Konjunktio (kielitiede)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Konjunktiot, eli sidesanat, ovat partikkelien sanaluokkaan kuuluvia sanoja, joilla yhdistetään virkkeen eri lauseita toisiinsa. Niillä yhdistetään myös samanlaisia lauseenjäseniä[1].

Suomen kielen konjunktiot jaetaan neljään ryhmään niiden lauseopillisen funktion mukaan:[2]

  • adverbiaali- eli alistuskonjunktiot
että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kunnes, mikäli
  • rinnastuskonjunktiot
eli; ja; joko – tai; kuin – myös; mutta; niin – kuin (aikaisemmin niinkuin); -kin; myös; sekä; sekä – että; sun; tai; vaan; vai; ynnä; saati.
Lisäksi suomen rinnastuskonjunktioihin kuuluu liitepartikkeli -kä, joka esiintyy kieltosanoihin liittyneenä (eikä, äläkä)
  • yleiskonjunktio
että (merkityksestä riippuen voi olla myös adverbiaalikonjunktio)
  • vertailukonjunktio
kuin (vertailukäytössä, esimerkiksi suurempi kuin)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. E.N. Setälä, K. Nieminen, A. Ojajärvi: ”45”, Suomen kielen oppikirja, s. 37. Helsinki: Otava, 1970. suomeksi
  2. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: Iso suomen kielioppi kaino.kotus.fi. 2005. Viitattu 19.1.2014. suomeksi
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.