Siirry sisältöön

Türki

Wikipediasta

Türki (1000-luvulta lähtien türkčä tai türk tili, myöhemmin türkī) on eräiden turkkilaisten kansojen historiallisista kirjakielistä käytetty nimitys. Niiden perustana on tšagatain kieli, johon sulautui paikallisten turkkilaisten kielten aineksia.[1]

Türkillä on useita alueellisia variantteja:

  • Keski-Aasian türki, jota käytettiin 1500-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun saakka persian kielen rinnalla Keski-Aasiassa, Itä-Turkestanissa sekä osittain myös Koillis-Iranissa, Pohjois-Afganistanissa ja Pohjois-Intiassa. Se perustuu iranilaisvaikutteisiin karlukkilais-uiguurilaisiin murteisiin, joiden pohjalta kehittyivät myöhemmät uzbekin ja uiguurin kielet. Keski-Aasian türkiin ovat vaikuttaneet myös kiptšakkilaiset (nykyiset kazakin ja karakalpakin kielet) sekä itäoguusilaiset murteet (nykyinen turkmeeni), khorasaninturkki sekä uzbekin kielen oguusilaismurre. Keski-Aasian kirjakielestä käytetään myös nimityksiä tšagatai, uustšagatai ja uzbekin vanha kirjakieli. Sillä on rikas historiallinen ja kaunokirjallisuus, jota luettiin hyvin laajalla alueella.
  • Kultaisen ordan türki, jota käytettiin 1300-luvulta lähtien tataarien kaanikuntien virallisena kielenä Volgan alueella sekä Syrdarjan alajuoksulla. Sitä kutsutaan myös horezminturkiksi ja kiptšakkilais-oguusilaiseksi kirjakieleksi.
  • Volgan türki, jota käytettiin Kazanin kaanikunnan kukistumisen jälkeen 1600-luvulta 1900-luvun alkuun saakka Volgan ja Uralin alueella. Sitä kutsutaan myös tataarin vanhaksi kirjakieleksi. Ufan ja Orenburgin seuduilla siihen vaikutti voimakkaasti Keski-Aasian türki. Kielellä on rikas uskonnollinen ja historiallinen kirjallisuus. Kaunokirjallisuus on vähäistä.
  • Pohjois-Kaukasian türki, jota käytettiin 1400-luvulta 1900-luvun alkuun Pohjois-Kaukasian ja Dagestanin turkkilaisten ja kaukasialaisten kansojen kirjakielenä. Sillä käytiin kirjeenvaihtoa ja luotiin runoutta.
  • Krimin türki, johon turkin kieli oli vaikuttanut voimakkaasti.
  • Vähän-Aasian türki.[1]

Kirjakielet perustuivat arabialaiseen kirjaimistoon, joka soveltui huonosti turkkilaisten kielten äänteiden merkitsemiseen[1].

  1. 1 2 3 Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 126–138. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2