Suomen Ilmailuopisto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Porissa toimivaa ilmailukoulua. Räyskälän lentokentällä Lopella toimivaa ilmailukoulua käsittelee artikkeli Suomen Urheiluilmailuopisto

Suomen Ilmailuopisto Oy, entinen Finnairin Ilmailuopisto, on Porissa toimiva ilmailukoulu, joka kouluttaa ammattilentäjiä Suomen liikenneilmailun tarpeisiin. Koulutus on lain mukaista ammatillista aikuiskoulutusta.[1] Osakeyhtiömuodossa toimivasta oppilaitoksesta 49,5 prosenttia omistaa Finnair, 49,5 prosenttia Suomen valtio ja yhden prosentin Porin kaupunki.[2] Opiskelijoiden määrä mitoitetaan vuosittain vastaamaan Suomessa toimivien lentoyhtiöiden tarpeita. Vuonna 2011 opiskelijan osuus koulutuksen kokonaishinnasta on 12 800 euroa.[3]

Suomen Ilmailuopistoon on haku parittomien vuosien syksynä, ja neljälle kurssille valitaan kerralla noin sata uutta oppilasta.[4] Lentokoneohjaajien lisäksi opisto kouluttaa nykyään myös helikopterilentäjiä, mutta toistaiseksi tämä on tauolla.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silloisessa Aerossa päätettiin aloittaa omien lentäjien koulutus pian toisen maailmansodan jälkeen. Tammikuussa 1948 alkoi ensimmäinen yhtiön oma perämieskurssi, jonka yksitoista oppilasta valittiin sota-aikana ilmavoimissa palvelleista hävittäjälentäjistä. Vaatimuksena oli muun muassa vähintään 500 lentotuntia ja kokemusta monimoottorikoneesta. Hakijoita oli paljon, joten Aerolla oli varaa valikoida. Sodan jälkeinen tila ja Pariisin rauhansopimus vähensivät mahdollisuuksia lentää ilmavoimissa, joten monelle siviili-ilmailusta tuli varteenotettava vaihtoehto. Lisäksi hävittäjälentäjillä oli jo valmiiksi lentolupakirja ja lentokokemusta, joten heidän kouluttamisensa oli halvempaa ja nopeampaa kuin jonkun täysin kokemattoman. Tuohon aikaan ongelmia aiheutti lentäjien, myös kokeneiden kapteenien, heikko englannin osaaminen. Vaikka englanti oli ilmailun kieli, Suomessa sitä ei juurikaan opetettu, vaan suosittuja kieliä olivat ruotsi ja saksa. Ilmailun puolella oli pääasiassa pärjätty sähköttäjien avulla ja kotimaassa oltiin kommunikoitu suomeksi. Ensimmäinen perämieskurssi kesti kuukauden, ja kaikki oppilaat otettiin Aeron palvelukseen. Koulutus sisälsi vain teoriaopinnot, ja varsinainen lentokoulutus suoritettiin kokeneiden kapteenien johdolla oikeilla reittilennoilla DC-3-koneilla. Moni kapteeni tosin suhtautui perämiesten kouluttamiseen lennoilla alentuvasti, ja laskun tai nousun suorittaminen oli perämiehellä 1950-luvulla pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Lisäksi perämiesten eteneminen oli kapteenien lausuntojen varassa. Perämiehen piti siis olla röyhkeä ja esillä, jos hän halusi päästä lentämään. Toisaalta liiallinen röyhkeys esti täysin etenemisen. Asiat parantuivat 1960-luvulla, kun laadittiin säädös perämiesten lentämisestä. Aluksi lentäjäkoulutukseen kuului vain teoriaopinnot. Ensimmäisen kerran koulutukseen kuului varsinaista lentokolutusta, kun vuonna 1953 perämiehille järjestettiin jatkokurssina tyyppi- ja mittarilentokurssi. Koulutus oli opintosuunnitelman mukaan kolmivuotista, mutta käytännön tarpeen vuoksi koulutus saattoi kestää vain vuoden. Opintojen ohella perämiehet lensivät vuodessa noin 450 tuntia DC-3-koneilla.[6]

1960-luvulle tultaessa Aeron oma kapasiteetti ei enää kunnolla riittänyt lentäjien kouluttamiseen. Vuoden 1964 alussa Aero perusti valtion tuella oman ilmailuopistonsa Helsingin maalaiskuntaan. Lentäjien ohella opistossa koulutettiin myös mekaanikkoja. Pääsyvaatimuksina lentäjäkoulutukseen pääsyyn oli 20–26 vuoden ikä, ylioppilastutkinto tai keskikoulun oppimäärä, perustiedot englannista, trigonometriasta ja logaritmiopista, suoritettu asevelvollisuus ja vähintään 70 lentotuntia. Käytännössä suurin osa uusista oppilaista tuli edelleen ilmavoimista. Aeron ilmailuopisto toimi Vantaalla noin kymmenen vuotta. Opetusta annettiin aluksi ympäri Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja Helsingin kaupunkia, mutta tilanne parani 1970-luvun alussa uusien tilojen myötä. Kurssi kesti vuoden, ja samaan aikaan saattoi olla käynnissä jopa kolme kurssia. Koulutuksen suorittaminen ei taannut työpaikkaa Aerolla, vaan yhtiö rekrytoi aina tarpeen mukaan. Tuohon aikaan tarve oli kuitenkin suuri, joten käytännössä jokainen uusi perämies otettiin sisään. Opiston opettajina toimi Finnairin lentäjiä parin kuukauden virkavapailla.[6]

Aikaisemmin hyvin toiminut yhteistyö ilmavoimien kanssa kärjistyi 1970-luvun alussa, kun siviilipuolelle siirtyi niin monta hävittäjälentäjää. Tilanteen korjaamiseksi vuonna 1976 Kuopiossa alettiin kouluttamaan ammattilentäjiä. Lisäksi solmittiin yhteistyösopimuksia ympäri Suomea sijaitsevien lentokoulujen kanssa yksityislentäjän lupakirjan omaavien lentäjien saamiseksi. 1980-luvun alussa oli syntymässä lentäjäpula, kun uusia oppilaita ei pariin vuoteen oltu otettu koulutukseen. Vuonna 1985 Finnairin ilmailuopisto siirrettiin Porin lentoaseman kupeeseen Satakunnan lennoston entiseen kasarmirakennukseen, mutta se säilyi edelleen Finnairin pääomistuksessa. 1990-luvun lopun taloudellisen tilanteen paraneminen toi mukanaan uusvanhoja ongelmia. 1990-luvun laman aikana Finnair palkkasi niukasti uusia lentäjäoppilaita opistoonsa, joten lentoliikenteen lisääntyessä vuosikymmenen loppupuolella yhtiöllä ei ollutkaan tarpeeksi lentäjiä täyttämään kysyntää. Tämän vuoksi se palkkasi useita valmiita lentäjiä niin vapailta markkinoilta kuin ilmavoimista, mikä oli luonnollisesti ongelma puolustusvoimien puolella. Myös muiden lentoyhtiöiden kasvaessa kävi ilmi, että Suomessa ei enää ollutkaan tarpeeksi lentäjiä sekä lentoyhtiöille että ilmavoimiin. Tämän kriisin seurauksena päätettiin, että Finnair ja muut lentoyhtiöt eivät enää palkkaisi valmiita hävittäjälentäjiä ja että koulutettavien lentäjien määrää tulisi nostaa.

Vuosien 2001 ja 2002 vaihteessa Finnairin ilmailuopisto lakkautettiin ja sen tilalle perustettiin Suomen Ilmailuopisto. Finnair säilyi opiston pääomistajana yhdessä valtion ja Porin kaupungin kanssa. Aikaisemmasta poiketen oppilaat eivät enää olleet sitoutuneet Finnairiin, vaan saattoivat koulutuksen jälkeen hakea mihin lentoyhtiöön tahansa. Finnair on silti ollut suurin työllistäjä. Kun aiemmin hakuja opistoon oli ollut hyvin epäsäännöllisesti, tästä lähtien uusia hakuja järjestettiin joka toinen vuosi. Myös oppilaiden määrä nousi jyrkästi, kun aikaisemman parinkymmenen asemasta uusia lento-oppilaita valitaankin joka hausta noin kahdeksankymmentä eli nelinkertainen määrä.[7] 2000-luvun lopun taantuman vuoksi lentoliikenne ei kasvanutkaan odotusten mukaisesti, joten viimeisimmät ilmailuopistosta valmistuneet lentäjät ovat jääneet kokonaan ilman työtä.[8] Tilanteen odotetaan kuitenkin muuttuvan lähivuosina taloustilanteen parantuessa ja lentoyhtiöiden lisätessä liikennettään.[9]

Pääsyvaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutus alkaa alihankkijoilla Malmin lentoasemalla Helsingissä yksityislentäjän lupakirjaan tähtäävällä koulutuksella ja vuodenajasta riippuen myös yölentokelpuutuksella. Poriin koulutus siirtyy noin puolen vuoden jälkeen mittarilentokoulutukseen. Tämän jälkeen suoritetaan ansiolentäjän lupakirja ja kelpuutukset monimoottorilentokoneelle. Lopuksi suoritetaan vielä liikennelentäjän lupakirjan teoriaopinnot. Varsinaisen liikennelentäjän lupakirjan saamiseen vaaditaan 1500 lentotuntia eli käytännössä noin kahden vuoden kokemusta perämiehenä.[12]

Ilmailuopiston laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cessna Aircraft Company C152[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Ilmailuopiston F152 Aerobat (OH-CKC) Isomäellä Porissa.
  • Lukumäärä: 7
  • Miehistö: 1+1
  • Moottori: 1 Avco Lycoming 0-235-N2C-polttomoottori, 81 kW / 110 hv
  • Nopeus: 100 kt / 185 km/h (149 kt:n asti merenpinnasta)
  • Lentokorkeus: 14 700 jalkaa / ± 4 480 m
  • Suurin lentoonlähtömassa: 757 kg
  • Kärkiväli: 9,97 m
  • Pituus: 7,34 m
  • Korkeus: 2,59 m
  • Siipipinta-ala: 14,59 m²
  • Valmistus: 1977–1985
  • Käyttö: yleislentokoulutus, yölentokoulutus
  • Rekisteritunnukset: OH-CKC, OH-CKE, OH-CKF, OH-CIS, OH-CAS, OH-CWM, OH-COG

Hawker Beechcraft BE36 Bonanza[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lukumäärä: 4
  • Miehistö: 1+1
  • Matkustajamäärä: 2
  • Moottori: Teledyne Continental TSIO-520-UB-polttomoottori, 222 kW / 300 hv
  • Nopeus: 160 kt / 296 km/h
  • Suurin lentoonlähtömassa: 1 660 kg
  • Valmistus: 1968–2006
  • Käyttö: mittarilento- ja ansiolentokoulutus
  • Rekisteritunnukset: OH-BBK, OH-BBL, OH-BBM, OH-BBN

Embraer EMB-500 Phenom 100[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Ilmailuopiston "Kettu" Embraer Phenom 100 (OH-EPB) Jyväskylän lentoasemalla.
  • Lukumäärä: 2
  • Miehistö: 1+1
  • Matkustajamäärä: 4
  • Moottori: 2 × Pratt & Whitney Canada PW617F-E suihkumoottoria, työntövoima 7.2 kN/moottori
  • Nopeus: 390 kt / 720 km/h
  • Lentokorkeus: 41 000 jalkaa / ± 12 500 m
  • Paino: 4 750 kg
  • Kärkiväli: 12,30 m
  • Pituus: 12,80 m
  • Korkeus: 4,4 m
  • Valmistus: 2007—
  • Käyttö: monimoottorikoulutus
  • Rekisteritunnukset: OH-EPA ("Pata"), OH-EPB ("Kettu") [13][14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Ilmailuopisto Oy Suomen Ilmailuopisto. Viitattu 29.12.2011.
  2. Omistajaohjaus, Valtioneuvoston kanslia Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 30.12.2011
  3. Kysymyksiä ja vastauksia Suomen Ilmailuopisto. Viitattu 29.12.2011.
  4. Kysymyksiä ja vastauksia Suomen Ilmailuopisto. Viitattu 2.1.2012.
  5. Helikopterilentäjäkoulutus on toistaiseksi tauolla 8.9.2011. YLE Uutiset.
  6. a b Nyström, Liikennelentäjä 2/2009.
  7. Lentäjäkoulutus Finnairilta valtion vastuulle 27.7.2000. MTV3 Uutiset.
  8. Ilmailuopiston lentäjät jäävät ilman siipiä 22.8.2011. MTV3 Uutiset.
  9. Heikko työllisyystilanne ei uhkaa ilmailuopistoa 8.9.2011. YLE Uutiset.
  10. http://www.finaa.fi/fi/koulutus/ammattilentajan-opinnot/paasyvaatimukset.html
  11. Oppilashaku/Pääsyvaatimukset Suomen Ilmailuopisto. Viitattu 29.12.2011.
  12. Toni Tuomela lentää kohti nuoruuden haaveammattia 19.3.2008. Siistii.fi.
  13. Suomen Ilmailuopiston uudet suihkukoneet nimetty Ässien ja Lukon mukaan Porin Ässät. Viitattu 31.12.2011
  14. Suihkukoneet nimettiin kahden SM-liigaseuran mukaan 16.9.2011. Iltalehti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]