Mandariinikiina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mandariinikiina
Oma nimi 普通話/普通话 (Pǔtōnghuà), 官話/官话 (Guānhuà)
Muu nimi kiina, putonghua
Tiedot
Alue Pohjois-Kiina, Lounais-Kiina
Virallinen kieli  Kiina
 Taiwan
 Singapore
 Yhdistyneet kansakunnat
Puhujia 960 miljoonaa
Sija 1.
Kirjaimisto kiinalaiset merkit
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta sinotiibetiläiset kielet
Kieliryhmä siniittiset kielet
ISO 639-3 cmn
Mandariinikiinan puhuma-alue Kiinassa (1987). Kielen kahdeksan tai yhdeksän alamurretta on merkitty eri värein.

Mandariinikiina eli mandariini (yksinkertaistettu: 官话, perinteinen: 官話, Guānhuà, 'byrokraattien kieli') on kiinan kielen yleiskieli ja puhutuin murre. Sitä puhuu äidinkielenään noin 960 miljoonaa ihmistä, enemmän kuin mitään toista kieltä. Vieraanakin kielenä mandariinikiinaa puhuu huomattava määrä ihmisiä, erityisesti Kiinassa.

Puhujia on pääasiassa Kiinassa, Taiwanissa, sekä useissa muissa Kaukoidän valtioissa. Mandariinikiina kuuluu siniittisiin kieliin yhdessä muiden kiinan kielten (tai murteiden) kanssa. Sitä kirjoitetaan samoilla kirjoitusmerkeillä kuin muita kiinan kieliä, mutta puhuttuna se muodostaa selvästi oman kielensä.

Kielen nimi viittaa kiinalaiseen virkamieheen.

Virallinen asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mandariinikiina on Kiinan virallinen kieli. Yleiskieli tästä pohjoisesta kielestä tuli Kiinan tasavaltaa hallinneen Guomindang-puolueen päätöksestä 1920-luvulla nimellä guóyǔ, eli valtion kieli, millä nimellä se yhä tunnetaan Taiwanilla. Yleiskielen nimen sille antoivat kommunistit 1950-luvulla.

Kansan päivälehden mukaan vuonna 2004 mandariinikiinaa puhui äidinkielenään 53 prosenttia Kiinan väestöstä, mutta yli 40 prosenttia kansalaisista ei puhunut sitä lainkaan. [1] Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten sitä osataan heikoiten juuri vähän koulutetun väestön keskuudessa.

Ääntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mandariinikiinan äännevarasto on seuraavanlainen.[2]

Mandariinikiinan konsonantit
labiaali dentaali/
alveolaari
retrofleksi alveolo-
palataali
velaari
nasaalit m n ŋ
klusiilit aspiroidut
aspiroimattomat p t k
affrikaatat aspiroidut t͡sʰ ʈ͡ʂʰ t͡ɕʰ
aspiroimattomat t͡s ʈ͡ʂ t͡ɕ
Frikatiivit f s ʂ ɕ x
Likvidit l ɻ

Puhuttu mandariinikiina koostuu kaksiosaisista tavuista. Useimmat tavut alkavat tavunalkajalla eli alukkeella ja päättyvät tavunlopettajaan eli lopukkeeseen. Tavunalkajia on yhteensä 21 ja tavunlopettajia 38. Näiden lukujen tulo on 798, mutta koska kaikki tavunalkajat ja -lopettajat eivät yhdisty toistensa kanssa tavuiksi, on kielessä tavuja kaiken kaikkiaan vain hieman yli 400. Toonit eli sävelkorot mukaan lukien mandariinikiinassa on yhteensä 1196 tavua.[3]

Tavunalkajat ovat konsonanttiäänteitä (tässä kansainvälisen foneettisen aakkoston mukaan kirjoitettuna): /p pʰ m f t tʰ n l k x ts tsʰ s ɻ tʂ tʂʰ ɕ ʂ/.[4]

Tavunlopettajissa on yksi, kaksi tai kolme vokaalia, ja ne voivat joskus loppua n- tai ng-äänteeseen. Erhua on erityisesti pohjoismurteiden piirre, jossa tavun loppuun äännetään ɻ. Jotkin tavut koostuvat pelkästään tavunlopettajasta.[5] Seuraavassa taulukossa ovat mandariinikiinan tavunlopettajat sekä niiden esitystavat pinyin-järjestelmällä niiden esiintyessä yksinään ja konsonantin kanssa.[6]

Mandariinikiinan tavunlopettajat
Nukleus /ɹ̩/ /i/ /u/ /y/ /ə/ /a/
Mediaali /j/ /j/ /w/ /ɥ/ /j/ /w/ /ɥ/
Kooda [ɹ̩~ɻ̩]

-i
[i]
yi
-i
[u]
wu
-u
[y]
yu
1
[ɤ]
e
-e
[je]
ye
-ie
[wo]
wo
-uo2
[ɥe]
yue
-üe1
[a]
a
-a
[ja]
ya
-ia
[wa]
wa
-ua
/i/ [ei̯]
ei
-ei
[wei̯]
wei
-ui
[ai̯]
ai
-ai
[wai̯]
wai
-uai
/u/ [ou̯]
ou
-ou
[jou̯]
you
-iu
[au̯]
ao
-ao
[jau̯]
yao
-iao
/n/ [in]
yin
-in
[yn]
yun
-ün1
[ən]
en
-en
[wən]
wen
-un
[an]
an
-an
[jɛn]
yan
-ian
[wan]
wan
-uan
[ɥɛn]
yuan
-üan1
/ŋ/ [iŋ]
ying
-ing
[ʊŋ]

-ong
[jʊŋ]
yong
-iong
[əŋ]
eng
-eng
[wəŋ]
weng
 
[aŋ]
ang
-ang
[jaŋ]
yang
-iang
[waŋ]
wang
-uang

1 ü kirjoitetaan u:na j:n, q:n tai x:n jälkeen.
2 uo kirjoitetaan o:na b:n, p:n, m:n tai f:n jälkeen.

Sävelkorot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mandariinikiinan neljän toonin sävelkulut

Mandariinikiinassa on neljä (tai viisi, jos neutraali lasketaan) toonia eli sävelkorkoa. Sanojen merkitys eri tooneilla lausuttuna on täysin erilainen. Ensimmäinen on tasainen ja pitkä, toisessa ääni nousee matalalta korkealle nopeasti, kolmas pysyy matalana hetken ja nousee sitten ylös, ja neljäs laskeutuu nopeasti ylhäältä alas. Esimerkkinä voidaan mainita, että sana "ma" voi tarkoittaa lausuttuna:

  1. ensimmäisellä toonilla () äitiä
  2. toisella toonilla () hamppua tai pellavaa
  3. kolmannella toonilla () hevosta
  4. neljännellä toonila () kiroilla ja
  5. neutraalilla toonilla (ma) kysymyksenmuodostajapartikkelia.

Kolmanteen tooniin liittyy sandhi-ilmiö, jonka seurauksena nousua ei äännetä, jos tavua seuraa mikä tahansa toinen tavu.

Kirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mandariinikiinaa kirjoitetaan samoilla kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä kuin muitakin kiinan kieliä. Sen latinisointiin käytetään nykyisin lähes yksinomaan pinyin-järjestelmää.[3]

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiina on peruskieliopiltaan analyyttinen kieli. Kiinan sanoja ei taivuteta lainkaan eikä kieliopillista sukua ole. Myöskään varsinaisia aikamuotoja, tapaluokkia tai monikkoa ei ole. Sen sijaan kielessä on runsaasti kieliopillisia partikkeleita, joiden käyttö on vivahteikasta. Verbit jaetaan useaan alatyyppiin, joiden käyttäytyminen lauseenjäseninä eroaa toisistaan. Yksinkertaisen lauseen sanajärjestys on subjekti + adverbi + verbi + objekti, ja tästä voidaan poiketa vain eräissä kieliopillisissa tilanteissa, tosin eräät näistä poikkeuksista ovat käytännössä hyvin yleisiä. Erilaisilla adverbeillä on kieliopillisesti keskeinen asema.

Mandariinikiinan lauseenmuodostus on hyvin topikaalista: lauseet aloitetaan kertomalla milloin ja missä asiat ovat tapahtuneet ja lauseen edetessä edetään ikään kuin tutuista asioista tuntemattomiin.

昨天晚上我跟妈妈一起饭馆吃饭 
Zuótiān wǎnshàng wǒ gēn māmā yīqǐ  fànguǎn chīfàn
Eilinen ilta minä kanssa äiti yhdessä mennä ravintola syödä
= Eilen illalla minä menin yhdessä äidin kanssa ravintolaan syömään.

Esimerkkilauseessa suomen imperfekti tulee kiinassa ilmaistuksi täsmällisen ajan ilmauksen kautta.

Kuten muissakin itäaasialaisissa kielissä, kysymyslauseessa kysymyssana sijoitetaan kysyttävän asian paikalle, eikä lauseen alkuun. Kielessä on myös kysymyspartikkeleita, joiden paikka on vasta lauseen lopussa.

Esimerkiksi:

她是? Tā shì shéi
Hän olla kuka
= Kuka hän on?
她是我的朋友Tā shì wǒde péngyǒu
Hän olla minä+GEN ystävä
= Hän on ystäväni.

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska mandariinikiinan tavujen määrä on varsin pieni, sanastolle ovat tyypillisiä lukuisat homofonit eli sanat, joiden äänneasu ja tooni (ja siten kirjoitusasu pinyinin tasolla) ovat identtiset, mutta merkitys ja merkeillä kirjoitettuna kirjoitusasu erilainen. Esimerkiksi etelää merkitsevä 南, miestä merkitsevä 男 ja vaikeaa merkitsevä 难 ääntyvät kaikki nán. Käytännössä konteksti kertoo yleensä merkityksen. Lisäksi nykykiinassa on vahva taipumus pyrkiä tekemään sanoista kaksitavuisia, jolloin merkitys on vielä yksikäsitteisempi.

Kiinassa on selkeästi erillinen rekisteri tavanomaiselle "puhekielelle" ja virallisissa yhteyksissä käytettävälle "kirjakielelle". Esimerkiksi sana "potilas" on puhekielessä ja puhekielisessä tekstissä 病人 bìngrén, mutta virallisissa teksteissä ja virallismuotoisessa puheessa 患者 huànzhě.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://english.people.com.cn/200609/05/eng20060905_299608.html
  2. Norman, Jerry: Chinese, s. 139. Cambridge: Cambridge University Press, 1988. ISBN 978-0-521-29653-3. (englanniksi)
  3. a b Kettunen 2009, s. 8.
  4. Kettunen 2009, s. 9–10.
  5. Kettunen 2009, s. 11.
  6. Lee, Wai-sum; Zee, Eric: Standard Chinese (Beijing). Journal of the International Phonetic Association, 2003, 33. vsk, nro 1, s. 109–112. doi:10.1017/S0025100303001208. (englanniksi)