarkoitukset. Lajityypin satunnaisuuden vuoksi tämä on aloitettava joka pelikerralla alusta. Pelihahmon resurssit kuten ruoka tai parantavat taikajuomat ovat rajallisia, ja pelaajan on opittava pärjäämään niillä keinoilla mitä kykenee löytämään.[2]

Roguelike-pelit sijoittuvat yleensä fantasian lajityypin mukaiseen pelimaailmaan. Peleissä esiintyy magiaa ja mytologioista, fantasiakirjallisuudesta ja roolipeleistä otettuja hirviöitä. Erityisesti Dungeons & Dragons -roolipelistä on lainattu paljon.[1] Tyypillisimmillään roguelike-pelien tapahtumaympäristöinä on monitasoisia luolastoja, jotka koostuvat huoneiden ja käytävien sokkeloista,[2][1] mutta nykyään monessa pelissä seikkaillaan myös esimerkiksi kaupungeissa tai luonnossa.lähde?

Pelihahmon ominaisuuksia kuvaavat erilaiset pelaajalle näkyvissä olevat lukuarvot,[2] jotka on myös lainattu Dungeons & Dragonsista. Näitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi "hit pointit" eli osumapisteet, jotka kuvastavat paljonko vauriota pelihahmo voi kestää, "armor class" joka kuvaa kuinka vaikeaa hahmoon on osua ja "experience pointit" eli kokemuspisteet, joita pelihahmo saa pelin kuluessa esimerkiksi hirviöiden tappamisesta. Kokemuspisteiden kertyessä pelihahmo kehittyy "leveleissä" eli kokemustasoissa, joiden myötä hahmo tulee voimakkaammaksi ja saa uusia kykyjä ja taitoja.[1]

Roguelike-lajityypin tyypillisimmät piirteet on eritelty vuonna 2008 järjestetyssä International Roguelike Development Conferencessa (suom. "Kansainvälinen roguelike-kehityskonferenssi") kehitetyssä määritelmässä. Berlin Interpretationiksi (suom. "Berliini-tulkinta") nimetyn määritelmän perustana on roguelike-pelien kaanon, johon laskettiin kuuluvaksi pelit Ancient Domains of Mystery, Angband, Dungeon Crawl, NetHack ja Rogue.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roguelike-pelien synty ja kehitys kronologisessa kaaviossa esitettynä.

Monia roguelike-pelien piirteitä esiintyi jo vuonna 1979 TRS-80-tietokoneelle julkaistussa pelissä Temple of Apshai. Siinä pelimaailma oli mm. kuvattu ruudukkona, mutta peliympäristönä oleva luolastot eivät olleet satunnaisesti luotuja.[1]

Vuonna 1980 ilmestyi Rogue, josta roguelike-pelien katsotaan saaneen alkunsa. Siinä oli jo mukana suurin osa aiemmin mainituista lajityypin peruselementeistä, kuten satunnaiset luolastot ja esineet, merkkigrafiikka ja hack and slash -sisältö. Rogue oli saatavilla useaan järjestelmään, kuten UNIXiin ja DOSiin.[1]

Roguen seuraaja oli Hack, joka julkaistiin 1985. Hack oli hyvin pitkälti Roguen tapainen, mutta toi lisää ominaisuuksia ja monipuolisti pelimaailmaa. Siitä ilmestyi useita versioita eri järjestelmiin.[1]

NetHack, jonka ensimmäinen versio ilmestyi 1987, oli taas kehitetty Hackin pohjalta. Pelin nimessä esiintyvä sana net, verkko, viittaa pelin kehitystapaan, jossa erillään työskentelevät kehittäjät viestivät toistensa kanssa Internetin välityksellä. NetHack on yhä aktiivisessa kehityksessä ja siitä on vuosien varrella julkaistu toistakymmentä versiota. Se lienee tunnetuin ja ehkä myös suosituin roguelike-peli, ja sen nykyversiot ovat erittäin laajoja ja monipuolisia.[1]

Rogue ja sen suorat jälkeläiset ovat yksi selkeä ryhmä roguelike-pelien joukossa. Toisen ryhmän alkupiste oli Moria, joka oli Roguen innoittama, mutta yksityiskohdiltaan täysin puhtaalta pöydältä suunniteltu. Se julkaistiin alun perin vuonna 1983 VMS-käyttöjärjestelmälle. Pelin nimi on peräisin J. R. R. Tolkienin kirjoista, mutta muuta tekemistä sillä ei Tolkienin tuotannon kanssa ole. Morian avointa lähdekoodia hyväksikäyttäen monet julkaisivat siitä useita eri "variantteja" eli itse muokkaamiaan versioita pelistä. Tärkein ja tunnetuin näistä on Angband, alun perin vuodelta 1990. Angband on taas puolestaan toiminut pohjana kymmenille erilaisille omille varianteilleen. Jotkut näistä vain lisäävät ominaisuuksia vanhoja poistamatta, jotkut muuttavat peliä paljonkin tekemällä muutoksia pelimekaniikkaan, siirtämällä tapahtumat toisenlaiseen maailmaan ja niin edelleen.[1]

Merkittäviin ja suosittuihin roguelike-peleihin kuuluu myös Hackin inspiroima Ancient Domains of Mystery (ADOM), joka julkaistiin alun perin vuonna 1994. Toisin kuin yleensä, ADOM on suurin osin yhden miehen työtä, eikä sen lähdekoodia ole julkistettu.[1] Pelillä ei siis ole variantteja ja nyttemmin sen kehitys on hidastunut tekijän siirryttyä kehittämään uutta ADOM II -peliä (aiemmin JADE).

Uusimmista roguelike-peleistä suosituksi on noussut Dungeon Crawl[4], joka julkaistiin ensi kerran vuonna 1995, ja sen variantti Dungeon Crawl Stone Soup.[5] Dungeon Crawlin pelisuunnitteluun on kiinnitetty erityistä huomiota ja se pohjautuu vahvasti Roguen vahvuuksiin. Variantti Dungeon Crawl Stone Soup on viime vuosina ollut tehokkaan kehitystyön alla[4] ja se voitti vuonna 2008 ASCII Dreams -blogin jakaman "vuoden roguelike-peli" palkinnon.[6]

Oma roguelike-pelien haaransa ovat Japanissa pelikonsoleille julkaistut kaupalliset roguelike-pelit. Niistä ensimmäinen, ChunSoft-yhtiön Torneko no Daibouken, oli länsimaisten roguelike-pelien inspiroima, ja perustui Dragon Quest -konsoliroolipelisarjaan.[7] Pelistä alkoi ChunSoftin Mystery Dungeon -roguelike-pelien sarja, jonka pelit perustuivat muihin pelisarjoihin kuten Final Fantasyyn (Chocobo's Mysterious Dungeon) tai Pokémoniin (Pokémon Mystery Dungeon), mutta tunnetuissa Shiren the Wanderer -peleissä ei käytetty muiden pelien lisenssiä.[8] Mystery Dungeon -pelit innoittivat useita muita japanilaisia roguelike-pelejä, kuten Azure Dreams, Time Stalkers, Game Boy Colorille julkaistu Lufia: The Legend Returns ja Sega Megadrivelle julkaistu Fatal Labyrinth. Näillä peleillä oli vähemmän tekemistä länsimaisten roguelike-pelien kanssa, koska niiden kehittäjät eivät oletettavasti tienneetkään Mystery Dungeon -pelien taustavaikuttimista.[7]

Viime vuosina myös länsimaissa on kehitetty kaupallisia roguelike-pelejä indie-peleinä kuten vuonna 2011 Steam-palvelussa julkaistu Dungeons of Dredmor.[9]

Myös klassisista tietokonepeleistä on tehty uusia versioita roguelikeinä. Ehkä paras esimerkki on Doom the Roguelike, joka on tarinaa myöten Doomista poimittu.

Suosio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roguelike-lajityypin suosion ja addiktiivisuuden syyksi on esitetty muihin tietokoneroolipeleihin verrattuna valtavaa ominaisuuksien ja vaihtelun määrää. Lisäksi melkein kaikki suosituimmat roguelike-pelit ovat ilmaisia. Useimpiin nykyisiin tietokonepeleihin nähden roguelike-pelien ulkoasu on varsin rujo, mutta juuri se saattaa olla osasyynä tähän suosioon: vailla hienoa grafiikkaa roguelike-pelit tarvitsevat vähän muistia ja toimivat vaatimattomillakin alustoilla. Roguelike-pelejä on myös saatavilla kaikille suosituille käyttöjärjestelmille.[1]

Suomalaiset rogueliket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On myös olemassa kotimaisia roguelike-pelejä. Tunnetuimpia ovat rauta-aikaisen Suomen kaltaisessa maailmassa tapahtuva UnReal World, humoristinen SpurguX, ADOMia muistuttava The Legend of Saladir, graafisen tilan omaava Erkki Saaressa ja erikoisempi Iter Vehemens ad Necem eli suomeksi ”väkivaltainen tie kuolemaan”. Uusiakin kotimaisia roguelike-pelejä kehitetään edelleen, esimerkiksi Frozen Depths on kasvanut tasaiseen tahtiin niin sisällössä kuin suosiossakin.

Esimerkki roguelikesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 ------                             -  Seinää                           
 |....|      ############           #  Valaisematonta käytävää
 |....|      #          #           .  Valaistua aluetta
 |.$..+########         #           $  Rahaa
 |....|       #      ---+---        +  Ovi
 ------       #      |.....|        |  Seinää
              #      |.!...|        !  Taikajuoma
              #      |.....|
              #      |..@..|        @  Seikkailija
   ----       #      |.....|
   |..|       #######+..D..|        D  Lohikäärme
   |<.+###    #      |.....|        <  Portaat edelliselle tasolle
   ----  #    #      |.?...|        ?  Taikakäärö
         ######      -------

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Petri Kuittinen: Guide to Roguelike Games. Teoksessa: Pelit, tietokone ja ihminen. Helsinki: Suomen tekoälyseura, 1999. ISBN 951-22-4535-3. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m Berlin Interpretation 2008. Viitattu 4.2.2011. (englanniksi)
  3. John Harris: An Introduction to Some Rogue-s Gamesetwatch.com. 6.8.2006. Viitattu 4.2.2011. (englanniksi)
  4. a b John Harris: Crawlapalooza Part 1, Skills and Advancement At Play. 15.1.2010. Viitattu 10.2.2012. (englanniksi)
  5. About & History Dungeon Crawl Stone Soup. Viitattu 10.2.2012. (englanniksi)
  6. Andrew Doull: Winner of Ascii Dreams Roguelike of the Year: Dungeon Crawl Stone Soup ASCII Dreams. 2.1.2009. Viitattu 10.2.2012. (englanniksi)
  7. a b John Harris: Architecture of the Mystery Dungeon At Play. 27.6.2007. Viitattu 10.2.2012. (englanniksi)
  8. Patrick Gann: Mystery Dungeon: Shiren the Wanderer review RPGFan. 17.5.2008. Viitattu 10.2.2012. (englanniksi)
  9. Alec Meer: Wot I Think: Dungeons of Dredmor Rock, Paper, Shotgun. 19.7.2011. Viitattu 10.2.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]