Horezminturkin kieli
Horezminturkin kieli on Keski-Aasiassa käytetty keskiaikainen turkkilainen kirjakieli. Sitä kutsutaan myös karluk-horezmin, itäturkkilaiseksi, keskiturkkilaiseksi, oguusilais-kiptšakkilaiseksi sekä Kultaisen ordan kieleksi.
Horezminturkki muotoutui 1100-luvulta lähtien Horezmin ja Syrdarjan alajuoksun oguusilaisten ja kiptšakkilaisten heimojen keskuudessa. Se kuuluu turkkilaisten kielten kaakkoisryhmään, mutta eräät piirteet yhdistävät sen koillisryhmään kuuluvaan karahanid-uiguuriin. Keski-Aasian ja osin myös Volgan alueen yhtenäisen turkkilaisen kirjakielen historiassa horezminturkki muodostaa karahanid-uiguurin ja tšagatain kielen välisen kehitysvaiheen. Sille on ominaista kirjoittajasta riippuva oguusilaisten ja kiptšakkilaisten murreainesten vaihtelu.
Kirjoittamiseen käytettiin yleensä arabialaista kirjaimistoa. Osa kirjallisista muistomerkeistä on laadittu uiguurilaisella kirjaimistolla, jota käytettiin Keski-Aasiassa aina 1500-luvulle saakka. Kirjallisuus käsittää runoutta ja uskonnollisia tekstejä (mm. Ahmed Jasawin Hikmat). Horezminturkin ohella kirjakielenä käytettiin myös persiaa, joka on vaikuttanut huomattavasti sen rakenteeseen.
Horezminturkkia ei tule sekoittaa sitä edeltäneeseen iranilaiseen horezmin kieleen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 139–147. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.