Lentosimulaattori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lentosimulaattori Microsoft Flight Simulator (1984)
Finnairin käyttämä DC-9-51-simulaattori vuonna 2010. DC-9:n poistuttua yhtiön laivastosta vuonna 2003, tätä laitetta käytettiin vielä pitkään aloittelevien liikennelentäjien suihkukonesiirtymäkurssilla (Jet Orientation Course, JOC), huolimatta laitteen vanhanaikaisesta tekniikasta, joka hankaloitti myös teknistä tukea. Nykyään vastaavalla kurssilla käytetään lähinnä yhtiön Embraer 170-simulaattoria. Tällä hetkellä laite on näytteillä Suomen Ilmailumuseossa, joka on suunnitellut sen saattamista lentokuntoon yleisökäyttöä varten. Yleisölentoja laitteella oli tarjottu jo vuosina 2010-2012 sen poistuttua Finnairin säännöllisestä koulutuskäytöstä, jossa se oli vuosina 1973-2010.[1][2]
Finnairin käyttämän DC-9-simulaattorin katossa sijaitseva järjestelmien käyttöpaneeli. Toisen sukupolven suihkumatkustajakoneena DC-9:n ohjaamoergonomia oli jo eri tasolla kuin sitä edeltäneessä sukupolvessa (Caravelle, de Havilland Comet), puhumattakaan aiemmista mäntämoottorikoneista (DC-3, DC-6). Simulaattorit malllinsivat liikennekoneiden järjestelmiä uskollisesti jo 1960-70-luvulta lähtien, mutta ennen 1990-lukua koulutuksessa käytettiin paljon myös oikeita liikennekoneita, johtuen tuon ajan aerodynamiikkamallinnuksen ja simuloidun ulkonäkymän teknisistä puutteista. Tässä vuonna 1973 Finnairille siirtyneessä laitteessa[2] oli tuki valopistein toteutetulle yöulkonäkymälle, jota ohjattiin reikäkorttien avulla (ks. linkkiosion esittelyvideo). Kouluttaja ohjasi simulaattorin toimintoja sen sivuseinällä sijaitsevan painikerivistön avulla, tosin myöhemmin tueksi saatiin myös tietokonenäyttö. Laitteessa oli myös nykymittapuulla alkeellinen liikevihjejärjestelmä.

Lentosimulaattori on laitteisto tai tietokoneohjelma, joka keinotekoisesti toisintaa lentokoneen ja sen toimintaympäristön, ja jolla usein harjoitellaan lentokoneen ohjausta, laskeutumista ja muita tilanteita. Lentosimulaattoria käytetään lentokoulutuksessa. Etuna on muun muassa se, ettei simulaattori ja miehistö tuhoudu onnettomuustilanteissa kuten oikean lentokoneen kohdalla voi käydä. Lentosimulaattoria käytetään myös tietokonepelien tapaan vapaa-ajan viettotapana.

Lentokoulutuksen lentosimulaattori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksimoottorisen suihkukoneen simulaattori.

Ensimmäinen lentosimulaattori oli yhdysvaltalainen 1930-luvun Link-simulaattori. Sittemmin lentosimulaattori on heittynyt tarkaksi jäljitelmäksi oikeasta lentokoneen ohjaamosta. Simulaattoriin voidaan ohjelmoida vaaratilanteita, esimerkiksi äkillinen moottorin sammuminen. Tällaisilla simulaattoreilla koulutetaan liikennelentäjiä.

Liikennelentokoulutuksen simulaattorissa laitteistoon nykyään on asennettu hydraulisia tai sähköisiä nostimia oikean lentotuntuman saamiseksi. Liikejärjestelmä liikuttelee simulaattoria lentotapahtumien mukaan ja vaikka simulaattorin liike luonnollisesti on varsin rajoittunutta, yhdistettynä simulaattorin ikkunoista näkyvään tietokoneen heijastamaan maisemaan lopputulos on erittäin todentuntuinen. Tällaisia simulaattoreita käytetään myös ilmataistelun opettamiseen. Pääkäyttö on kuitenkin liikennelentäjien koulutus, jossa esim. siirtyminen eri konetyyppiin tulee paljon halvemmaksi kuin oikealla lentokoneella lentäminen. Simulaattorin etu on se, että opettaja voi tarkkailla hyvin tarkkaan koulutettevan toimia. 1990-luvun lopulta lähtien oikeilla liikennelentokoneilla ilman matkustajia tapahtuvat koulutuslennot on rajattu lähinnä laskukierrosharjoitteluun sellaisille lentäjille, joiden kokemus liikenneluokan lentokoneista on vähäistä (alle 500 lentotuntia). Aiemmin simulaattorien käyttö oli rajoitetumpaa, ja mm. moottorihäiriöharjoitteet oikealla lentokoneella tavallisia.[3] Liikkuvia simulaattoreita on olemassa myös pienemmistä koneista aina yleisilmailukoneisiin (esim. Cessna 172) saakka, mutta nämä ovat melko harvinaisia.[4]

Suomessa koulutuskäytössä olevia pienempiä, ei-liikkuvia lentosimulaattoreita on lähinnä ammattilentäjäkoulutusta tarjoavilla yrityksillä ja oppilaitoksilla kuten Patria Pilot Training, Salpauslento ja Suomen Ilmailuopisto. Suurempia, liikkuvia simulaattoreita on yleensä lentoyhtiöillä, Suomessa ainakin Finnairilla.

Koska pienempien lentoyhtiöiden ei kannata panostaa omiin simulaattoreihin, lentäjiä koulutetaan valmistajan tai muiden lentoyhtiöiden simulaattoreissa. Esimerkiksi 1960-luvulta toimineessa Finnairin koulutuskeskuksessa (nykyään erillisyhtiönä nimellä Finnair Flight Academy, tunnettiin aiemmin nimillä Nopeko "Nora Pekosen koti", kiinteistön aiemman asukkaan mukaan, ja Koke, "koulutuskeskus") simulaattorit ovat käytössä lähes kellon ympäri ja noin puolet niiden kapasiteetista myydään kilpaileville lentoyhtiöille. Yhtiön ensimmäinen simulaattori oli 1965 hankittu Super Caravellen koulutuslaite, joka hitaasti kehittyi täysiveriseksi simulaattoriksi. Tällöin koulutusosasto myös muutti nykyisiin tiloihinsa Vantaan Pyhtäänkorventielle.[5]

Lentäjän lentolupakirjakoulutukseen käytettävien lentosimulaattorien on oltava jonkin ilmailuviranomaisen tähän käyttöön tyyppihyväksymiä, kuten EASA tai Federal Aviation Administration (FAA). Kotikäyttöön tarkoitetut simulaattorit eivät yleensä näitä kriteerejä täytä.[6]

Muut koulutussimulaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita käyttökohteita simulaatio-ohjelmille ovat mm. huolto- ja vianetsintäsimulaattorit ja avioniikan opettamiseen tähtäävät Desk Top Trainer (DTT) ohjelmat.

Kotitietokone lentosimulaattorina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simulaattorilentämistä voi harjoittaa myös tavallisella kotitietokoneella ja siihen asennetulla tietokoneohjelmalla. Lentosimulaattoriohjelmat jakautuvat kahteen ryhmään, ns. siviilisimulaattoreihin, joista yleisin on Microsoft Flight Simulator ja lentosotasimulaattoreihin, kuten IL-2 Sturmovik. Osassa ohjelmista kuten Google Earthin lentosimulaattorissa maastot ovat oikeita. Näin lentokokemuksesta tulee todenmukaisempi.

Kotikäyttöön saatavasta simulaattorista X-Plane on myös FAA:n hyväksymä versio, jota voidaan käyttää osana sertifioitua järjestelmää. FAA:n sertifiointi myönnetään vain kokonaiselle järjestelmälle (ohjelmisto ja laitteisto yhdessä), joten koulutuskäyttöön pelkkä ohjelmalisenssin hankkiminen ei vielä riitä.

Jalkaohjaukseen on saatavilla polkimia, jolloin ohjauksen voi toteuttaa kolmella akselilla oikeaa vastaavalla tavalla. Etenkin helikopterilentämisessä jalkapolkimet (anti-torque pedals tai rudder pedals) voivat olla tarpeen realistisen lentotuntuman saamiseksi, johtuen tarpeesta kompensoida roottorin luomaa kiertomomenttia eri lentotilanteiden mukaan.

Kotioloissa innostunut lentämisen harrastelija voi sisustaa huoneen tietokonenurkkauksensa lentokoneen ohjaamon näköiseksi autenttisen pelikokemuksen saamiseksi. Harrastajalla on luonnollisesti muutakin oikeaa rekvisiittaa simulaattorissaan.

1990-luvulta alkaen simulaattorilentämistä on voinut harrastaa monen pelaajan voimin internetissä. Suomessa Virtualpilots on alan suurin yhdistys.[7]

Suomen Ilmailumuseolla Vantaalla on simulaattori jolla voi kokeilla lentämistä suihkukoneella ilman eri korvausta ja kolmea eri konetta maksua vastaan.[8]

Lentomallinnus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simulaatio-ohjelman toteutustavat vaihtelevat pelimäisestä arcadesta realistisempaan.

Useat simulaatiot jäljittelevät vain suorituskykyä tietyissä olosuhteissa. Käytännössä yksinkertaisemmassa simulaatiossa ovat käytössä ns. scriptatut tapahtumat, esim. lentokone siirtyy sakkaukseen tiettyjen parametrien ylittyessä. Useat tietokonepelit, joissa usein keskitytään ilmataisteluun, ovat tämän tyyppisiä.

Kehittynein tavalliselle kuluttajalle saatava lentomallinnus löytyy nykyisin Digital Combat Simulator -pelistä.[9]

DCS pystyy mallintamaan käytöksen ja lentotilan korjauksen ääritilanteissa ja muut olosuhteet kuten:

Lisäksi simulaattorissa on yksityiskohtainen järjestelmämallinnusta kuten elektroniikan ja asejärjestelmien toiminta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Finnairin Ysi-simu siirtyi Ilmailumuseolle | lentoposti.fi www.lentoposti.fi. Viitattu 12.1.2022.
  2. a b Jukka O. Kauppinen: Miltä tuntuu lentää DC-9-matkustajakoneella? IS lensi Finnairin simulaattorilla Ilta-Sanomat. 22.3.2012. Viitattu 12.1.2022.
  3. ZFTT flighttrainingalliance.com.
  4. MFD Precision Flight Controls. Viitattu 16.10.2021. (englanniksi)
  5. Ilmailumuseo ilmailumuseo.fi.
  6. EASA FFS Criteria easa.europa.eu.
  7. http://www.virtualpilots.fi/
  8. Simulaattorit Suomen ilmailumuseo. Viitattu 25.3.2016.
  9. DCS A-10C Warthog: Photoreal Flight Simulation Without Compromises PC Gamer. Viitattu 20.12.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lentosimulaattori.