Douglas DC-3

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Douglas DC-3
Douglas DC-3, SE-CFP.jpg
Tyyppi matkustajakone
kuljetuskone
Valmistaja Douglas Aircraft Company
Suunnittelija Arthur E. Raymond
Ensilento 17. joulukuuta 1935
Esitelty 1.–9. helmikuuta 1936
Status käytössä
Valmistusmäärä yli 13 000, josta Douglas 10 654
Kehitetty mallista Douglas DC-2
Muunnelmat C-47 Skytrain
Lisunov Li-2

Douglas DC-3 (Douglas Commercial 3) on kiinteäsiipinen, yksitasoinen ja kaksimoottorinen matkustaja- ja kuljetuslentokone. Sitä valmistettiin 1930-luvun puolivälistä alkaen ainakin 13 000 kappaletta.

Douglasin lentokonetehtaan kolmannesta matkustajalentokone- ja kuljetuskonemallista DC-3:sta tuli kaikkien aikojen suosituin kuljetuslentokone. DC-3-koneet ja sen sotilasversiot (C-47 ja C-53) palvelivat toisessa maailmansodassa muun muassa Yhdysvaltain armeijan ilmavoimissa, Englannin RAF:ssa ja Neuvostoliiton ilmavoimissa.

Sodan jälkeen DC-3 saavutti suuren suosion lentoyhtiöiden ja eri maiden asevoimien palveluksessa sen alhaisen myyntihinnan, ajankohdan eurooppalaisen lentokoneteollisuuden lamatilan ja yksinkertaisen huollon ansiosta.

Neuvostoliitossa valmistettiin vuosina 1939–1952 lisenssillä 2 000 konetta nimellä Lisunov Li-2.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ainoa lentokuntoinen DC-3, Santa Monicassa vuonna 1942 valmistunut OH-LCH Vaasan lentoasemalla 18. huhtikuuta 2006.
DC-3:n ohjaamo. Sotilasversiossa ohjaamon yleisväri on ANA611 Interior Green ja kojetaulun sekä laitteistokoteloiden yleisväri musta.

DC-3:n suunnitteli Douglasin pääsuunnittelija Arthur E. Raymond American Airlinesin tilauksesta. DC-3:n esiversion, 14:llä makuupaikalla varustetun Douglas Sleeper Transport -mallin ensilento tapahtui 17. joulukuuta 1935, päivälleen 32 vuotta Wrightin veljesten ensilennon jälkeen.[1] Kone vastasi American Airlines -yhtiön vaatimuksiin, joita se halusi käyttämäänsä DC-2-koneeseen. Mallin todellinen käyttökelpoisuus paljastui, kun vähälle merkitykselle jääneen esiversion makuupaikat korvattiin 21:llä istuimella.[1]

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain ilmavoimien ylijäämäkoneita hankittiin lukuisiin maihin. Suomessa niitä hankittiin muun muassa Finnairin, Veljekset Karhumäen ja Suomen ilmavoimien käyttöön. Suomen ilmavoimissa DC-3:a käytettiin Kuljetuslentolaivueessa mm. laskuvarjojääkärien hyppykoneena. Koneen lempinimi Ilmavoimissa oli "Dakota". Ilmavoimien sarjanumerointi aloitettiin DO-4:sta, sillä DO-1, DO-2 ja DO-3 olivat jo aikaisemmin käytössä olleita Douglas DC-2-kuljetuskoneita.

Suomessa koneista poistettiin niihin alun perin kuulunut autopilotti[2]; näin siksi, että katsottiin että automaatin käyttö pitkillä lennoilla rappeuttaisi lentoperämiesten ohjaustaidot. Lisäksi alkuperäinen autopilotti piti koneen vaakalennossa, mutta ei korjannut korkeusmuutoksia, joten koneen lentokorkeuden muuttuessa automatiikka jätti koneen vaakalentoon tähän uuteen korkeuteen. Tämän vuoksi koneita piti ohjata koko ajan käsin.

Matkustajalentokoneena Dakotat korvautuivat vähitellen Convair Metropolitan 340- ja 440 -koneilla vuodesta 1953 alkaen. Ilmavoimat käytti konetta moneen eri tarkoitukseen kunnes Fokker F.27 korvasi Dakotat 1970-luvun lopussa. Viimeisen sysäyksen tähän antoi Rissalan lento-onnettomuus 1978, jossa kuoli lukuisia liike-elämän merkkimiehiä.

Suomen posti on julkaissut 2. kesäkuuta 1988 ja 3. maaliskuuta 2003 DC-3-aiheisen postimerkin.

Suomalaisten DC-3 -koneiden konekohtaiset historiat on lueteltu Ilmailumuseoyhdistyksen Lokki-projektin sivuilla. [3]

Veljekset Karhumäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Douglas C-53-DO MSN: 4828 OH-VKA, rakennettu Santa Monicassa 1941. USAAF 41-20058.
  • Douglas DC-3A-214 MSN: 1975 OH-VKB, rakennettu Santa Monicassa 1937. SE-BAC.
  • Douglas DC-3D MSN: 42970, OH-VKC rakennettu Oklahoma Cityssä 7.3.1946. NC34974.
  • Douglas C-47-DL MSN: 4346, OH-VKD rakennettu Long Beachissä 1942. USAAF 41-7847.

Aero OY/Finnair[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Douglas C-47A-35-DL MSN: 9799 OH-LCA ”Sotka”, rakennettu Long Beachillä 1943. USAAF 42-23937.
  • Douglas C-47A-70-DL MSN: 19109 OH-LCB, rakennettu Long Beachillä 1943. USAAF 42-100646.
  • Douglas C-47A-30-DK MSN: 25511 OH-LCC, ”Tiira” rakennettu Oklahoma Cityssä 1944. USAAF 43-48250.
  • Douglas C-47A-75-DL MSN: 19309 OH-LCD ”Lokki”, rakennettu Long Beachillä 1943. USAAF 42-100846.
  • Douglas C-47A-20-DK MSN: 12970 OH-LCE "Haahka", rakennettu Oklahoma Cityssä 1944. USAAF 42-93096. Nykyään "Chalk 17" The National WWII Museumissa New Orleansissa.
  • Douglas C-47A-30-DK MSN: 25515 OH-LCF, rakennettu Oklahoma Cityssä 1944. USAAF 43-48254.
  • Douglas C-53D-DO MSN: 11750 OH-LCG, rakennettu Santa Monicassa 1943. USAAF 42-68823.
  • Douglas C-53C-DO MSN: 6346 OH-LCH, ”Hotel” rakennettu Santa Monicassa 1942. NC34953.
  • Douglas C-47A-80-DL MSN: 19560 OH-LCI, rakennettu Long Beachillä 1944. USAAF 43-15094.
  • Douglas C-47A-1-DK MSN: 12050 OH-LCK, rakennettu Oklahoma Cityssä 1943. USAAF 42-92268.

Suomen ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • DO-4 ex OH-LCF,
  • DO-5 ex USAAF 43-15329. Ostettiin Lufthansalta joulukuussa 1960 ja poistettiin ensimmäisenä DC-3:na Ilmavoimien käytöstä kesällä 1967. Runko siirrettiin Hallista Uttiin.
  • DO-6 ex OH-LCI
  • DO-7 ex OH-LCB
  • DO-8 ex OH-LCD
  • DO-9 ex OH-LCG
  • DO-10 ex OH-LCK
  • DO-11 ex OH-LCH
  • DO-12 ex OH-LCE.

Museokoneita Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen ilmailumuseossa Vantaalla on Kar-Air Oy:n vuosina 1972–1980 malminetsintälentoihin käyttämä DC-3 (OH-VKB), joka on yksi maailman vanhimpia konetyypin yksilöitä. Se on alkuperäinen siviilikäyttöön rakennettu DC-3 (ei siis myöhemmin DC-3:ksi konvertoitu C-47), joita valmistettiin 647 kpl ennen toista maailmansotaa.
  • Utissa on yhden Ilmavoimien käytössä olleen koneen runko varuskunta-alueella.

Onnettomuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 20. joulukuuta 2007 potkuriturbiineille muunnettu C-FMBK, ex OH-LCI, vaurioitui epäonnistuneen nousukiidon takia Etelämantereella. Kukaan ei kuollut tai loukkaantunut onnettomuudessa. Kone pelastettiin ja korjattiin.
  • 25. syyskuuta 1996 tuhoutui ex OH-LCB / DO-7 Alankomaissa[6]. Surmansa sai 32 ihmistä. Koneen omisti tuolloin Dutch Dakota Association ja sen tunnus oli PH-DDA. Onnettomuuden syynä oli pääkiertokangen murtuminen vasemmassa moottorissa kesken lennon. Koneen alkuperäinen USAAF:n sarjanumero oli 42-1000646, lentäjänä kapteeni Sammons, ja se oli kuljettanut Normandian maihinnousun yhteydessä |101. maahanlaskudivisioonan 506. rykmentin E-komppanian miehiä, hyppymestarina luutnantti Richard "Dick" Winters. Pokanumero oli Stick 67.[7]
  • 3. lokakuuta 1978 Rissalan lentoturmassa kuoli 15 ihmistä koneen syöksyttyä Juurusveteen heti nousun jälkeen.
  • 8. marraskuuta 1963 Maarianhaminan lentoturmassa Aeron DC-3 ”Sotka” syöksyi maahan laskussa lähestyessään lentoaseman kiitotietä, ja 22 ihmistä kuoli. Onnettomuuden syy oli viallinen korkeusmittari, joka näytti noin 50 jalkaa (15 m) liian korkeaa lentokorkeutta.[8]
  • 3. tammikuuta 1961 Koivulahden lentoturmassa Aeron DC-3 ”Tiira” syöksyi metsään Kirkonkylässä, ja 25 ihmistä kuoli. Onnettomuuskoneen lentäjä oli hävittäjä-ässä Lars Hattinen, joka sai surmansa onnettomuudessa. Onnettomuuden syy ei milloinkaan täysin selvinnyt: ilmeinen välitön syy oli kaartosakkaus liian matalalla, johon vaikutti sekä lentokoneen siipien jäätyminen että lentäjien alentunut harkintakyky.[9]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Matkustajat: 28–32
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&019.066000019,66 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&028.096000028,96 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&05.01600005,16 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&091.070000091,7 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&08030.&&&&008 030 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&012700.&&&&0012 700 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Pratt & Whitney Twin Wasp 14 -tähtimoottoria

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0346.&&&&00346 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0266.&&&&00266 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&02420.&&&&002 420 km (enimmäiskuormalla 563 km)
  • Nousukyky: &&&&&&&&&&&&0342.&&&&00342 m/min

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dick, Ron & Patterson, Dan: 50 lentokonetta jotka muuttivat maailmaa. Gummerus, 2010. ISBN 978-951-20-8307-7. (suomeksi)
  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
  • Francillon, René J.: McDonnell Douglas Aircraft since 1920: Volume 1. Putnam, 1995. ISBN 0-85177-827-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Douglas DC-3.