Uiguurin kieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uiguuri
Uiguurin puhuma-alue Kiinassa
Uiguurin puhuma-alue Kiinassa
Tiedot
Alue  Kiina
 Kazakstan
 Uzbekistan
 Kirgisia
 Turkmenistan
Virallinen kieli Sinkiang
Puhujia ~ 10 milj.
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto arabialainen, latinalainen
ja kyrillinen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta Turkkilaiset kielet
Kieliryhmä Itäturkkilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 ug
ISO 639-2 uig
ISO 639-3 uig
Kaksikielinen kyltti internetkahvilassa Kiinassa.

Uiguurin kieli (uiguuriksi ئۇيغۇرچە, уйғурчә, uiğurčä tai ئۇيغۇر تىلى, уйғур тили, uiğur tili[1]) on uiguurien puhuma turkkilainen kieli. Sillä on virallisen kielen asema Sinkiangin uiguurien autonomisella alueella Kiinassa.[2]

Kielen katsotaan olevan elinvoimainen ja sen lähin sukulaiskieli on uzbekki.[3]

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uiguuria puhutaan Sinkiangin lisäksi sen lähialueilla Kazakstanissa, Uzbekistanissa, Kirgisiassa ja Turkmenistanissa. Pieniä uiguurinkielisiä ryhmiä on myös Saudi-Arabiassa, Turkissa ja Afganistanissa.[4] Kiinassa uiguureja oli vuoden 1990 väestönlaskennan mukaan 7,2 miljoonaa henkeä.[5] Neuvostoliitossa uiguureja laskettiin vuonna 1989 olevan 262 600 henkeä, joista 227 400 piti uiguuria äidinkielenään.[4] Neuvostoliiton uiguureista 185 300 asui Kazakstanissa, 36 800 Kirgisiassa ja 35 700 Uzbekistanissa.[6]

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uiguurin kieli eli uusuiguuri kuuluu turkkilaisten kielten karlukkilaiseen ryhmän karlukkilais-horezmilaiseen alaryhmään. Sen lähin sukukieli on uzbekki. Karlukkilaisella ryhmällä on välittävä asema turkkilaisten kielten läntisen ja itäisen haaran välillä. Itä-Turkestanissa varhaisella keskiajalla kirjakielenä käytetty muinaisuiguuri kuuluu puolestaan itäisen haaran uiguurilais-oguusilaisen ryhmän uiguurilais-tukyilaiseen alaryhmään.[7]

Nykyinen uiguurin kieli on seurausta uiguurilaisten, karlukkilaisten, kiptšakkilaisten ja oguusilaisten murteiden monimutkaisesta vuorovaikutuksesta, johon ovat osallistuneet myös tadžikki ja Keski-Aasian muut iranilaiset kielet. Muinais- ja uusuiguuria välittäviä kirjakieliä ovat karahanid-uiguuri, horezminturkki, tšagatai ja türki.[8]

Kieli jakautuu kolmeen päämurteeseen. Luoteista eli keskimurretta puhuu suurin osa kansasta Sinkiangin pohjois- ja länsiosissa sekä Keski-Aasian valtioissa. Se jakautuu useisiin paikallismurteisiin. Hotanin eli etelämurretta puhutaan eteläisessä Sinkiangissa. Lobnorin eli itämurre on etelämurteen tavoin kielellisesti varsin yhdenmukainen.[9]

Fonologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bilabiaali Labiodentaali Alveolaari Postalveolaari Palataali Velaari Glottaali
Nasaali m n ŋ
Klusiili p | b t | d k | g
Affrikaatta t͡ʃ | d͡ʒ
Frikatiivi f | v s | z ʃ | ʒ x | ɣ h
Tremulantti r
Lateraali l
Approksimantti w j

Lähde:[10]

Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etinen Keskinen Takainen
Suppea i | y ɨ u
Puolisuppea e | ø o
Puoliavoin æ
Avoin a

Lähde:[10]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uiguureilla on rikas kirjallinen perintö, jota edellä mainitut kirjakielen vaiheet heijastavat. Kirjoitusjärjestelminä on käytetty turkkilaista riimukirjoitusta, aramealaista, uiguurilaista ja 1000-luvulta lähtien arabialaista kirjaimistoa. Kirjakieli alkoi lähentyä kohti puhuttua kansankieltä 1600-luvulta lähtien.[11]

Kiinan alueella käytetään edelleen arabialaista kirjaimistoa. Neuvostoliitossa siirrytiin vuonna 1930 latinalaiseen ja vuonna 1947 kyrilliseen aakkostoon, jota on täydennetty lisämerkeillä ә, ө, ү, ғ, җ, қ, ң ja һ. Kiinan ja entisen Neuvostoliiton kirjakielet perustuvat molemmat luoteiseen päämurteeseen, mutta niiden normit ovat muotoutuneet eri paikallismurteiden pohjalta.[11]

Sinkiangissa uiguuri toimii alueen virallisena kielenä. Sitä käytetään koulujen, ammattioppilaitosten ja korkeakoulujen opetusvälineenä. Kiinassa ja Keski-Aasian valtioissa julkaistaan uiguurinkielistä kirjallisuutta, sanoma- ja aikakauslehtiä. Kieltä käytetään myös radiossa ja televisiossa.[6]

Nykyisin käytetään latinalaisia, kyrillisiä ja arabialaisia aakkosia.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uyghur Ethnologue. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
  2. Uyghur language, alphabets and pronunciation omniglot.com. Viitattu 13.10.2021.
  3. Glottolog 4.4 - Uighur glottolog.org. Viitattu 13.10.2021.
  4. a b Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 437. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
  5. Chinese ethnic minorities c-c-c.org. Viitattu 15.7.2009. (englanniksi)
  6. a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 223. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  7. Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 181–182, 187. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
  8. Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 170–171, 176. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
  9. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 224. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  10. a b Uyghur Language - Structure, Writing & Alphabet - MustGo MustGo.com. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
  11. a b Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 438. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
  12. ScriptSource - Uyghur scriptsource.org. Viitattu 13.10.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.