Neova

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neova Oy
Neova.svg
Tunnuslause Creating green growth[1]
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1940[2]
Toimitusjohtaja Vesa Tempakka[3]
Puheenjohtaja Jan Lång[4]
Kotipaikka Jyväskylä[5]
Liikevaihto Nousua 544,9 milj. € (2020)
Tilikauden tulos Laskua −108,1 milj. € (2020)
Henkilöstö 900 (2021)[2]
Tytäryhtiöt Kekkilä Oy
Omistaja Suomen valtio (50,1 %), Suomen Energiavarat Oy (49,9 %)
Kotisivu neova-group.com

Neova Oy (Vapo Oy toukokuuhun 2021 asti[6]) on suomalainen valtionyhtiö. Vuonna 2020 yhtiön liikevaihdosta noin kaksi kolmasosaa tuli jalostetuista kasvualustoista, joita myytiin muun muassa Kekkilä-tuotenimellä. Muita tärkeitä tuotteita olivat turpeesta valmistettu aktiivihiili ja puupohjaiset polttoaineet.[7]

Suomen valtio omistaa Neovasta 50,1 % ja suomalaisten energiayhtiöiden omistama Suomen Energiavarat Oy (SEV) loput.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdestä virkamiehestä Puutavaratoimistoksi (1897–1939)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun rautatieliikenne käynnistyi nykyisen Suomen alueella vuonna 1862, veturien polttoaineena käytettiin puuta. Varastokonttori hankki rautatien tarvitsemat puutavarat ja vuonna 1897 ostoja hoitamaan nimitettiin virkamies. Viran ympärille syntyi puutavarakonttori, johon kuului muun muassa puutavarakirjanpitäjät ja myöhemmin omasta hakkuutoiminnasta vastaavat työntekijät. Vuonna 1933 konttorista syntyi Rautatiehallituksen Puutavaratoimisto, johon kuului puutavaranostojaosto ja metsänhakkausjaosto, josta tuli seuraavana vuonna valtionrautateiden puutavaraliike. Sen tehtäviä oli muun muassa halkojen hankinta ja kuljetus ja VR:n laivauskaluston, telakoiden ja Roikosken sahan toiminnoista vastaaminen. Yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja oli Jukka Hiillos.[8]

Puutavaratoimistosta Valtion Polttoainetoimisto, Vapo (1940–1950)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilloksen seuraajana toimitusjohtajana aloitti Lauri Karttunen. Toisen maailmansodan syttyminen vaikeutti valtion laitosten polttoaineen hankintaa Suomessa.[8] 26. tammikuuta 1940 valtion laitosten polttopuiden sekä puutavaran hankinta keskitettiin väliaikaisesti laajennetulle Rautatiehallituksen Puutavaratoimistolle.[9] Puutavaratoimiston toiminta laajentui, ja se siirtyi kansanhuoltoministeriön alaisuuteen.[8] Toimisto vastasi VR:n lisäksi myös armeijan, valtion virastojen, teollisuuslaitosten ja kolmen suurimman kaupungin polttoainehuollosta. Sodan päättyessä Vapo vastasi noin neljänneksestä Suomen polttoainehuollosta.[10]

Toimitusjohtaja Karttusen seuraajana aloitti vuonna 1943 Bjarne Bûtzow.[8]

Vuonna 1945 nimi vaihdettiin Valtion Polttoainetoimistoksi ja VAPO-lyhennettä alettiin käyttää. Maaliskuussa VAPOn toimitusjohtajana aloitti Tapio Saikku, joka oli yhtiön ensimmäinen päätoiminen toimitusjohtaja.[8] Puutavaraa hakattiin noin viisi miljoonaa kuutiota ja hakkuut työllistivät yli 30 000 ihmistä.[10] Pilkkeen ja ratapölkkyjen tuotanto aloitettiin. 1940-luvun puolivälissä Vapo alkoi välittää valtiolle polttoturvetta.[9]

Kun Suomeen alettiin tuoda polttoaineita ulkomailta kesällä 1948, polttopuun tarve väheni. Vuonna 1949 Vapostakin tuli tuontipolttoaineiden kuten kivihiilen ja koksin välittäjä.[8] [8]

Valtionrautateiden Polttoainetoimistosta Valtion Polttoainekeskus (1950–1969)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 1950 yrityksen nimeksi muutettiin Valtionrautateiden Polttoainetoimisto.[8] Yhtiön omien puutavarankuljetusajoneuvojen määrä väheni, pinotavaran uitot loppuivat ja laivaukset vähenivät.[8] Yhtiön ensimmäinen saha avattiin vuonna 1954 Mikkeliin ja se aloitti ratapölkkyjen sahaustoiminnalla.[8] Sahalle hankittiin myös rimahakkuri sekä hake- ja purusiilot, jotka mahdollistivat sahausjätteen hyödyntämisen.[8] Vuonna 1956 Vapo alkoi hankkia ulkomailta lämmitysöljyä.[8]

Vuonna 1959 toimitusjohtaja Tapio Saikku kuoli ja hänen seuraajakseen valittiin Kosti Ranta.[8]

1960-luvun alussa VR:n osuus Vapon liikevaihdosta oli lähes kaksi kolmasosaa.[10] Vuonna 1962 yhtiö osti Hankasalmen sahan.[8] Vuonna 1963 nimeksi muutettiin jälleen Valtion polttoainetoimisto, ja VAPO-lyhenne virallistettiin. Vuonna 1964 ratapölkkyjen valmistus päätettiin keskittää Kemin Tuomilahteen.[8] Vuonna 1968 yhtiön nimeksi tuli Valtion polttoainekeskus ja se siirtyi kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen. Vapon tehtäväksi annettiin polttonesteiden varmuusvarastointi.[8]. Sahausta tehostettiin ja keskitettiin muutamille tuotantopaikkakunnille. Ari-sirkkelilaitoksia oli Inarissa Nukkumajoella ja Peuravuonossa, Kemin Tuomilahdessa, Paltamon Autioniemessä, Enon Rahkeella, Nokian Siurolla ja Nurmijärven Röykässä.[8] Vuonna 1969 Vapo osti Suo Oy:n, jonka valtio oli perustanut 1940-luvun alussa ja joka oli siirtynyt Imatran Voimalle 1960-luvulla. Kaupassa Vapo sai muutaman toimivan turvetyömaan, runsaasti suoalueita sekä tuotantokalustoa. Eduskunta antoi Vapolle tehtävän hankkia uusia turpeen käyttäjiä. Ensimmäinen iso polttoturveasiakkuus solmittiin Kuopion kaupungin kanssa.[8]

Vapo (1970–1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvetuotanto käynnistyi Suomessa suuressa mittakaavassa 1970-luvulla, ja Vapolle siirrettiin suuria osuuksia valtion maista.[11] Esimerkiksi vuonna 1970 valmistui puolustusvoimien jyrsinturvelämpökeskus Niinisalossa ja Oy Serlachius alkoi hyödyntää turvetta Mäntän tehtaillaan. Turpeen tuotantoa kasvatettiin edelleen, kun OPEC nosti raakaöljyn hintaa vuonna 1971 ja kun vuonna 1973 alkanut Israelin ja Egyptin välinen sota aiheutti öljykriisin. Polttoturvetuotannon rinnalla aloitettiin kasvuturpeen tuotanto.[8]

Turvetuotannon laajetessa henkilökuntaa palkattiin lisää ja Bulevardin pääkonttori alkoi käydä ahtaaksi. Helsingistä oltaisiin saatu isommat tilat vasta 1980-luvulla, joten muuttoa muualle alettiin harkita. Turveteollisuus oli keskittynyt Pohjois-Satakuntaan, Etelä-Pohjanmaalle, Keski-Suomeen, Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan ja tuotantoa aloiteltiin myös Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Valtion Tietokonekeskuksen laskelmien mukaan Vapon toimintojen painopiste sijaitsi Saarijärvellä, joten pääkonttorin paikaksi valittiin saman läänin pääkaupunki Jyväskylä. Pääkonttorin siirto tuli henkilöstölle täytenä yllätyksenä, eivätkä toimiston naiset halunneet muuttaa työpaikan perässä. Kaikille 9 naistyöntekijälle löytyi uusi työpaikka, osittain Vapon avulla. Miestyöntekijät sen sijaan muuttivat Jyväskylään. Vuonna 1973 pääkonttori siirrettiin Helsingistä Jyväskylään ja vaikka tilaa oli Kalevankadun toimistossa[10] aluksi riittävästi, jo seuraavana vuonna ne alkoivat käydä ahtaiksi, kun valtio kaksinkertaisti polttoturvetuotanto-ohjelmansa. Ensiapuna ostettiin lisätilaa samasta rakennuksesta, mutta vuonna 1977 muutettiin uusiin tiloihin Yrjönkadulle.[8] [10]

Vuonna 1972 Vapon uusi öljyvarasto Akonniemessä otettiin käyttöön ja myös Nokialla sijainnut kauppa- ja teollisuusministeriön öljyvarasto siirtyi Vapon hallintaan.[8]

Vuonna 1974 Vapo tuotti turvetta miljoona kuutiota vuodessa.[10]

Vuonna 1975 yhtiön toiminta jaettiin kolmeen toimialaan: turve, puunjalostus ja öljy.[8] Vientiin tarkoitetun kasvuturpeen käsittely ammattimaistui ja sitä alettiin aluksi säkittää Kihniön Aitonevalla. Vuonna 1976 Peräseinäjoen Haukinevalla avattiin turvekoksitehdas ja seuraavana vuonna sen yhteydessä aloitti myös turvebrikettitehdas. Ilomantsin brikettitehdas avattiin vuonna 1980.[8]

Vapoa 20 vuotta johtanut Ranta jäi eläkkeelle joulukuussa 1981 ja hänen seuraajakseen valittiin Olavi Lähteinen, joka oli tehtävässä noin vuoden, ennen kuin jäi itse eläkkeelle. Vuonna 1982 pääkonttori muutti jälleen uusiin ja isompiin tiloihin. Maaliskuussa 1983 toimitusjohtajana aloitti Juhani Arppe.[8]

1. tammikuuta 1984 Vapo muuttui valtion kokonaan omistamaksi osakeyhtiöksi. Samalla sen edellytykset tehokkaalle yritystoiminalla kasvoivat. Muun muassa tuontipolttoaineiden välityksestä ja polttoaineiden varmuusvarastoinnista luovuttiin.[8] Vapo Oy osti Paltamon sahan vuonna 1984 ja lieksalaisen Kevätniemen sahan vuonna 1985.[8]

Vuonna 1987 Vapolla oli hallussaan 123 000 hehtaaria suoalueita, joista omaa maata oli 47 000 hehtaaria.[8]

Toimistusjohtaja Arppen seuraajana aloitti kesäkuussa 1988 Esko Muhonen. Briketin ja koksin tuotannosta luovuttiin 1980-luvulla kannattavuussyistä.[8]

Ympäristöliiketoiminta aloitettiin vuonna 1991, kun Vapo Oy Biotech perustettiin. Biotechin ensimmäinen tunnelikompostointilaitos otettiin käyttöön viisi vuotta perustamisen jälkeen.[12]

Turve- ja puutoimialan yhteiset tekijät olivat merkittävästi vähentyneet puupolttoaineen kysynnän vähennyttyä. Siksi vuonna 1993 yhtiön puutoimiala, joka muodostui Vapon omistamista sahoista, organisoitiin Vapo Timber Oy -tytäryhtiöksi.[13]. Vapon kasvuturvetoimiala ja Kekkilä Oy fuusioituivat vuonna 1994[1].

Vuonna 1996 Vapon jätteenkäsittelyyn keskittynyt tytäryhtiö Vapo Wastech toimitti Pohjoismaiden ensimmäisen biojätteen ja lietteen kompostointiin tarkoitetun laitoksen Kiteelle[14].

Vapo aloitti tuulivoimatuotantonsa vuonna 1998[12], kun Kuivaniemen tuulipuistoon Kuivamatalan saareen rakennettiin kolme 750 kilowatin tuulivoimalaitosta.[15]

Yhtiön kasvuturveliiketoimintoihin keskittynyt Kekkilä listautui Helsingin pörssiin vuonna 1998.[10]

Vuonna 1999 Vapo osti Forssan Energia Oy:n.[16] Yhtiön hallinnassa oli kuusi tuulivoimalaa ja 13 voima- tai lämpölaitosta.[10]

Vapo (2000–2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alussa Vapo tähtäsi Itämeren johtavaksi bioenergiayhtiöksi ja se osti turveyrityksiä Ruotsista, Virosta ja Latviasta[10], esimerkiksi ruotsalaisen Råsjö Torv AB:n ja virolaisen Tootsi Turvas AS:n. Puupelletin tuotanto biopolttoaineena alkoi.lähde?

Metsäliitosta tuli Vapon osaomistaja vuonna 2002, kun valtio myi kolmanneksen yhtiöstä osuuskunnalle[10]. Vuoden 2005 alussa Metsäliiton omistusosuus nousi 49,9 prosenttiin[10]. Samalla Metsäliitto myi Biowatti Oy:n pellettiliiketoiminnot Vapolle ja muun osan yhtiöstä Lassila & Tikanojalle.[17]

Vapon Forssan tehdas päätettiin sulkea vuonna 2006.[18] Kekkilä poistettiin Helsingin pörssistä.[10]

Vapo Oy ilmoitti marraskuussa 2007 haluavansa tehdä turpeesta liikenteen polttoainetta.[19] Vapo suunnitteli dieselin valmistusta turpeen ja puun seoksesta vuoden 2010 alusta.[20] Vapo ilmoitti VTT:n tutkimukseen viitaten turvedieselin ilmastovaikutusten vastaavan 80-90 prosenttia fossiilisen dieselin vaikutuksista, jos turpeenottopaikat metsitetään ja turvedieselin hiilijalanjäljestä vähennetään turpeenottopaikalle kasvastettavaan metsään seuraavien satojen vuosien aikana sitoutuva hiilimäärä.[21][22]

VTT:n tutkimusprofessori Ilkka Savolainen arvosteli heinäkuussa 2008 Vapon turvedieselin ilmastovaikutuksia koskevia lausuntoja virheellisiksi, koska niissä on tulkittu VTT:n tutkimuksen tuloksia liian pitkällä aikajänteellä.[23]

Vuonna 2009 Metsäliitto myi koko omistusosuutensa Vaposta Suomen Energiavarat Oy:lle. Yhtiöstä oli tullut yksi Euroopan suurimmista pelletintuottajista, maailman suurin turpeen tuottaja, Suomen kolmanneksi suurin sahuri ja Pohjoismaiden markkinajohtaja kasvualustoiden tarjoajana.[10]

Vapo (2011–2021)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2011 Valkeakosken Energian ja Sallila Energian perustama Forssan Energia osti Vapo Sähkömyynnin.[24] Vapo Oy nosti turvetuotannon ympäristövastuullisuuden strategiansa keskiöön ja tarjosi suojelukseen omia luonnontilaisia soitaan yhteensä 2300 hehtaaria.[25]

Vuonna 2012 Jyväskylän kaupunki halusi ostaa Vapolta sen osuuden jätteenkäsittelykeskus Mustankorkea Oy:stä. Vapo oli omistanut yhtiöstä 55 prosenttia.[26] Kauppa toteutui joulukuussa 2014.[27]

Vuonna 2013 Vapo oli Itämeren alueen suurin pelletinvalmistaja.[28] Se tuotti pellettejä Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Tanskassa ja Puolassa.[28] Vapo Oy kertoi olevansa myös maailman johtava turveteollisuusyritys. Lisäksi se tuotti kaukolämpöä, sähköä sekä valmisti ympäristöturpeita, kasvualustoja sekä kasvinravinteita ja kehitti ympäristöteknologian ratkaisuja.[29]

Yhtiö myi sahaustoimintaa harjoittaneen tytäryhtiönsä Vapo Timber Oy:n itävaltalaiselle Binderholz-konsernille tammikuussa 2015. Myydyn tytäryhtiön, jolle Nurmeksen ja Lieksan sahat siirtyivät, nimeksi tuli Binderholz Nordic Oy.[30]

Vapo alkoi myydä maaomaisuuttaan vuonna 2017.[11]

Vuonna 2018 Vapo alkoi uudistaa strategiaansa, sillä energiaturpeen käyttö Suomessa väheni.[7] Yhtiö osti hollantilaisen kasvatusalustoja myyvän BVB Substratesin[31], jonka kanssa Kekkilä yhdistyi. BVB:n liiketoiminta oli keskittynyt kasvihuoneisiin ja puutarhoihin tarkoitettujen ammatillisiin viljelytuotteisiin.[1] Kekkilä-BVP työllisti 500 henkilöä.[32]

Vuonna 2019 Vapo kertoi pyrkivänsä tuulivoiman kehittäjäksi. Omia maa-alueita sillä oli 80 000 hehtaaria.[31] Neova hankki ensimmäisen aktiivihiilituotantolaitoksen Ilomantsista. Energiaturpeen käytöstä tuli huomattavasti aiempaa kalliimpaa seurauksena päästöoikeuden hinnannoususta ja turpeen verotuksen kiristymisestä ja sen kysyntä romahti.[1] [7] Energiaturpeen sijasta alettiin panostaa turpeesta jalostettuihin ammattilais- ja harrastekäyttöön soveltuviin kasvualustoihin, joita yhtiö myi muun muassa Kekkilä-brändillä.[7] Marraskuussa Vapo kertoi perustaneensa uuden tytäryhtiön. Nevel Oy toimi kuntien ja teollisuuden kehittyneiden infrastruktuuriratkaisujen parissa Suomessa, Ruotsissa ja Virossa ja työllisti noin 125 henkilöä. Yhtiön asiakkaina oli yli 150 energiantuotantolaitosta ja 40 kaukolämpöverkkoa.[33]

Vuoden 2020 koronapandemia lisäsi ihmisten kiinnostusta puutarhatöihin ja esimerkiksi Kekkilä-BVB:n myynti kasvoi kaikilla markkina-alueilla noin kolmanneksen.[7] Vuosien 2017 ja 2020 välillä yhtiö oli myynyt yli 30 000 hehtaaria maa-alueitaan. Elokuussa se kertoi tavoitteestaan myydä vielä puolet sadan tuhannen hehtaarin maaomaisuudestaan.[11] Syyskuussa vietettiin Ilomantsin aktiivihiilitehtaan avajaisia. Tehtaaseen oli investoitu 30 miljoonaa euroa.[34] Saadakseen lisää pääomia uuden strategiansa toteuttamiseen Vapo myi Nevel-energiayhtiönsä ranskalaiselle pääomasijoittajalle Ardianille. Marraskuussa julkaistun kaupan arvo oli 656 miljoonaa euroa.[1][35] Vapo-konsernin liikevaihto oli 544,9 miljoonaa euroa ja tulos −108,1 miljoonaa euroa. Konserni työllisti noin 1 031 henkilöä.[36]

Nevel-kauppa toteutui tammikuussa 2021.[1]

Neova Oy (2021–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2021 yhtiö ilmoitti vaihtavansa nimekseen Neova Oy.[37] Uusi nimi otettiin käyttöön toukokuussa.[6] Uudella nimellä haettiin profiloitumista kansainvälisenä viheralan tuotteiden ja aktiivihiilen valmistajana.[1] Energiaturpeen osuus Neovan liikevaihdosta oli noin 15 prosenttia vuonna 2021, mutta yhtiö odotti osuuden pienenevän lähivuosina.[7] Neova suunnitteli tuulivoimahankkeista esimerkiksi entisille turvetuotantoalueilleen ja muille omistamilleen maille. Metsähallituksen kanssa suunniteltiin 25–38 tuulimyllyn puistoa Pyhännälle ja Halsualle 15 voimalan puistoa.[7] Syksyllä EU käsitteli lulucf-asetusta, joka koskee kestävän rahoituksen säädöksiä ja maankäyttöä. Siinä esitettiin turpeen käytön voimakasta vähennystä ja käyttöön vaikuttamista niin kutsutuilla taksonomiasäännöillä, joiden mukaan pankit eivät antaisi edullista rahoitusta turvetta käyttäville yrityksille. Vaikka Neova oli vähentänyt huomattavasti polttoturpeen tuotantoa, se hyödynsi turvetta kasvu- ja kuiviketurpeena sekä aktiivihiileen. Neova näki uhkana sen, että jos aktiivihiiltä ei saa valmistaa EU:ssa, se jouduttaisiin tuomaan Yhdysvalloista.[38]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 Neova-konsernin liiketoiminta oli jaettu neljään divisioonaan ja niitä yhdistävään Supply Chain Management -toimintoon. Divisioonat:[39]:

  • Carbons,
  • Fuels, joka myy energiaturvetta ja puupolttoaineita Vapo-brändillä.[40][7][41]
  • Grow&Care, johon kuuluu
    • Kekkilä-BVB, joka valmistaa kasvualustoja, katteita ja lannoiteita[41] sekä
    • G&C Materials, joka valmistaa kuivikkeita eläintiloille[41]
  • Ventures

Neova toimii Suomen lisäksi Australiassa, Espanjassa, Hollannissa, Kiinassa, Meksikossa, Portugalissa, Ruotsissa, Saksassa, Virossa ja Yhdysvalloissa.[2] Yhtiön pääkonttori on Jyväskylässä, jossa sijaitsee myös tuotekehitystä, it-toimintoja ja taloushallinto. Yhtiön johto toimii Vantaalla.[10]

Konserniin kuuluvat Neova Oy, Kekkilä-BVB Oy, Kekkilä Oy, BVB Substrates B.V., G&C Materials Oy, Hasselfors Garden AB, Kekkilä Iberia S.L., Oü Kekkilä Eesti, Neova AB ja AS Tootsi Turvas.[2] Kekkilä-BVB:n osuus liikevaihdosta vuonna 2020 oli yli puolet.[40] Kekkilä-BVB on yhteisyritys, josta Neova omistaa 70 prosenttia ja Van Buurenin perhe 30 prosenttia.[32]

Tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 yhtiön strategisesti tärkeimmiksi tuotteiksi valittiin turpeesta valmistetut kasvualustat ja aktiivihiili.[1] Noin puolet yhtiön toimittamista polttoaineista oli turvetta, loput puupohjaisia polttoaineita, kuten haketta ja pellettejä.[7]

Neovalla on tutkimushanke, joka keskittyy turpeesta jalostettaviin humushappoihin, joita voidaan käyttää esimerkiksi biostimulantteina kasvien ravinteidenottokyvyn nostamisessa, joilloin keinolannoituksen määrää voidaan vähentää. Se tutkii myös muun muassa suobiomassoista jalostettavia luonnonmukaisia vahoja ja hartseja.[42]

Aktiivihiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiivihiiltä käytetään savukaasujen, ilman ja veden puhdistukseen[7], esimerkiksi autojen ilmansuodattimissa.[43] Teollisuus ja elintarviketuotanto hyödyntävät aktiivihiiltä kemikaalien, metallien ja hajujen adsorboimisessa.[43] Neova valmistaa Ilomantsissa aktiivihiiltä turpeesta ja myy sitä jatkojalostajille[40] Novactor-brändillä.[42] Tuotantoprosessin välivaiheena syntyy myös pellettiä.[34] Aktiivihiililaitos ja pellettitehdas työllistää Ilomantsissa 15 ihmistä. Tuotannossa hyödynnetään aktivointiaineena vesihöyryä, mutta vesistöpäästöjä ei synny suljetun kierron ansiosta. Energian suhteen tehdas on omavarainen, hukkalämmöstä syntyy kaukolämpöä Ilomantsiin.[34] Tehtaassa on yksi linja ja sen vuosikapasiteetti on 5 000 tonnia. Vuonna 2021 Neova suunnitteli tehtaan laajentamista kaksilinjaiseksi[43] sekä pajun ja turpeen yhdistelmän käyttämistä aktiivihiilen raaka-aineena.[40] Tätä varten istutettiin pajuja Karhunsuolle Kouvolaan, jossa oli aiemmin tuotettu turvetta. Kohteeseen valittiin pajut, sillä ne kasvavat nopeasti ja sitovat hiilidioksidia ja haihduttavat vettä. Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto seuraa kasvuston kehittymistä.[44]

Neovalla on ympäristölupa aktiivihiililaitosten rakentamiseen myös Seinäjoella ja Haapavedellä.[34]

Kasvuturve[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 Euroopassa käytettiin puutarhakasvien ja puuntaimien kasvualustoina noin 75-prosenttisesti turvetta. Sen korvikkeeksi on ehdotettu kookonspähkinän kuorta, jonka saatavuus on kuitenkin pientä.[38]

Kuiviketurve[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa turvetta käytetään myös karjan kuivikkeena.[38]

Pelletti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neova valmistaa pellettiä puusta ja turpeesta. Valtaosa tuotannosta käytetään suurissa ja keskisuurissa lämpölaitoksissa, mutta sitä tarvitaan myös kuivikkeiksi ja aktiivihiilen raaka-aineeksi. Vuonna 2020 se valmisti pellettiä Haukinevalla, Ilomantsissa, Kärsämäellä, Turengissa, Vilppulassa ja Ylistarossa. Suurin laitoksista sijaitsee Vilppulassa. Puupellettiä se on valmistanut vuodesta 1999 lähtien.[45]

Yhteiskuntavastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2020 yritys lahjoitti 4H-liitolle 14 paikkakunnalla yhteensä 80 hehtaaria turvetuotannosta poistuneita maita juhlistaessaan yrityksen 80-vuotispäivää. Järjestön tavoite oli metsittää alueet hiilinieluiksi.[46][47]

Elokuussa 2021 Neova aloitti Suomen MM-rallia järjestävän AKK Sports Oy:n kanssa yhteistyön tapahtuman hiilijalanjäljen kompensoimisessa. Vuonna 2022 rallin kärkiluokan autoilla on hydridimooottorit ja niissä käytetään synteettistä ja hiilineutraalisti tuotettua polttoainetta. Rallin tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Vuoden 2021 rallin järjestäjäorganisaation ja kilpa-autojen muodostama hiilijalanjälki kompensoidaan metsää istuttamalla. Seuraavina vuosina istutettavan metsän määrä kasvatetaan kattamaan koko tapahtuman aiheuttama hiilijalanjälki.[48]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 turvetuotannnon vastustajat väittivät, että media julkaisee artikkeleita, joissa turvehaittoja vähätellään ja joilla kohennetaan Vapon mainetta.[49] Suomen Luonnonsuojeluliitto sanoi Vapon hakevan lupia toiminnalleen virheellisten vesistömittausten perusteella.[50] Vuonna 2019 Geologian tutkimuskeskus julkaisi 62 järveä kattaneen tutkimuksen, jonka mukaan turvetuotanto ei kasvata järvien sedimenttiä eli humuspitoista liejua.[51] Vuonna 2020 Suomen hallitus linjasi, että turpeen energiakäyttö tulee puolittaa vuoden 2030 mennessä. Vapon mukaan verot ja päästöoikeuksien hinta vähensivät energiaturpeen kysyntää arvioitua nopeammin, jolloin puolittumiseen päästäisiin jo ennen vuotta 2025.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Riikka Aaltonen: Vapo vaihtoi nimekseen Neova, ja nyt yhtiö tähtää turpeesta kohti puutarhabuumia – Joko valtionyhtiötä hivutetaan myös kohti pörssiä? Kauppalehti. Viitattu 24.9.2021.
  2. a b c d e Konserni - Neova Group www.neova-group.com. Viitattu 24.9.2021.
  3. Toimitusjohtaja Vapo. Viitattu 22.1.2018.
  4. Hallituksen jäsenet Vapo. Viitattu 9.11.2020.
  5. Ilkka Hartio: Vapo vaihtoi nimensä Neovaksi – yhtiön kotipaikkana säilyy Jyväskylän kaupunki Keskisuomalainen. 29.4.2021. Viitattu 24.9.2021.
  6. a b Neova Oy Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. Patentti- ja rekisterihallitus ja Verohallinto. Viitattu 7.5.2021.
  7. a b c d e f g h i j Hartikainen, Jarno: Turve | Vapo muuttaa nimensä Neovaksi eikä enää laske tulevaisuuttaan energiaturpeen varaan: ”Seuraavat pari vuotta ovat tuloksen tekemisen kannalta pieni kuoppa” Helsingin Sanomat. 11.5.2021. Viitattu 24.9.2021.
  8. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab Jämsén, Asko: Halkometsästä soille ja sahoille. VAPO 50 vuotta 1940-1990. VAPO, 1990. ISBN 952-90-1677-8.
  9. a b Tarinamme Vapo. Viitattu 7.10.2013.
  10. a b c d e f g h i j k l m n 1970-luvun öljykriisi teki Vaposta turveyhtiön – Jyväskylä ei kiinnostanut yhtäkään naista, kun pääkonttori siirrettiin Helsingistä Keski-Suomeen Keskisuomalainen. 25.1.2020. Viitattu 27.9.2021.
  11. a b c d Vapo myy maitaan nettihuutokaupassa, koska turpeen energiakäyttö vähenee – Henri Pulkkinen osti metsää sijoituksena lapsilleen Yle Uutiset. Viitattu 27.9.2021.
  12. a b Tuliniemi, Erja: Kunnossapitojärjestelmän suunnittelu ja käyttöönotto, s. 9. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, 2010. Teoksen verkkoversio.
  13. Ahonen, Reijo; Lehtonen, Eero: Raamin rytkettä ja sirkkelin suihketta Asemankylällä : Hankasalmen saha 90 vuotta, s. 61. Vapo Timber, 2006. ISBN 951-53-2907-8. Teoksen verkkoversio.
  14. Pietiläinen Tuomo: Kiteelle ensimmäinen lietejätteen kompostilaitos Helsingin Sanomat. 27.5.1996. Viitattu 27.9.2021.
  15. Vapolle tuulivoimalaitos Kuivaniemelle mtvuutiset.fi. 24.6.1998. Viitattu 27.9.2021.
  16. Vapo osti Forssan Energian mtvuutiset.fi. 25.6.1999. Viitattu 27.9.2021.
  17. Yrityskaupan hyväksyminen ehdollisena; Metsäliitto Osuuskunta, Suomen valtio / Vapo Oy 5.1.2005. Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Viitattu 7.10.2013.
  18. Karismo Anna: Vapo lopettaa Forssan sahan Helsingin Sanomat. 13.6.2006. Viitattu 27.9.2021.
  19. Jyrki Iivonen: Vapo ryhtyy valmistamaan turpeesta dieselin raaka-ainetta 11.12.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.10.2013.
  20. Vapo alkaa tehdä turpeesta dieseliä, Vihreä lanka 16.11.2007 s.7
  21. VTT Tiedotteita 2357 (lokakuu 2006) Liikenteen biopolttoaineiden ja peltoenergian kasvihuonekaasutaseet ja uudet liiketoimintakonseptit
  22. Turvedieselin ilmastopäästöt luultua pienemmätYLE 15.11.2007
  23. Turpeesta tuotettu diesel ei täytä EU:n vaatimia kriteereitä Uutislehti Demari heinäkuussa 2008
  24. Forssan Energia palasi ja osti Vapon sähkömyynnin Yle Uutiset. Viitattu 27.9.2021.
  25. Vapo rakentaa kaikki suot parhaan vesienkäsittelyn piiriin ja tarjoaa suojeltavaksi tai vaihtoon yli 2 300 hehtaaria omistamiaan luonnonsoita 16.12.2011. Vapo Oy. Viitattu 18.11.2013.
  26. Vapo luopuu - Jyväskylästä Mustankorkean suuromistaja Yle Uutiset. Viitattu 27.9.2021.
  27. Mustankorkeasta kuntaomisteinen jäteyhtiö Mustankorkea. 18.12.2014. Viitattu 27.9.2021.
  28. a b Vahvaa kasvua pellettikaupassa Vapoviesti. 2/2013. Vapo. Viitattu 7.10.2013.
  29. Vapo Timber Vapo. Viitattu 7.10.2013.
  30. http://metsalehti.fi/Metsalehti/Metsauutiset/2016/1/Vapo-lopettaa-sahauksen-sahat-itavaltalaisomistukseen-/
  31. a b Vapo aikoo mukaan tuulivoimabisnekseen – omia maita käytössä 80 000 hehtaaria Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 21.9.2021.
  32. a b Kyösti Jurvelin: Vapo hankkii vahvistuksia Hollannista – Kekkilä tuplaa liikevaihtonsa Kauppalehti. Viitattu 24.9.2021.
  33. Matti Kankare: Suomessa aloittaa uusi energiajätti – operoi yli 150:tä energiantuotantolaitosta ja 40:tä kaukolämpöverkkoa Kauppalehti. Viitattu 24.9.2021.
  34. a b c d Vapolla jo uusia laajennussuunnitelmia - llomantsin uuteen tehtaaseen investoitu 30 miljoonaa euroa Karjalainen. Viitattu 27.9.2021.
  35. Ranskalainen sijoitusyhtiö Ardian ostaa Nevelin Vapolta Yle Uutiset. 2.11.2020. Viitattu 15.5.2021.
  36. Tilinpäätös ja toimintakertomus 1.1.–31.12.2020 (PDF) Vapo Oy. Viitattu 29.4.2021.
  37. Kaski, Heli: Turvetuotannostaan tunnettu Vapo pesee kasvojaan – nimi vaihtuu Neovaksi Yle Uutiset. 29.4.2021. Viitattu 29.4.2021.
  38. a b c Turpeen käyttö vaakalaudalla – EU-säädös uhkaa kiristää kasvihuoneiden, Neovan ja koko Euroopan puutarha-alan rahoitusta, jos kohteiden luokittelua ei muuteta Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 27.9.2021.
  39. Liiketoiminnot - Neova Group neova-group.com. Viitattu 21.9.2021.
  40. a b c d Kyösti Jurvelin: Vaposta sukeutuneen Neovan Ilomantsin tehdas saa lentävän lähdön Kauppalehti. Viitattu 24.9.2021.
  41. a b c Vapo karistaa turpeen tuoksun nimestään – uusi nimi on Neova Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 24.9.2021.
  42. a b Kyösti Jurvelin: Jos Vapoa on uskominen, turpeesta sukeutuu ihmeaine – Uutta tehdastaan tänään juhlistava yhtiö hakee uusista tuotteista yli 100 miljoonan euron liiketoimintaa Kauppalehti. Viitattu 24.9.2021.
  43. a b c Koronan viivästämä aktiivihiilitehdas saadaan tuotantoon Ilomantsissa - vuoden tuotanto on jo korvamerkitty vientiin, tehdas aiotaan laajentaa kaksilinjaiseksi Karjalainen. Viitattu 27.9.2021.
  44. Sofia Virtanen: Valtionyhtiö ottaa askeleen kohti nopeasti uusiutuvia rakaa-aineita – Neova alkaa testaamaan Kouvolan Karhunsuolla pajun kasvatusta aktiivihiilen raaka-aineeksi Kauppalehti. Viitattu 24.9.2021.
  45. Mira Metsälä: Miljoonas tonni pellettiä lähti matkaan Vilppulasta – tehdas saavutti merkkipaalun ensimmäisenä Suomessa Aamulehti. 15.9.2021. Viitattu 24.9.2021.
  46. Vapo lahjoittaa 80 hehtaaria maita 4H-liitolle Yle Uutiset. Viitattu 24.9.2021.
  47. Vapo lahjoittaa 80 hehtaaria maita 4H-liitolle metsitettäväksi Metsälehti. Viitattu 24.9.2021.
  48. Turvetuotannosta poistuneelle alueelle istutetaan metsää kompensoimaan Suomen MM-rallin hiilijalanjälkeä Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 21.9.2021.
  49. Mirja Laukka-Kiikkala: Turvetuotannon vastustajat suomivat Vapoa ja ely-keskusta KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 12.3.2017.
  50. SLL: Turvepäästöt lasketaan väärin Yle Uutiset. Viitattu 24.9.2021.
  51. Turvetuotantoa on syytetty suotta järvien likaantumisesta – tutkijat perkasivat 62 järven pohjamudat, ei vesistötaakkaa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 24.9.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]