Sloveeni
| Sloveeni | |
|---|---|
 |
|
| Oma nimi | slovenščina |
| Muu nimi | |
| Tiedot | |
| Alue |
 Slovenia Italia Unkari  Itävalta |
| Virallinen kieli |
Slovenia Itävalta (virallinen vähemmistökieli) Euroopan unioni |
| Puhujia | 2,2 miljoonaa |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielenhuolto | Slovenian taide-ja tiedeakatemia[1] |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä |
slaavilaiset kielet eteläslaavilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | sl |
| ISO 639-2 | slv |
| ISO 639-3 | slv |
Sloveeni on slaavilaisiin kieliin kuuluva indoeurooppalainen kieli. Sitä puhuu noin 2,2 miljoonaa ihmistä Sloveniassa sekä naapurimaissa Italiassa, Unkarissa ja Itävallassa.
Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sloveenissa on kuusi sijamuotoa ja kolme kieliopillista sukua.
Muista slaavilaisista kielistä sloveeni eroaa siten, että siinä on yksikön ja monikon lisäksi edelleen duaali, tasan kahta asiaa tarkoittava kieliopillinen luku, joka on muista kielistä hävinnyt.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sloveeni jakaantuu kymmeniin murteisiin, jotka eroavat toisistaan niin paljon, että ymmärtäminen saattaa olla vaikeaa. Esimerkiksi itäisimmällä prekmurščinan tai prekmursko narečje -murteella, jota puhutaan Prekmurjessa ja Unkarissa, on noin 80 000 puhujaa. Sillä oli myös 200 vuoden ajan 1900-luvun alkuun asti oma kirjallinen traditionsa ja sanomalehdistö.[2] Toinen standardi-sloveniasta merkittävästi eroava murre oli rozajanski langač (sloveeniksi rezijanščina), jota puhuttiin Resian laaksossa Italian Udinessa.
Standardi-slovenia eli ns. uusi slovenia luotiin 1800-luvun puolivälissä. Se perustuu alun perin 1500-luvulla Ljubljanassa puhuttuun kieleen, jolla Primož Trubar julkaisi ensimmäisen kirjan vuonna 1550 ja jolle Jurij Dalmatin käänsi Raamatun 1584. Kieltä vakiinnutti Jernej Kopitar vuoden 1809 kieliopillaan, mutta sen jälkeen monien sanojen oikeinkirjoitusta muutettiin vielä muinaiskirkkoslaavia vastaavaksi ja kieleen otettiin muiden slaavilaisten kielten ja kirkkoslaavin mukaiset monikkomuodot.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ sazu.si Slovenian Academy of Sciences and Arts. Viitattu 3.3.2012.
- ↑ Neologisms of the First Prekmurje Newspaper Prijatel, NATALIJA ULČNIK, University of Maribor
- ↑ The dual in Slovene dialects, Tjaša Jakop, s. 2
