Kyrillinen kirjaimisto

Wikipedia
Ohjattu sivulta Kyrilliset aakkoset
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maat joissa kyrillinen aakkosto on käytössä. Tumman vihreä: käytössä, vaaleanvihreä: osittain käytössä.

Kyrillinen kirjaimisto on kirjoitusjärjestelmä, joka perustuu glagoliittiseen ja kreikkalaiseen kirjaimistoon.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 863 Pyhät Kyrillos ja Methodios saivat Bysantin hallitsijalta tehtävän luoda slaavilaisille kielille tai murteille yhtenäinen kirjoitusjärjestelmä. Työn tuloksena syntyi glagoliittinen kirjaimisto, josta myöhemmin kehittyi sitä ja kreikkalaista kirjaimistoa sekoitettuna edustava – yhä Kyrilloksen nimeä kantava – kyrillinen kirjaimisto. Venäjäksi sitä kutsutaan nimellä kirillitsa (кириллица) ja ukrainaksi kyrylytsja (Кирилиця).

Kirkkoslaavi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaiskirkkoslaavin kirjaimisto on vanhin kyrillisistä kirjaimistoista, ja se on peräisin 900-luvulta. Siihen kuuluu 43 kirjainta.

Kyrillinen aakkosto noin vuodelta 900

Kyrillinen kirjaimisto vuodelta 1708[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1708 mennessä kirjaimisto oli kehittynyt paljon, ja kirjainten määrä oli vähentynyt 34:ään.

Kyrillinen aakkosto vuodelta 1708

Venäjän kirjaimisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyvenäjän kirjaimisto perustuu suurelta osin vuoden 1708 kyrilliseen kirjaimistoon, ja siinä on 33 kirjainta.

Nykyaikainen kyrillinen aakkosto


Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyrillistä kirjaimistoa käytetään nykyään monien slaavilaisten sekä Venäjällä ja lähialueilla puhuttavien uralilaisten, turkkilaisten, mongolilaisten, luoteiskaukasialaisten, pohjoiskaukasialaisten ja dagestanilaisten kielten kirjoittamiseen. Kyrillistä kirjaimistoa käyttäviä slaavilaisia kieliä ovat venäjä, ukraina, valkovenäjä, bulgaria, makedonia, serbia (käyttää myös latinalaista kirjaimistoa) ja kirkkoslaavi.

Kyrillista kirjaimistoa käyttäviä uralilaisia kieliä ovat ersä, mokša, niittymari, vuorimari, komi, komipermjakki, udmurtti, kildininsaame, nenetsi ja hanti, mansi.selvennä

Turkkilaisista kielistä kyrillista kirjaimistoa käyttävät kazakki, baškiiri, kumykki, nogai, kirgiisi, dolgaani, hakassi, jakuutti karatšai balkaari, šoori, tuva ja tataari. Aikaisemmin myös azeri, uzbekki, karapakalpakki, gagauzi, turkmeeni ja krimintataari käyttivät kyrillistä kirjaimistoa, mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ne palasivat latinalaiseen kirjaimistoon. Tatarstan päätti myös että tataarissa siirrytään latinalaiseen kirjaimistoon, mutta asian toteutumista on hankaloittanut Venäjällä tämän jälkeen säädetty laki, jonka mukaan virallista kieltä voidaan kirjoittaa vain kyrillisellä kirjaimistolla.

Mongolisista kielistä kyrillistä kirjaimistoa käyttävät burjaatti, kalmukki ja mongoli. luoteiskaukasialaisista kielistä kyrillistä kirjaimistoa käyttävät abhaasi, abaza, adyge ja kabardi. Pohjoiskaukasialaisista kielistä kyrillistä kirjaimistoa käyttävät inguuši ja tšetšeeni. Dagestanilaisista kielistä kyrillistä kirjaimistoa käyttävät avaari, dargva, laki, aguli, lezgi, rutuli ja tabasarani.

Aakkostot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]selvennä,selvennä

Kyrillistä kirjaimistoa käyttävien kielten aakkostot poikkeavat toisistaan hiukan.

Kyrillisten aakkosten ominaisuus on, että kursiivi eroaa joidenkin kirjainten kohdalla normaalista kirjainlajista. Tämä voi olla hankalaa lukijalle, joka on oppinut vain pystyt aakkoset:lähde?

Аа Бб Вв Гг Дд Ее Ёё Жж Зз Ии Йй Кк Лл Мм Нн Оо Пп Рр Сс Тт Уу Фф Хх Цц Чч Шш Щщ Ъъ Ыы Ьь Ээ Юю Яя
Аа Бб Вв Гг Дд Ее Ёё Жж Зз Ии Йй Кк Лл Мм Нн Оо Пп Рр Сс Тт Уу Фф Хх Цц Чч Шш Щщ Ъъ Ыы Ьь Ээ Юю Яя

Käsin kirjoitettu teksti muistuttaa kursiivia: Käsin kirjoitetut kirjaimet G, D, I, lyhyt-I, M, T ja ts

Venäläinen aakkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän kirjoitukseen käytetään nykyään seuraavia kirjaimia:

А Б В Г Д Е Ё Ж З И Й
К Л М Н О П Р С Т У Ф
Х Ц Ч Ш Щ Ъ Ы Ь Э Ю Я

Oikeinkirjoitus uudistettiin 1918. Painomerkit, joita käytetään muun muassa oppikirjoissa, eivät sisälly Unicodeen. Wikipediassa on käytetty joissakin nimissä Unicoden erillistä aksenttimerkkiä. Unicodesta puuttuu lisäksi muun muassa nykyaikaisessa kirkkoslaavissa käytettyjä merkkejä.

Ukrainalainen aakkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

А Б В Г Ґ Д Е Є Ж З И
І Ї Й К Л М Н О П Р C
T У Ф Х Ц Ч Ш Щ Ю Я Ь
  • Lisäksi Ґ, ґ (1991 uudistuksen jälkeen) Г:n ja Д:n välissä, joka lausutaan kuten venäjän Г. Kirjainta ei käytetty Neuvosto-Ukrainassa vuoden 1933 jälkeen ja se puuttuu useista kirjaimistoista ja tietokoneista.
  • Е:n nimi on "E", Ё:ta ei ole. Lisäksi Є, є Е:n ja Ж:n välissä.
  • Kirjainta Э, э ei käytetä
  • И lausutaan eri tavoin ja sen nimi on "Y", samoin Й on "Lyhyt-Y". Niiden välissä ovat kirjaimet І, і ja Ї, ї, jotka näyttävät latinalaiselta I:ltä.
  • Ы:tä ei käytetä.
  • Kovan merkin tilalla käytetään heittomerkkiä.

Valkovenäläinen aakkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • I näyttää enemmän latinalaisten aakkosten I:ltä.
  • Lisäksi lyhyt-U (Ў, ў)
  • Щщ ei ole käytössä
  • Kovan merkin tilalla heittomerkki.

Bulgarialainen aakkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kovalla merkillä (Ъ, ъ) on äännearvo

Serbialainen aakkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Аа Бб Вв Гг Дд Ђђ Ее Жж Зз Ии
Јј Кк Лл Љљ Мм Нн Њњ Оо Пп Рр
Сс Тт Ћћ Уу Фф Хх Цц Чч Џџ Шш

Moderni serbia 1800-luvulta lähtien:

  • Lyhyen I:n tilalla Ј, ј, joka lausutaan /j/.
  • Kirjain Е lausutaan /ɛ/ ja sen nimi on "E".
  • Ei kirjaimia Ё, Э, Й
  • Д:n ja Е:n välissä kirjain Ђ, ђ
  • И:n ja К:n välissä kirjain Љ, љ
  • Н:n ja О:n välissä kirjain Њ, њ
  • Т:n ja У:n välissä kirjain Ћ, ћ
  • Ч:n ja Ш:n välissä kirjain Џ, џ
  • Ш on viimeinen kirjain

Makedonialainen aakkosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten serbian aakkosto, mutta:

  • Käyttää lisäkirjaimia Ѕѕ; Ѓѓ ja Ќќ.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan suuri ensyklopedia

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]