Tataarin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tataari
Oma nimi татар теле, татарча / tatar tele, tatarça
Tiedot
Alue Venäjä
Virallinen kieli
Flag of Tatarstan.svg
Tatarstan
Puhujia noin 6,5 miljoonaa
Kirjaimisto kyrillinen, latinalainen
Kielenhuolto Tatarstanin tiedeakatemien kielen, kirjallisuuden ja taiteen instituutti
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta turkkilaiset kielet
Kieliryhmä kiptšakkilainen
Kielikoodit
ISO 639-1 tt
ISO 639-2 tat
ISO 639-3 tat

Tataarin kieli (tataariksi татар теле, tatar tele eli татарча, tatarça) on etupäässä Venäjällä asuvien tataarien puhuma turkkilainen kieli. Sillä on virallisen kielen asema Tatarstanin tasavallassa. Puhujamäärältään tataari on Venäjän suurin vähemmistökieli.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tataarin kieltä puhuvat Volgan ja Uralin alueen tataarit, Astrahanin tataarit ja Siperian tataarit. Suurin ryhmä, Volgan–Uralin tataarit, koostuu Kazanin tataareista, mišääreistä, Kasimovin tataareista ja kristityistä krjašeneista. Astrahanin ja Siperian tataarit jakautuvat myös useisiin alaryhmiin.[1] Pieniä tataariryhmiä on myös muissa maissa, muun muassa Suomessa.

Vuonna 1989 entisessä Neuvostoliitossa laskettiin olevan 6,6 miljoonaa tataaria, joista vain 1 765 000 asui nimikkotasavallassaan Tatarstanissa.[2] Venäjän 5,5 miljoonasta tataarista 85,6 % ilmoitti äidinkielekseen tataarin ja 14,2 % venäjän. Toisena kielenään venäjää puhui 72,7 %.[3] Äidinkieliset tataarinpuhujat jakautuivat alueittain seuraavasti:[4]

Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 5,6 miljoonaa tataaria[5] ja 5,3 miljoonaa tataarin kielen puhujaa[6] (lukuun sisältyvät myös tataaria toisena tai vieraana kielenä puhuvat). Venäjän tataareista 96,1 % osaa venäjää[7] ja 80,8 % tataaria. Kieltä puhuvat myös monet naapurikansojen edustajat, mm. 524 000 baškiiria.[8] Tatarstanissa tataarin kieltä osaa 53,3 % väestöstä ja Baškortostanissa 34,0 %.[9]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 4,3 miljoonaa tataarin puhujaa[10].

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tataari kuuluu turkkilaisten kielten läntisen haaran kiptšakkilaisen ryhmän kiptšakkilais-bolgaarilaiseen alaryhmään. Se on muodostunut kiptšakkilaisten ja bolgaarimurteiden vuorovaikutuksen tuloksena Kultaisen ordan ja Kazanin kaanikunnan alueella. Lähin sukukieli on baškiiri, joka poikkeaa tataarista lähinnä konsonantisminsa perusteella.[11]

Kieli jakautuu kolmeen päämurteeseen. Keskimurretta puhuu suurin osa Volgan-Uralin alueella asuvista Kazanin tataareista. Länsimurretta eri mišääriä puhutaan Tatarstanin ja Baškortostanin lisäksi Mordoviassa ja Tšuvassiassa sekä Nižni-Novgorodin, Orenburgin, Penzan, Samaran, Saratovin ja Uljanovskin alueilla. Keskimurteesta sen erottavat ensitavun pyöristyneen å:n ja uvulaaristen q:n ja ğ:n puuttuminen sekä affrikaattana ääntyvä č tai c. Siperian tataarien puhumasta alueellisesti eriytyneestä itämurteesta on tullut osa tataarin kieltä kirjakielen ja lännestä muuttaneiden siirtolaisten vaikutuksesta. Sille on ominaista konsonanttien muuttuminen soinnittomiksi.[12]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun vaihteeseen saakka tataarit käyttivät kirjakielenään yleisturkkilaisen kirjakielen türkin paikallista varianttia. Sen normit alkoivat lähetä kohti puhuttua kansankieltä 1800-luvun puolivälistä lähtien. Uuden kirjakielen pohjana toimi muuttoliikkeen ja kaupungistumisen synnyttämä yleiskieli, jonka fonetiikka ja sanasto perustuvat lähinnä keskimurteeseen ja morfologia mišääriin. Tataarinkielinen kirjallisuus, lehdistö ja koululaitos kehittyivät erityisen nopeasti 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana. Vuonna 1921 tataarista tuli Tatarstanin autonomisen neuvostotasavallan virallinen kieli. 1930-luvulta lähtien sen käyttöala alkoi kuitenkin supistua ja venäjä valtasi alaa tataarien sivistys- ja käyttökielenä. 1990-luvun alussa tataarin kirjakielen käyttöä alettiin jälleen laajentaa. Vuonna 1992 hyväksyttiin Tatarstanin kielilaki, joka antoi tataarille tasavallan virallisen kielen aseman venäjän kielen rinnalla.[13][14]

1920-luvun lopulle saakka tataarit käyttivät arabialaista kirjaimistoa, jota Venäjän vallankumouksen jälkeen uudistettiin ja täydennettiin lisämerkeillä. Vuodesta 1927 lähtien otettiin käyttöön Neuvostoliiton turkkilaisten kielten yhteinen latinalainen kirjaimisto, josta käytettiin nimitystä jaŋalif (”uusi aakkosto”). Vuonna 1939 siirryttiin kyrilliseen kirjaimistoon, jota on täydennetty lisämerkeillä ә, ө, ү, җ, ң ja һ.[15]

Tataarin kielen kirjaimisto nykyisen aakkosjärjestyksen mukaan

А а Ә ә Б б В в Г г Д д Е е Ё ё
Ж ж Җ җ З з И и Й й К к Л л М м
Н н Ң ң О о Ө ө П п Р р С с Т т
У у Ү ү Ф ф Х х Һ һ Ц ц Ч ч Ш ш
Щ щ Ъ ъ Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я

Vuonna 1999 Tatarstanissa hyväksyttiin laki latinalaiseen kirjoitusjärjestelmään siirtymisestä vuoteen 2011 mennessä. Venäjän hallitus ei kuitenkaan hyväksynyt päätöstä, jota pidettiin askeleena kohti separatismia. Venäjän perustuslakiin vuonna 2002 tehdyssä lisäyksessä säädettiin, että maan tasavaltojen virallisten kielten täytyy perustua kyrilliseen kirjaimistoon. Latinalaiseen kirjaimistoon siirtymisestä on ainakin toistaiseksi luovuttu, mutta tasavallan eräissä kouluissa jatketaan kokeiluluontoista latinalaisen ortografian opettamista.[16]

Vuonna 1999 hyväksytty latinalainen kirjaimisto

A a Ə ə B b C c Ç ç D d E e F f
G g Ğ ğ H h I ı İ i J j K k Q q
L l M m N n Ŋ ŋ O o Ɵ ɵ P p R r
S s Ş ş T t U u Ü ü V v W w X x
Y y Z z '

Venäjän vähemmistökielistä tataarin käyttöala on laajin. Sillä julkaistaan oppikirjoja, lasten- ja kaunokirjallisuutta sekä jonkin verran yhteiskunnallista ja tietokirjallisuutta. Vuonna 2008 tataariksi julkaistiin 333 kirjanimekettä yhteensä 1,6 miljoonan kappaleen painoksena.[17] Tatarstanin kouluista puolet toimii tataarin kielellä. Tataarinkielistä opetusta annetaan myös Baškortostanissa, Marissa, Mordoviassa, Tšuvassiassa, Udmurtiassa, Kirovin, Nižni Novgorodin, Orenburgin, Samaran, Saratovin, Tjumenin ja Uljanovskin alueilla sekä Permin aluepiirissä sijaitsevissa kouluissa. Monilla muilla alueilla kieltä opetetaan aineena. Tatarstanissa on alettu laajentaa myös tataarinkielistä ammatti- ja korkeakouluopetusta.[18]

Kielellä ilmestyy suurina painoksina kymmeniä sanoma- ja aikakauslehtiä. Sanomalehdistä huomattavimmat ovat Tatarstanin päivälehti Watanym Tatarstan ja nuorisolehti Tatarstan jäšläre, aikakauslehdistä kulttuurilehti Qazan utlary, yhteiskuntapoliittinen Tatarstan, naistenlehti Süjümbike, pilalehti Tšajan, lastenlehti Jalkyn ja opettajille tarkoitettu Mägarif. Eri alueilla lähetetään tataarinkielisiä radio- ja televisio-ohjelmia.[19] Tatarstanissa toimii myös kaupallisia radio- ja TV-asemia. Tataarinkielisiä ammattiteattereita on Tatarstanissa, Baškortostanissa ja Orenburgissa. Tataarinkielisen kansan- ja populaarimusiikin merkitys kansalliselle identiteetille on huomattava.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tataarin puhujamäärä on suuri ja kirjakielen käyttöala laaja varsinkin Tatarstanin tasavallassa. Valtaosa sen puhujista asuu kuitenkin nimikkotasavaltansa ulkopuolella usein täysin muunkielisessä ympäristössä. Viime aikoina kielen julkinen käyttö on lisääntynyt, mutta samalla sen asema kotikielenä on heikentynyt varsinkin diasporan keskuudessa. Venäläistymisestä huolimatta kansallinen itsetunto on vankka ja tataarin kielen symboliarvo huomattava.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 320. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  2. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 432–433. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  3. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  4. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 449–450. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  5. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 8.7.2009. (venäjäksi)
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 8.7.2009. (venäjäksi)
  7. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. Viitattu 8.7.2009. (venäjäksi)
  8. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.5. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem naibolee mnogotšislennyh natsionalnostei. Viitattu 8.7.2009. (venäjäksi)
  9. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. Viitattu 8.7.2009. (venäjäksi)
  10. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  11. Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 155–157, 160. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
  12. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 67–68. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  13. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 65–67. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  14. Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii, s. 355–358. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
  15. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 67. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  16. Regnum: Den slavjanskoi pismennosti 24.5.2007. Viitattu 8.7.2009. (venäjäksi)
  17. Knižnoje obozrenije pro, 2009, 9-10, s. 1
  18. Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii, s. 358. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
  19. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 454–464. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.