Tšuvassin kieli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tšuvassi
Tiedot
Alue Tšuvassia
Virallinen kieli Tšuvassia
Puhujia 1 043 000
Kirjaimisto kyrillinen kirjaimisto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta turkkilaiset kielet
Kieliryhmä bolgaarikielet
Kielikoodit
ISO 639-1 cv
ISO 639-2 chv
ISO 639-3 chv

Tšuvassi (tšuvassiksi чăваш чĕлхи) on tšuvassien puhuma turkkilainen kieli. Sillä on virallisen kielen asema Tšuvassian tasavallassa Venäjällä.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšuvassia puhutaan etupäässä Volgan ja Uralin alueella: Tšuvassiassa, Tatarstanissa, Baškortostanissa, Uljanovskin, Samaran, Orenburgin ja Saratovin alueilla. Tšuvasseja on muuttanut paljon myös muille Venäjän alueille sekä entisen Neuvostoliiton tasavaltoihin.[1]

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan tšuvassin puhujia oli Neuvostoliitossa 1 506 000 henkeä, joista 809 000 Tšuvassiassa, 121 000 Tatarstanissa, 101 000 Baškortostanissa, 96 000 Uljanovskin, 94 000 Samaran, 16 000 Orenburgin ja 15 000 Saratovin alueella. Tšuvassiassa asui 53,7 % puhujien kokonaismäärästä.[2]

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan tšuvassia puhui Venäjällä 1 325 000 henkeä,[3] joista 797 000 henkeä (60,1 % kaikista puhujista) Tšuvassiassa, 120 000 Tatarstanissa ja 98 000 Baškortostanissa.[4] (Lukuihin sisältyvät myös tšuvassia toisena tai vieraana kielenä puhuvat.)

Vuonna 1989 Venäjän tšuvasseista 77,5 % puhui tšuvassia äidinkielenään ja 4,5 % toisena kielenä.[5] Vuonna 2002 76,5 % tšuvasseista osasi tšuvassia.[6] Kansallisuudeltaan tšuvasseista 96,8 % osaa venäjää[7] (88,1 % vuonna 1989).[5] Tšuvassian väestöstä 60,7 % osaa tšuvassia[4] ja 98,8 % venäjää.[8]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 1 043 000 tšuvassin puhujaa.[9]

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšuvassin kieli kuuluu turkkilaisten kielten bolgaarialaiseen ryhmään, johon luetaan myös muinaiset Volgan bolgaarien ja kasaarien kielet. Tšuvassit muodostivat osan Volgan Bolgarian väestöstä ja tšuvassin kielen katsotaan kehittyneen bolgaarin kielen pohjalta. Pitkäaikaiset kontaktit iranilaisten, suomalais-ugrilaisten ja venäjän kielen kanssa ovat vaikuttaneet huomattavasti sen rakenteeseen. Vanhakantaisten piirteidensä ja vieraan vaikutuksen takia se eroaa jyrkästi muista turkkilaisista kielistä.[10][11]

Kieli jakautuu kahteen päämurteeseen: laaksomurteeseen ja ylämurteeseen, joiden välillä on melko laaja siirtymämurteiden alue. Laaksomurretta puhutaan Tšuvassian eteläosassa ja ylämurretta pohjoisosassa. Murteiden välillä on äänteellisiä ja kieliopillisia eroja, jotka eivät kuitenkaan vaikeuta niiden keskinäistä ymmärrettävyyttä. Sanaston erot selittyvät venäjän ja marin kielen vaikutuksella ylämurteeseen ja tataarin vaikutuksella laaksomurteeseen.[12]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšuvassin kirjakielen ensimmäinen vaihe alkoi 1700-luvun loppupuolella, jolloin kyrillisellä kirjaimistolla julkaistiin lähinnä uskonnollista kirjallisuutta. Nykyisen kirjakielen perusta syntyi 1870-luvulla, jolloin Ivan Jakovlev loi Nikolai Ilminskin johdolla uuden lisämerkein täydennetyn kirjaimiston. Neuvostoaikana ortografiaan tehtiin huomattavia muutoksia. Nykyään tšuvassin kirjaimisto käsittää kaikki venäjän kirjaimet sekä lisämerkit ӑ, ӗ, ӳ, ҫ.

Tšuvassin kirjaimisto

А а Ӑ ӑ Б б В в Г г Д д Е е Ё ё
Ӗ ӗ Ж ж З з И и Й й К к Л л М м
Н н О о П п Р р С с Ҫ ҫ Т т У у
Ӳ ӳ Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш Щ щ Ъ ъ
Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я

Kirjakielen normit perustuvat laaksomurteeseen, jota puhui pääosa Simbirskin opettajakoulussa toimineista tšuvassin kirjakielen pioneereista. Normien vakiinnuttamista edistivät suhteellisen pienet murre-erot sekä tukeutuminen suullisen kansanperinteen ilmaisukeinoihin. Neuvostoaikana Tšuvassian pääkaupungiksi tuli ylämurteen alueella sijaitseva Tšeboksary, minkä johdosta ylämurteen vaikutus kirjakieleen on huomattavasti lisääntynyt.

1920-luvulla kirjakielen käyttöala laajeni voimakkaasti ja siitä tuli koulujen opetuskieli kaikilla tšuvassien asuinalueilla. Tšuvassia käytettiin virastoissa, sillä julkaistiin paljon kirjallisuutta, Tšeboksaryssa, Kazanissa, Ufassa, Samarassa ja Simbirskissä alkoi ilmestyä tšuvassinkielisiä sanoma- ja aikakauslehtiä. 1930-luvulta lähtien tšuvassin kielen käyttö alkoi kuitenkin supistua varsinkin tasavallan ulkopuolella. Muualla julkaistut lehdet lakkautettiin, kouluissa siirryttiin venäjänkieliseen opetukseen ja monilla alueilla luovuttiin kokonaan tšuvassin kielen opetuksesta. Tämän seurauksena suuri osa tšuvasseista on siirtynyt käyttämään venäjän kieltä ja valtaosa tasavallan ulkopuolella asuvista ei osaa lukea tai kirjoittaa äidinkielellään.[13]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Tšuvassiassa hyväksyttiin kielilaki, joka antaa tšuvassille virallisen kielen aseman venäjän kielen rinnalla. Nykyisin tšuvassia käytetään opetuskielenä maaseudun kouluissa 5. luokkaan saakka. Muissa oppilaitoksissa sitä opetetaan oppiaineena. Tšuvassinkielistä opetusta annetaan myös Tatarstanissa, Baškortostanissa ja Uljanovskin alueella. Mari Elissä, Penzan, Orenburgin ja Kemerovon alueilla kieltä opetetaan aineena.[14]

Tšuvassiksi julkaistaan oppikirjoja, kauno- ja lastenkirjallisuutta sekä tietokirjallisuutta. Sillä ilmestyy parikymmentä sanomalehteä ja useita aikakauslehtiä. Kieltä käytetään myös radiossa ja televisiossa. Tšeboksaryssa toimii kolme tšuvassinkielistä teatteria.[15] Viime vuosina tšuvassinkielisiä lehtiä on alkanut ilmestyä myös Tatarstanissa, Baškortostanissa ja Uljanovskin alueella, ja tšuvassien kulttuurikeskuksia toimii eri puolilla Venäjää.[13]

Kielen käyttöalan laajentamista vaikeuttaa tšuvassien asuinalueiden hajanaisuus ja venäjän kielen dominoiva asema kaikilla julkisen elämän alueilla. Suuren puhujamäärän, enemmistökansallisuuden aseman (tšuvassit muodostavat 67,7 % Tšuvassian väestöstä[8]) ja kielen aktiivisen käytön perusteella tšuvassin kieltä voidaan kuitenkin pitää varsin elinvoimaisena.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 424. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
  2. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 561–562. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  3. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
  4. a b Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. Viitattu 24.1.2009. (venäjäksi)
  5. a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.5. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem naibolee mnogotšislennyh natsionalnostei. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
  7. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
  8. a b Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
  9. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  10. Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki. Izd. 2-je, ispr., s. 113. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 978-5-484-00515-4.
  11. Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 480–482. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
  12. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 389. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  13. a b Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 425–426. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
  14. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 387–388. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  15. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 564–570. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  16. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 574. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tšuvassilais-suomalainen sanakirja = Чăвашла-финла словарь : 8 000 sanaa / Arto Moisio, Eduard Fomin, Jorma Luutonen ; Turun yliopiston suomalainen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja. - Turku, 2007. - 286 s. ISBN 9512933497. ISBN 9789512933495. [1]
  • Zheltov, P. Reverse dictionary of Chuvash. = Обратный словарь чувашского языка / P. Zheltov, E. Fomin, J. Luutonen ; Lexica Societatis Fenno-Ugricae ; Société Finno-Ougrienne. – Helsinki, 2009. – 344 p. ISBN 9525667081 ISBN 978-9525667080.
  • Luutonen, J. Chuvash Syntactic Nominalizers On *-ki and its Counterparts in Ural-Altaic Languages / Jorma Luutonen. Wiesbaden : Harrassowitz Verlag, 2011. – 133 p. ISSN 01774743 ISBN 978-3-447-06581-8

Aheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • András Róna-Tas: Nutshell Chuvash Uumajan yliopisto. Viitattu 18.4.2014. (englanniksi)
  • Éva Kincses Nagy: Chuvash people and language (Istanbul Erasmus IP 1- 13. 2. 2007) Uumajan yliopisto. Viitattu 18.4.2014. (englanniksi)