Mišäärit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mišäärit ovat Kazanin tataarien ohella toinen Volgan tataarien pääryhmä. He asuvat etupäässä Volgan länsirannalla Nižni Novgorodin, Uljanovskin, Penzan, Tambovin ja Saratovin alueilla. Huomattavia mišääriryhmiä on myös Kaman seudulla Tatarstanissa, Baškortostanin länsiosassa, Mordvassa ja Tšuvassiassa. Yksittäisiä kyliä on Samaran, Sverdlovskin ja Orenburgin alueilla. Myöhemmin suuri osa ryhmästä on muuttanut eri puolille entistä Neuvostoliittoa.[1] Mišäärit ovat enimmäkseen muslimeja. Nykyisin heitä arvellaan olevan Venäjällä noin 350 000, joista yli 110 000 asuu Moskovassa. Alkuperältään mišäärejä ovat myös Suomen tataarit.

Mišäärit käyttävät itsestään nimitystä tatar (татар),[2] jonka he omaksuivat venäläisiltä 1800-luvun loppupuolella ennen muita tataareja. Aikaisemmin osa ryhmästä kutsui itseään nimellä nugai (нугай).[3] Mišär (мишәр) on Kazanin tataarien heistä käyttämä nimitys.[2] Nykyisen Baškortostanin alueella asuvista mišääreistä on käytetty venäjänkielistä nimitystä meštšerjaki.[4] Sanan mišär on uskottu perustuvan suomalais-ugrilaiseen meštšeran heimoon.[5]

Ryhmä on muodostunut Sura-joen länsipuolen metsäarovyöhykkeellä Okan sivujokien varsilla. Yksittäisiä paimentolaisryhmiä alkoi siirtyä tälle suomalais-ugrilaisten kansojen asuttamalle alueelle 1000-luvun alussa. Kultaisen Ordan aikana seudulle muutti kiptšakkeja, jotka perustivat mm. Temnikovin, Narovtšatin, Šatskin ja Kadomin linnoitukset. Kultaisen Ordan heikennyttyä heistä tuli Venäjän alamaisia, jotka viljelivät maata maksaen jasakkiveroa tai suorittivat sotapalvelusta.[6] Etnisenä ryhmänä mišäärit muotoutuivat Moskovan Venäjästä riippuvaisen Qasimin kaanikunnan alueella 1400–1500-luvuilla. 1500-luvun loppupuolelta 1700-luvulle jatkuneet muuttoliikkeet lähensivät heitä Kazanin ja Kasimovin tataareihin, minkä tuloksena syntyi Volgan–Uralin alueen tataareina tunnettu kansa.[7]

Mišäärit puhuvat tataarin kielen länsimurretta, joka jakautuu useisiin paikallismurteisiin. Länsimurteelle on ominaista tataarin keskimurteessa esiintyvän labiaalistuneen [å]:n sekä uvulaaristen [q]:n ja [ğ]:n puuttuminen. Eräissä paikallismurteissa esiintyy affrikaatta [č], toisissa [c].[8] Tataarin kirjakieli on muodostunut keski- ja länsimurteiden sekoittumisen tuloksena.[9]

Suomen mišäärit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mišäärit muodostavat suurimman osan Suomeen ennen 1940-lukua saapuneista tataareista. Suomeen muuttaneet mišääritataarit olivat etnisesti eheä, arviolta noin 500 hengen ryhmä. He olivat lähtöisin Nižni Novgorodin läänin Sergatšin kihlakunnan Urazovkan seudun mišäärikylistä, eritoten Aktukovon kylästä (nykyinen Krasnooktjabrskin piiri). Pajari Boris Morozov luovutti Aktukovon kylän tataareille maksua vastaan vuonna 1660 palkkiona Smolenskin taisteluista. Kylä kuului aiemmin mordvalaisille.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Narody jevropeiskoi tšasti SSSR II, s. 634. Moskva: Nauka, 1964.
  2. a b Narody jevropeiskoi tšasti SSSR II, s. 636. Moskva: Nauka, 1964.
  3. Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii, s. 355. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
  4. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 29. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  5. Fasmer, Maks: Etimologitšeski slovar russkogo jazyka, tom 2, s. 616, 630. Moskva: Progress, 1986.
  6. Narody jevropeiskoi tšasti SSSR II, s. 638, 640. Moskva: Nauka, 1964.
  7. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 322. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  8. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 68. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  9. Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 371. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]