Valtionyhtiö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valtionyhtiö on joko osakeyhtiö (oy) tai julkinen osakeyhtiö (oyj), jossa valtiolla on määräysvalta. Valtio on yhtiössä enemmistöomistaja, toisin sanoen sen osuus on yli puolet osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä.

Osakkuusyhtiö ei ole valtionyhtiö, vaan osakeyhtiö, jossa valtiolla on alle puolet äänivallasta. Valtio käyttää näissä yhtiöissä vain osakeomistuksensa mukaista osakasvaltaa.

Suomessa valtionyhtiöiden omistajaohjaus on keskitetty Valtioneuvoston kansliaan. Omistajapolitiikassa yhtiöt on jaettu kolmeen kategoriaan: erityistehtäviä hoitaviin yhtiöihin, strategisiin yhtiöihin ja yhtiöihin, joissa on vain finanssitavoite.[1]

Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulla Ranska kansallisti koko Ranskan lentokoneteollisuuden. Muillakin aloilla (esimerkiksi EDF sähköntuotannossa ja jakelussa ja EADS-konserni ilmailussa) Ranskan valtionomistus on edelleen hyvin merkittävä.

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa on lukuisia liittovaltion omistamia valtionyhtiöitä, kuten esimerkiksi Amtrak. Myös monilla osavaltioilla on valtionyhtiöitä, kuten esimerkiksi North Dakota Mill and Elevator ja South Dakota Public Broadcasting. Esimerkiksi Intelsat-satelliittitietoliikenneyhtiö oli Yhdysvaltain liittovaltion ja muutaman avaruustekniikkayhtiön yhteisesti omistama. Sitä kautta Yhdysvallat sai alalla 10–15 vuodeksi globaalin monopolin.lähde?

Kiina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan kansantasavallassa monet valtionyhtiöt ovat maan puolustusministeriön alaisuudessa, minkä vuoksi sekin osa yrityksistä, joka ei valmista puolustusvälineitä, mielletään lännessä sotateollisuudeksi. Kiinassa suurin osa eri alojen yrityksistä on sekä yksityisten sijoittajien että valtion yhteisomistuksessa. Markkina-arvoltaan suurimpia kiinalaisia pörssiyhtiöitä olivat vuonna 2015 rahoitus- ja energia-alan yritykset. Niiden määräävä osake-enemmistö on valtion hallussa.[2][3] Valtionyhtiöitä ja osakkuusyhtiöitä hallinnoi Valtioneuvoston valtion omaisuuden valvonta- ja hallintokomissio (SASAC).

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yritysjuridiikan professori Petri Kuoppamäen mukaan valtion hallussa kannattaa pitää yritykset, joissa on strateginen intressi, kuten Caruna entinen Fortumin sähkönsiirtoverkkoyhtiö. Kun sähkönsiirtomonopoli Caruna myytiin pääomasijoittajilleille hinnat nousivat voimakaasti.[4]

Suomen valtionyhtiöiden alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen suomalainen valtionyhtiö, ainakin itsenäisyyden aikana, oli W. Gutzeit & Co, joka oli konkurssin partaalla, kun valtio osti sen norjalaisomistajilta vuonna 1918. Yhtiö jatkaa edelleen Stora Enso -nimisenä. 1920-luvulla valtio alkoi systemaattisesti laajentaa Suomen teollisuuden osaamispohjaa perustamalla Valtion rikkihappo- ja superfosfaattitehtaat, Outokumpu Oy:n sekä Imatran voimalaitoksen.

Toisen maailmansodan jälkeen muun muassa valtion tykkitehdas ja lentokonetehdas muunnettiin sotakorvaustuotantoon. Yhtiöt olivat jo entuudestaan valtion täysin omistamia, mutta Valmetin synty teki niistä pääosin siviilituotteita valmistavia yhtiöitä. Samaan aikaan syntyivät Typpi Oy lannoitushuollon varmistamiseksi sekä Kemijoki Oy Pohjois-Suomen jokien valjastamiseksi sähköntuotantoon. Pohjolan liikenne perustettiin hoitamaan tilapäisesti kuljetuksia Petsamon Jäämeren sataman ja muun valtakunnan välillä, ennen kuin rautatie rakennettaisiin. Viimeiset suuret valtionyhtiöt olivat 1950-luvulla perustettu Neste Oy ja Rautaruukki vuonna 1960.

Uudet valtionyhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulta lähtien on monet valtion laitokset ja liikelaitokset yhtiöitetty. Osa yhtiöistä on sittemmin yksityistetty. Tyypillinen kehitys on ollut varsinkin liikenneministeriön hallinnonalan budjettisidonnaisista liikelaitoksista, myös virastolaitoksiksi kutsutuista organisaatioista omaa taloudenpitoa hoitavien niin sanottujen uusimuotoisten liikelaitosten kautta osakeyhtiömuotoon. Esimerkkeinä Valtionrautatiet, jonka liiketoimintaa jatkaa nykyään VR-Yhtymä, ja Posti- ja telelaitos, jonka perillisiä ovat Posti Group -konserni ja TeliaSonera Finland. Tuorein esimerkki on Tielaitoksesta eriytetty Tieliikelaitos, josta tuli Destia Oy vuoden 2008 alussa. Yksi harvoista jäljellä olevista tällaisista valtion laitoksista on Kansaneläkelaitos.

Valtionyhtiöiden yksityistäminen Suomessa on kirjattu valtion omistajapolitiikkaan, jossa osa valtionyhtiöistä määritellään kokonaan valtion omistamiksi, osa valtioenemmistöisiksi yhtiöiksi ja loput finanssisijoituksiksi, jotka voidaan myydä pois. Se, miten finanssisijoituksiksi luokiteltaviin yrityksiin on suhtauduttava, on aiheuttanut keskustelua Suomessa corporate governancesta eli siitä, voiko valtio vaikuttaa yhtiökokouksen ohi tilikaudella päätöksentekoon suoraan siten, että sen on katsottava vähentävän omistaja-arvoa ja loukkaamalla muiden osakkeenomistajien, yleensä vähemmistöosakkaiden oikeuksia. Keskustelua ovat herättäneet muun muassa Soneran suorittama Saksan UMTS-toimiluvan osto yhdessä Telefonican kanssa Saksasta ja StoraEnson tekemä Kemijärven selluloosatehtaan lakkauttamispäätös.

Korruptio ja valtionyhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transparency Internationalin mukaan valtionyhtiöillä on ylimääräisiä korruptioriskejä johtuen vastuusuhteiden epäselvyydestä, mahdollisuudesta kanavoida julkisia varoja enemmän tai vähemmän läpinäkyvästi sekä läheisyydestä sääntelijöihin ja poliitikkoihin. Toiset valtionyhtiöt voivat myös suosia niitä. [5][6]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Valco

Päätoimittaja Antti-Pekka Pietilän mukaan valtionyhtiöissä annetaan jatkuvasti tapahtua asioita, joista yksityiset yritykset erottaisivat toimitusjohtajansa ja tämän suoria alaisia. Valtionyhtiö Patria on lahjonut miljoonilla asekaupoissa Slovakiassa ja Egyptissä, Merenkulkulaitoksen ylin johto on tuomittu lahjusten vastaanotosta norjalaiselta varustamolta, valtionyhtiö Outokumpu on syytteessä rahanpesusta ja väärennöksistä, valtionyhtiö Destia hankki urakoita lähipiiriltään ja valtionyhtiö Sonera vakoili luvatta toimittajia ja työntekijöitään.[7]

Muut maat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtionyhtiöiden työpaikat ovat Kreikassa palkintoja puolueväelle, kenties pelkkiä nimellisiä virkoja. Siksi valtionyhtiöissä on vahvat ammattiyhdistysvoimat, jotka estävät uudistukset.[8]

Brasilian valtava Petrobras-öljy-yhtiö vastaa 90 prosentista Brasilian öljyntuotannosta ja on maanosan suurimpia yrityksiä. Yhtiön kanssa sopimuksen saaminen on edellyttänyt maksuja puolueille ja poliitikoille. Ilmeisesti kolme prosenttia sopimusten arvosta on mennyt valtaa pitävän työväenpuolue PT:n ja sen liittolaisten PMDB:n ja PP:n poliitikoille yhteensä miljardien eurojen vaalikampanjoinnin rahoittamiseen.[9]

Muun muassa New York Timesissa on sanottu Kiinan valtionyhtiöiden olevan puoluejohtajien sukujen korruptiovälineitä, joilla on tehtailtu näille omaisuuksia.[10]

Kenian valtionyhtiöt ovat osittain osaamattomuuden ja korruption vuoksi estäneet talouskehitystä. Vuonna 1979 presidentin komissio sanoi niiden olevan "vakava uhka taloudelle", eivätkä ne myöhemminkään 1989 mennessä olleet edistäneet teollistumista tai mustan bisnesluokan syntymistä.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtion tilinpäätöskertomus vuodelta 2004, osa III liite 7, 23.6.2005.
  • Valtion yhtiöomistus 2006. Kauppa- ja teollisuusministeriö 2007.
  • Hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta ja tilasta vuonna 2003, 4.6.2004.
  • Ilkka Puro, "Mistä valtionyhtiöt syntyivät?", KTM, 2, 2005

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mielipideartikkeli, Keskisuomalainen [vanhentunut linkki]
  2. Scott Cendrowski: China's Global 500 companies are bigger than ever – and mostly state-owned 22.7.2015. fortune.com. Viitattu 16.3.2016. (englanniksi)
  3. The List: China (Forbes Global 2000 -listan kiinalaiset yritykset, sivu 1) forbes.com. Viitattu 16.3.2016. (englanniksi)
  4. Viekö valtio pian yhtiöitään pörssiin? Asiantuntijoiden mielestä ainakaan monopoleja ei kannata myydä. Yle 22.9.2017
  5. Transparency of State-Owned Enterprises, Transparency International, 15 February 2013, s. 2 (englanniksi)
  6. Transparency of State Owned Enterprises, Transparency International, summary, 15 February 2013 (englanniksi)
  7. Valtionyhtiöt mokaavat koko ajan, Antti-Pekka Pietilä, Uusimaa-lehti (ja sisarlehdet kuten Helsingin Uutiset ja Vantaan Sanomat), 15.3.2012.
  8. Kreikka uppoaa sitä mukaa kuin sitä nostetaan, HS pääkirjoitus 3.2.2012 (Internet Archive)
  9. Öljyjätin synkät salaisuudet paljastuvat. Maria Manner, HS Talous, 18.11.2014 (Internet Archive)
  10. Keith Bradsher: China’s Grip on Economy Will Test New Leaders The New York Times. 9.11.2012. (englanniksi)
  11. David Himbara: Myths and Realities of Kenyan Capitalism. Journal of Modern African Studies, 1993, 31. vsk, nro 1, s. 93–107. doi:10.1017/s0022278x00011824. (englanniksi)