Šoorin kieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Šoori
Oma nimi шор тили
Tiedot
Alue Kemerovon alue (Venäjä)
Virallinen kieli ei virallisen kielen asemaa
Puhujia 6 200
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta turkkilaiset kielet
Kieliryhmä uiguurilais-oguusilainen ryhmä
hakassilainen alaryhmä
ISO 639-3 cjs

Šoorin kieli[1] (šooriksi шор тили, šor tili) on Venäjällä Etelä-Siperiassa asuvien šoorien puhuma turkkilainen kieli.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šoorien perinteistä asuinaluetta ovat Kuznetskin Alataun rinteet sekä Tomin ja sen sivujokien Kondoman ja Mras-Sun varret.[2] Hallinnollisesti seutu kuuluu Kemerovon alueen Taštagolin ja Novokuznetskin piireihin, Mežduretšenskin kaupunkipiirikuntaan sekä osittain Hakassiaan ja Altain tasavaltaan.[3]

Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 15 700 šooria ja 10 000 šoorin kielen puhujaa.[4] Kansallisuudeltaan šooreista 57,5 % ilmoitti äidinkielekseen šoorin ja 40,9 % venäjän. Toisena kielenään venäjää puhui 53,6 %.[5]

Vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 14 000 šooria[6] ja 6 200 šoorin puhujaa.[7] 99,7 % šooreista osaa venäjää.[8] Alueellisesti he jakautuvat seuraavasti:

  • Kemerovon alue 11 600 šooria (joista 4 900 puhuu šoorin kieltä),
  • Hakassia 1 100 (487),
  • Altain tasavalta 141 (50).[9]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 2 800 šoorin puhujaa[10].

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šoori kuuluu turkkilaisten kielten uiguurilais-oguusilaisen ryhmän hakassilaiseen alaryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat hakassi, tšulyminturkki ja altain pohjoismurteet. Šoorin kieltä ei tule sekoittaa hakassin kielen samannimiseen murteeseen.[11]

Kieli jakautuu kahteen murteeseen. Mras-Sun murre on lähempänä hakassia ja Kondoman murre altain pohjoismurteita. Šoorissa on paljon mongolilaisia ja venäläisiä lainasanoja.[12]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksiset lähetyssaarnaajat loivat 1880-luvulla kyrilliseen kirjaimistoon perustuneen kirjakielen, jolla julkaistiin aapinen ja uskonnollista kirjallisuutta.[2] Vuonna 1926 perustettiin Vuoristo-Šorian kansallinen piiri, avattiin šoorinkielisiä kouluja ja julkaistiin sanomalehteä. Šooriksi ilmestyi myös alkuperäistä kaunokirjallisuutta. Kirjakielen pohjana oli Mras-Sun murre. Vuonna 1929 siirryttiin latinalaiseen aakkostoon, mutta vuonna 1938 palattiin kyrilliseen kirjaimistoon, jota on täydennetty lisämerkeillä ғ, қ, ң, ӧ ja ӱ. Vuonna 1939 tapahtuneen kansallisen piirin lakkauttamisen jälkeen kirjakielen viljely loppui lähes kokonaan.[13]

Šoorin kirjaimisto

А а Б б В в Г г Ғ ғ Д д Е е Ё ё
Ж ж З з И и Й й К к Қ қ Л л М м
Н н Ң ң О о Ӧ ӧ П п Р р С с Т т
У у Ӱ ӱ Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш Щ щ
Ъ ъ Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я

Kieltä alettiin elvyttää 1980-luvun lopussa. Nykyään šooriksi on julkaistu äidinkielen oppikirjoja ja sitä opetetaan kouluissa aineena. Vuonna 1989 kieltä alettiin opettaa Novokuznetskin kasvatustieteellisessä korkeakoulussa.[14]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvytystoimista huolimatta šooria voidaan pitää vakavasti uhanalaisena kielenä. Nykyään valtaosa sen puhujista asuu kaupungeissa täysin venäjänkielisessä ympäristössä. Äidinkielen arvostus on vähäistä ja venäjä on vaikuttanut voimakkaasti sen rakenteeseen.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 140. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.
  2. ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 428. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  3. ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 413. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  4. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 629–630. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  5. ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  6. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 2.7.2009. (venäjäksi)
  7. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 2.7.2009. (venäjäksi)
  8. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 2.7.2009. (venäjäksi)
  9. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 2.7.2009. (venäjäksi)
  10. ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  11. ↑ Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 197, 202, 204–206. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
  12. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 428–429, 435. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  13. ↑ Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 67–68. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6.
  14. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 633–636. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  15. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 639. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkkilaiset kielet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Šoorin_kieli&oldid=20977909”